Teksti Anna-Sofia Joro
Miljoona suomalaista ei ole mikään erityisryhmä tai kloonattu massa. Vanhusjärjestöjen Valtaa vanhuus -kampanja vaatii asenneremonttia Occupy-liikkeen malliin.
Vanhusten mitta alkaa täyttyä.
”Eläkeläiset ja vanhukset luokitellaan kuin päiväkotilapset”, Jarmo Salminen kuvailee. Hän vaikuttaa Senioriliitossa, yhdessä kampanjan kahdeksasta suuresta vanhusalan järjestöstä.
Salminenkin sai tuta nahoissaan, mitä on ”tulla vanhaksi”.
”Nyt sulla on aikaa levätä ja rauhoittua”, kuuluivat työkavereiden läksiäissanat. Edellisenä päivänä miljoonakauppoja tehneestä toimitusjohtajasta tuli yhdessä yössä hajuton, väritön ja mauton.
Eläkeläinen.
Mutta kukapa haluaisi hiljentyä kuusikymppisenä odottamaan kuolemaa onkivapa kädessä.
”Haluan vaikuttaa ja tehdä samoja merkityksellisiä asioita, joista tykkäsin aiemmin”, Salminen kertoo Valtaa vanhuus -kampanjan julkistamistilaisuudessa Walkers-nuorisokahvilassa.
Hän ei ole yksin, sillä Suomessa elää jo yli miljoona 65-vuotta täyttänyttä. Kuten Vappu Taipale Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitosta.
”Jäin 68-vuotiaana eläkkeelle lastenpsykiatrin työstä. Yhtäkkiä tuli tunne, että olemme taakka, kestävyysvaje, ongelma. Ikärasismi on kavalaa ja sitä kuulee ihmisiltä, joilta ei todellakaan odottaisi.”
Taipale on perehtynyt ikääntymiskysymyksiin kansainvälisesti ja havaitsee syrjinnän vanhan feministin tarkalla korvalla. Etenkin vanhat naiset muuttuvat sukupuolettomiksi.
”Nuoremmat dominoivat meitä sanomalla, että joku asia ei sovi sun ikäiselle.”
Välillä solidaarisuus pettää ikäluokan sisälläkin. Esimerkiksi juttu vanhan naisen seksistä kirvoittaa aina ”miten kehtaatte” -palauteryöpyn keskustelupalstoilla.
Pinttyneet asenteet eivät uusiudu nappia painamalla. Tarvitaan hivutustaktiikkaa.
”Asennemuutos lähtee jokaisesta, joka ei suostu huonoon kohteluun”, pohtii Ikäinstituutin säätiön puheenjohtaja, ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja.
”Ensiksi sytyke on hivutettava tulevien kuntapäättäjien nahan alle.”
Järjestöt ovat työstäneet viisi teesiä, joissa vaaditaan rohkeita tekoja ja pikaista asenneremonttia kuntien ikäpolitiikkaan ja vanhuusiän palveluihin. Eikä kyse ole vain sosiaali- ja terveyspolitiikasta.
”Moni on pettynyt kunnallispoliitikkojen topeliaanisiin ’ole hyvä vanhalle’ -lupauksiin”, Taipale sanoo.
”Sairausnäkökulmasta pitää päästä eroon. Iäkäs väestö on opittava näkemään aktiivisina kuntalaisina, jotka osallistuvat kaikkeen toimintaan ja käyttävät laajaa skaalaa palveluita.”
Taipale kertoo olevansa tyytyväinen hallituksen laihaan sopuun vanhushoidon henkilöstökysymyksessä. Samalla hän muistuttaa, että 90 prosenttia vanhuksista seisoo omilla jaloillaan eikä makaa sairaalassa.
Hyvään vanhuuteen kuuluu kauneutta, kulttuuria, liikuntaa ja liikennettä. Kuka muuten pitäisi pystyssä teatterilaitosta ja aikuisopistoja ja maksaisi hyvin veroja?
Kyse ei ole pikkusummasta, sillä Suomen eläkemenot olivat viime vuonna 24 miljardia euroa.
”Ex-liikemiehenä määrä oli minulle yllätys ja järkytys. Luulisi, että näin valtava summa kiinnostaa”, Salminen hymähtää.
Kyse ei tietenkään ole vain rahasta. Nykyresursseillakin voidaan tehdä paljon, kunhan työkulttuuri muuttuu arvostavaksi ja vanhukset aletaan nähdä työnantajina eikä kohteena.
”Kysy, älä oleta”, kehottaa yksi teeseistä.
”Keskusteluissa hirveän moni tuntuu tietävän, mitä vanhus tarvitsee. Onko oikeasti tärkeämpää pyyhkiä pölyt vanhuksen huoneesta kuin kysyä, miten hän haluaisi huoneen sisustaa?” Kananoja kysyy.
Ja kannattaa konsultoida montaa vanhusta.
”Julkisuudessa kaikki vanhat nähdään samanlaisina, vaikka olemme keskenämme erilaisempia kuin ihmiset missään muussa ikävaiheessa”, Kananoja muistuttaa.
”Ihminen pitää nähdä kiinnostusten, ei iän kautta. Eivät kaikki 65-vuotiaat ole kivoja. Eläkeläisten puolue onkin mahdottomuus.”
Asennemuutoksen kipinä voisi syttyä sukupolvien välisissä kohtaamisissa, joita on ihan liian vähän. Kuntien pitäisi tarjota tiloja luonteviksi kohtaamispaikoiksi.
”Suomalaiset ovat hyvin perhekeskeisiä, mutta alle kaksi prosenttia lapsista asuu samassa talossa isovanhempien kanssa. Haaveet sukupolvien yhteiselosta ovat kaukaisia”, Taipale pohtii.
Ennen vanhaan vanhuksia kunnioitettiin, vai mitä? Se on kuvitelmaa, Taipale toteaa. Salminen komppaa.
”En halua olla sukuni neljäs polvi, joka vanhenee ja kuolee pois samanlaisissa oloissa.”
Siinä syytä jatkaa taistelua, ja hyvän vanhuuden luulisi kiinnostavan. Sinnehän me kaikki olemme matkalla – jos hyvin käy.
Valtaa Vanhuus -kampanjan päätapahtuma Helsingin Senaatintorilla lauantaina 15.9. kello 11–16. Tapahtuma kokoaa yhteen tuhansia hyvän vanhuuden puolustajia ympäri Suomea. Esiintyjinä muun muassa Jukka Poika.
