Moskovan politiikka on viime vuosina ajanut monen vähemmistön pelkäämään selviytymisensä puolesta. Lainsäädännön tasolla vähemmistöoikeudet ovat supistuneet. Mediassa vähemmistökieliset ohjelmat ja julkaisut vähenevät. Neuvostoajoilta tuttu arkipäivän rasismi ei-venäläisiä kohtaan on tullut takaisin.

Uusimpana huolena vähemmistöillä on joulukuussa 2007 hyväksytty koululain muutos, jonka mukaan koulut, vanhemmat ja oppilaat saavat itse päättää opetuskielestä.

Vähemmistöjärjestöjen mukaan lainmuutos on johtanut vähemmistökielten opetuksen dramaattiseen supistamiseen, koska painostus venäjän kielen käyttöön on laajaa.

Ei siis mikään ihme, että helmikuussa ensikertaa järjestetyn Venäjän Vähemmistöjen Foorumin päätöslauselmassa vaadittiin tiukasti kyseisen lain kumoamista.

Tšuvassian pääkaupungissa Tšeboksaryssa pidetyssä foorumissa näkyivät Volgan vähemmistöjen, tataarien, marien, mordvalaisten, udmurttien, tšuvassien ja baškiirien järjestöt. Foorumissa puhuivat myös jakuuttien, burjaattien, hakassien ja altalaisten edustajat Siperiasta sekä Volgan suiston nogai-tataarit.

Foorumi osoitti kuinka herkkä ja tärkeä asia äidinkielen säilyttäminen on Venäjän 30 miljoonalle ei-venäläiselle. Näyttää myös siltä, että ennen eripuraiset vähemmistöt ovat ensikertaa löytämässä yhteistä säveltä. Yhdessä ne ehkä voivat vakavasti haastaa Moskovan politiikkaa.

Vähemmistöjen kamppailu oikeuksistaan tiivistyy Volgalla, jossa Venäjän suurimmalla vähemmistöllä, viisimiljoonaisilla tataareilla on nimikkotasavaltansa. Tatarstan onnistui 1990-luvulla saamaan Moskovalta erioikeuksia. Putinin noustua valtaan Tatarstanin erioikeudet vietiin.

Taloudellinen päätäntävalta ja kerätyt verot ovat siirtyneet enemmän Tatarstanista Moskovaan.

Tataarijärjestöt ovat silti yhä aktiivisia ja ne ovat kritisoineet tatataarinkielisten koulujen sulkemista, latinalaisen kirjaimiston kieltoa ja ortodoksikirkon yrityksiä käännyttää islamilaisia tataareja.

Äänekkäimpiä tataari-aktivisteja on painostettu, kuten toimittaja Rafis Kašapovia, joka kirjoitti blogissaan ”Moskovan venäläistämispolitiikasta ja vähemmistöjen nöyryyttämisestä”. Kašapov sai 18 kuukauden ehdollisen tuomion ekstremismilakien nojalla 2009. Näin helpolla ei päässyt Fauzija Bairamova, Tatarstanin itsenäisyyttä ajavan Milli Mejlis -järjestön johtaja, joka tuomittiin ”ekstremismistä” vuodeksi vankilaan.

Tataarijärjestöt ovat lisänneet yhteistyötä muiden Volgan vähemmistöjen kanssa, joista erityisesti marilaisilla ja mordvalaisilla on kokemusta repressiosta.

Marilaista kulttuuria on ajettu alas vuodesta 2001 lähtien, aktivisteja on pahoinpidelty ja murhattu, tuomittu vankilaan ja suljettu mielisairaalaan. Mordvassa vähemmistöjärjestöjä on painostettu ja mordvankielistä opetusta vähennetty. Ortodoksinen kirkko on hyökännyt mordvalaista luontouskoa vastaan.

Volgalla kritiikkiä on nostanut myös se että vaikka viranomaiset ovat kärkkäitä ahdistelemaan vähemmistöjärjestöjä, äärikansalliset venäläisjärjestöt toimivat yleensä vapaasti.

Tammikuussa Volgalla säikähdettiin, kun valtapuolue Yhtenäisen Venäjän johtaja ja Venäjän duuman puheenjohtaja Boris Gryžlov vaati ”taloudellisesti alijäämäisten alueiden” yhdistämistä isompiin. Gryžlov ei nimennyt yhtään aluetta, mutta on arveltu hänen tarkoittaneen köyhtyneitä tasavaltoja Maria, Mordvaa ja Udmurtiaa. Näiden tasavaltojen lakkauttaminen loisi painetta myös Tatarstanin lakkauttamiseen.

Vähemmistöille nimikkoalueiden lakkauttaminen olisi kuolinisku, sillä autonomian mukana katoaisivat muun muassa vähemmistökieliä suojaavat lait, jotka on kirjattu vain tasavaltojen lakeihin, ei federaation.

Esimerkiksi komilaisenemmistöinen Permin Komin autonominen piirikunta yhdistettiin 2005 Permin lääniin, jolloin komilaiset jäivät uudella alueella vähemmistöksi. Virallisesti taloussyistä tehdyn yhdistämisen seurauksena alueella on suljettu valtaosa kominkielisistä kouluista, kulttuurikeskuksista ja kustannustaloista. Permin komilaiset aktivistit puhuvat nyt ”kulttuurisesta kansanmurhasta”.

Seuraava Venäjän Vähemmistöjen Foorumi on tarkoitus järjestää Baškortostanissa, jossa baškiirijärjestöt ovat viime aikoina toimineet aktiivisesti. Ne ovat pitäneet ääntä äidinkielen opetuksen alasajosta, ja Baškiirinuorten Liitto on tempaissut mielenosoituksin pääkaupungissa Ufassa.

Baškiirinuorten Liitto vaatii turvallisuuspalvelu FSB:n Baškortostanin johtajan Viktor Palaginin eroa ja median vapauttamista sensuurista.

Puolitoista vuotta sitten virkaansa tulleen Palaginin aikana Baškortostanista on alkanut löytyä valtavasti ”ekstremismiä”. Palaginin erityishuomion kohteena on ollut Baškiirinuorten Liitto, jonka jäseniä on pidätetty, tuomittu vankilaan ja esitetty väitteitä yhteyksistä tšetšeeniterroristeihin ja sotilaskoulutusleirien järjestämisestä. Palagin on lisäksi tukenut äärivenäläisiä järjestöjä, joiden nettisivuilla on mustamaalattu baškiireja. Tällaisten metodien käyttö on tuttua Palaginin aiemmalta työpaikalta Marinmaan FSB:n johtajana. Kotietsinnät, pidätykset sekä paikallismedian ja järjestöjen kurmutus ovat muuttuneet rutiiniksi.

”Palagin löytää ekstremismiä sieltä missä sitä ei ole miellyttääkseen esimiehiään Moskovassa ja saadakseen mitaleita, rahapalkintoja ja ylennyksen”, kirjoitetaan Baškiirinuorten Liiton internet-sivujen tiedotteessa.

Ensimmäinen Baškiirinuorten mielenosoitus helmikuussa kiellettiin, mutta myöhemmin sallittiin kaksi mielenosoitusta. Mukana on ollut paljon Ufan yliopiston opiskelijoita, vaikka yliopiston johto uhkasi erottamiselle niitä, jotka osallistuvat ”islamisti-ekstremistien mielenilmaukseen”. Baškiirinuorten Liitto on saanut vaatimuksilleen tukea Baškortostanin kansalaisjärjestöiltä, älymystöltä ja islamilaisilta piireiltä. 13. maaliskuuta järjestetty mielenosoitus Ufassa keräsikin 1200 ihmistä, mukana myös virkamiehiä, yhteiskunnallisia vaikuttajia ja baškiirikirjailijoita.

Huolimatta Moskovan väkivaltaisesta asenteesta Volgan vähemmistöt ovat esittäneet vaatimuksiaan korostetun lainmukaisesti ja rauhanomaisesti. Tähän mennessä ei ole näkynyt merkkejä, että edes viranomaisten kovat otteet voisivat leimauttaa tilannetta Volgalla siihen suuntaan kuin Pohjois-Kaukasuksella.