Bruce Willisin tähdittämä tieteiselokuva Surrogates – Sijaisrobotit esittää maailman, jossa ihmiset elävät elämänsä robottien välityksellä. Elokuva lainasi nimen ja perusasetelman Robert Vendittin ja Brett Weldelen vuosina 2006 ja 2009 julkaistuilta sarjakuva-albumeilta.

Harmillisesti kaikki alkuteoksista tehdyt poikkeamat lähinnä heikentävät elokuvan käsikirjoitusta. Kannustankin kaikkia hankkimaan käsiinsä sarjakuva-albumit sen sijaan, että kaivaisi kuvettaan leffateatterin luukulla.

The Surrogates -albumit sijoittavat varsin perinteisen dekkaritarinan rosoiseen scifi-ympäristöön ja Weldelen kuvituksissa luonnosmainen kynänjälki yhdistyy tietokoneella väritettyihin taustoihin. Sottaisen ja kliinisen tyylin yhdistäminen tukee tulevaisuuskuvaa, jossa ihmiset eivät juurikaan poistu kodeistaan. Turvallisuuden nimissä päivittäiset askareet työstä vapaa-aikaan on siirretty kauko-ohjattavien robottien välityksellä hoidettaviksi. Nojatuoleissa istuvat ihmiset kytkeytyvät robottikehoihinsa langattoman verkon välityksellä ja ohjastavat kehoa, joka välittää sensoriset tuntemukset ja ärsykkeet isännälleen tosiaikaisesti. Täydellisen kauniit ja lähes tuhoutumattomat sijaiskehot tarjoavat mahdollisuuden näennäisen riskittömään elämään ja fantasioiden täyttymiseen.

Vaikka The Surrogates -sarjakuvat (ja elokuva) ovat päällisin puolin scifiä, ei niissä puututa kehittyneen tekniikan toimintaperiaatteisiin millään tavalla. Tiedonsiirtoviiveet ja muut ongelmat on ohitettu tyystin. Teosta ei kannatakaan lukea teknologian kehittymisellä spekuloivana hard-scifinä, vaan se keskittyy nykypäivän peilaamiseen kuvitteellisen yhteiskunnan ja tekniikan kautta.

Lähitulevaisuudessa alkujaan liikuntakyvyttömien avuksi kehitetty sijaiskehoteknologia on levinnyt kaikille yhteiskunnan alueille. Vaarallisia töitä teettävien työnantajien, kuten poliisi- ja palolaitosten, siirryttyä sijaiskehotyöntekijöihin on liike-elämä vähitellen päätynyt kokonaisuudessaan vaatimaan työntekijöiltä sijaiskehon käyttöä, turvallisuuden nimissä. Samalla työntekijöiden vakuutusmaksut on saatu painettu nolliin. Tämä tuntuu jotenkin turhankin ajankohtaiselta vuoden 2009 Suomessa, kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK neuvoo työnantajia eväämään palkanmaksun työuupumuksen takia sairaslomalle jääneiltä työntekijöiltä.

Yksi albumien keskeinen teeman onkin liike-elämän lainalaisuudet. Hyvää tarkoittavan keksijän kehittämä teknologia vääristyy markkinavoimien käsissä nopeasti; voitontavoittelun nimissä sijaiskehot päätyvät seksileluiksi ja adrenaliininarkkarien ilonpitoalustoiksi. Vendittin ja Weldelen kritiikin kärki on kuitenkin kohdistettu nykypäivän yhteiskuntaan ja sen teknologiauskovaisiin. Sosiaalisten yhteyksien siirtyessä alati kiihtyvällä tahdilla Facebookin ja Second Lifen kaltaisiin nettipalveluihin, henkilökohtaiset kohtaamiset käyvät harvinaisemmiksi.

Teoksessa avioparin vilpitön, joskin surullinen, ilakointi vaimon uudesta kropasta (hot!) päätyy lopulta tilanteeseen, jossa samainen vaimo ei suostu kohtaamaan miestään omana itsenään. Ikuiseen nuoruuteen ja fyysiseen virheettömyyteen koukuttunut puoliso pitää huolen siitä, että jopa arkipäiväiset tapaamiset tapahtuivat sijaiskehojen välityksellä, isäntäkehojen istuskellessa omissa huoneissaan kytkettyinä tietoverkkoon.

Osansa huomiosta saa myös sukupuolten ja rotujen välinen tasa-arvo. Koska sijaiskehosta ei voi päätellä isännän sukupuolta, ihonväriä tai edes ikää, perinteiset jakaumat työelämässä muuttuivat. Vaikka sukupuoliroolit rikkoutuvat, eivät sukupuoli-sama- ja sukupuoli-eri-kehot kuitenkaan poista sukupuolistereotypioita. Esimerkiksi naislentäjät käyttävät yhteiskunnan painostuksessa lähes yksinomaan miespuolisia kehoja. Valinta, jonka rinnastaminen nykytilanteeseen ja naisten bisnespukeutumisen maskuliinisuuteen ovat selviä. Huomiot ajastamme esitetään äkkiseltään naurettavilta tuntuvina ylilyönteinä, jotka kuitenkin osuvat maaleihinsa melkoisella tarkkuudella.

The Surrogates -sarjakuva julkaistiin alkujaan kuukausittain ilmestyvinä lehtinä, jonka viimeiset sivut pyhitettiin tekstille. Yksittäiset lehdet yhteen kokoavat albumit noudattavat tätä samaa jakoa. Näillä tekstisivuilla rakennetaan sarjan maailmaa mm. kuvitteellisten lehtileikkeiden, mainosten ja tieteellisten raporttien välityksellä. Kaikkia näitä väläyksiä yhdistää voimakas rinnastus nykyiseen elämäntapaamme, kun itse sarjakuvakerronta puolestaan keskittyy tarinan kuljettamiseen.

Esimerkiksi suositun Dail-e Tabletin artikkelissa pohditaan isoisän vinyylilevykokoelmaa ja sen helppoa siirtämistä mp3-formaattiin sekä iPodin käyttöliittymää verrattuna vinyylisinglen vaivalloisuuteen. Samalla lukijalle kuitenkin tehdään selväksi, että digitaalinen representaatio vinyylisinkusta ei vastaa alkuperäistä sen enempää kuin keinokeho oikeaa kroppaa.

Keskeinen elementti uskottavan yhteiskunnan rakentamisessa on mainokset. Nuo kaikkialle levinneet kaupalliset viestit määräävät visuaalisen ympäristömme luonteen ja ilman niitä mikään viihdeteollisuuden luoma yhteiskunta ei olisi uskottava. The Surrogatesin maailmaa esitellään sijaiskehoja valmistavan Virtual Self -yhtiön mainosten välityksellä. Mainosten muotokieli viestii unelmista, salaisista toiveista ja luoduista tarpeista tavalla, joka aukeaa markkinointihapatuksessa elämänsä viettäneelle kuluttajalle välittömästi.

Mitä kertoo ajastamme, että fantasiamaailma tuntuu uskottavalta vasta mainosten kautta, ja että tuon maailman lainalaisuudet, halut ja toiveet aukeavat helpoiten samaisten mainosten kautta?

Robert Venditti & Brett Weldele: The Surrogates. Top Shelf 2006.

Robert Venditti & Brett Weldele: The Surrogates – Flesh and Bone. Top Shelf 2009.

Jonathan Mostow: Surrogates – Sijaisrobotit. Elokuvateattereissa.