Assata Shakur, vallankumouksellisten ja vapaustaistelijoiden ikoni, tuli tunnetuksi toiminnastaan Mustissa panttereissa ja Black Liberation Army -nimisessä ryhmässä. Shakuria vastaan nostettiin tusinoittain tuulesta temmattuja syytteitä aina kidnappauksista pankkiryöstöihin. Useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen Shakur saatiin lopulta kaltereiden taakse kun tämä tuomittiin elinkautiseen oletetusta osallisuudestaan yhden poliisin ja yhden toverin hengen vaatineeseen ammuskeluun.

(Ja kyllä, vastauksena kysymykseen jota puolet lukijoista tällä hetkellä miettii – Assata on tavallaan sukua Tupac Shakurille, nimittäin tämän isäpuolen sisko.)

Ajojahdin aiheutti Shakurin poliittinen aktiivisuus. Shakur oli monessa mukana aina opiskelijapolitiikasta vähävaraisten lasten aamupalaohjelmaan ja Mustiin panttereihin. Aktiivisuudestaan ja radikaaliudestaan huolimatta hän ei kuitenkaan ollut erityisen militantti – ei ennen kuin eräänä aamuna löysi kasvonsa sanomalehden etusivulta ja sai tietää olevansa etsintäkuulutettu.

Shakur joutui pakenemaan maan alle, ja alkoi todellinen noitavaino. Jossakin vaiheessa suunnilleen jokainen Yhdysvaltain itärannikolla tapahtunut rikos, jossa oli mukana musta nainen, sysättiin Shakurin syyksi.

Ei liene ihme, jos moinen tekee ihmisestä vähän valtionvastaisen, jos hän ei sellainen jo aiemmin ollut. Suorastaan absurdeista tapahtumista lukiessa tulee mieleen, että tuskinpa voisi tyttöä syyttää vaikka tämä olisikin ryhtynyt terroristiksi. Johan nyt vähemmästäkin.

Kaikista kauheuksista huolimatta kirjasta puuttuu monien vankila- tai esimerkiksi jengimuisteloiden sosiaaliporno. Shakur ei kerro yksityiskohtia ammuskelusta josta tuli tuomituksi, ei siitä kuinka lopulta pakeni vankilasta eikä muistakaan siihen aikaan mediassa repostelluista tapauksista. Tämä alkaa melkein ahdistaa tämän päivän paljastuskirjoihin ja Seiska-journalismiin tottunutta, joka tahtoisi salaa saada tietää kaikki likaiset yksityiskohdat.

(Onneksi Wikipedia tietää kertoa, että kolme väärin henkkarein ja piilotetuin asein varustautunutta toveria auttoi Shakuria pakenemaan tullessaan vankilaan vierailulle.)

Sosiaalipornon sijaan kirjassa seurataan menneessä aikamuodossa Shakurin lapsuutta aikana, jolloin rotuerottelu oli Yhdysvalloissa vielä arkipäivää, ja tämän vähittäistä politisoitumista. Preesensissä Shakurin tie vie sairaalasta vankilaan ja vankilasta toiseen kulkematta lähtöruudun kautta. Mitään ei puolustella eikä ketään syytellä, mutta kylmiä faktoja ladotaan pöytään ja lukijalle tulee kyllä selväksi, ketkä ovat hyviksiä ja ketkä pahiksia.

Kirja päättyy Kuubaan, josta Shakur sai poliittisen turvapaikan vankilasta paettuaan. USA on kampanjoinut aktiivisesti yli vuosikymmenen saadakseen Kuuban luovuttamaan Shakurin, ja neuvotteluissa on vedottu suunnilleen jokaiseen maailman auktoriteettiin Fidel Castrosta itse Paaviin. Vuonna 2005, yli 30 vuotta sen jälkeen kun Shakurin tuomioon johtanut ammuskelu tapahtui, FBI määritteli Shakurin kotimaiseksi terroristiksi ja lupasi miljoonan dollarin palkkion tämän kiinniottoon johtavasta vihjeestä. Siitä huolimatta Shakur on yhä aktiivinen, eikä ole kääntänyt kelkkaansa. Nettisivuillaan hän julistaa: I have advocated and I still advocate revolutionary change.

Päällimmäisenä kirjasta jää mieleen, että onpa toimelias tapaus tämä Assata. Shakurilla oli tavoite (oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen maailma, ei sen vähäisempi), ja hän pyrki sitä kohti määrätietoisesti. Ihan iskee alemmuudentunne – mitä minä olen elämälläni tehnyt? Tähän ikään mennessä Shakuria vainottiin jo ties mistä syystä, ja vaikka harvoilla syytteillä oli perää, tulee moisesta selväksi ettei Shakur ollut ihan vain kotona istuskellut sukkaa kutomassa.

Shakur on yksi kauniimpia esimerkkejä vallankumouksellisista naisista. Kun hän oli vain 25-vuotias, FBI ilmoitti hänen olevan Black Liberation Armya kasassa pitävä liima ja kuvaili tätä ”vallankumoukselliseksi kanaemoksi.”

Se on ehkä hienoin termi jonka olen kuullut, melkein kuin arvonimi. Tekee mieli alkaa järjestää vuosittaista palkintogaalaa, jossa jaettaisiin Assatan kunniaksi palkinto vuoden vallankumoukselliselle kanaemolle.

Mutta ei Shakur ollut pelkästään aseisiin nojaava taistelija. Politiikan ja vallankumouksen lisäksi ihminen tarvitsee toisinaan myös runoutta, ja parhaimmillaan nämä asiat yhdistyvät. Kirjassa on lukujen välissä Shakurin kirjoittamia runoja, ja yksi niistä on löytänyt tiensä useaan kirjoittamaani tukikirjeeseen tämän päivän poliittisille vangeille:

I have been locked by the lawless.

Handcuffed by the haters.

Gagged by the greedy.

And, if I know any thing at all,

it’s that a wall is just a wall

and nothing more at all.

It can be broken down.