”Ilmastonmuutos vaikuttaa ensimmäisenä vakuutusalaan”, Yhdysvaltojen jälleenvakuutusyhtiön (Reinsurance Association of America) puheenjohtaja Franklin Nutter totesi huhtikuussa 1994 maan senaatissa. ”Se voi viedä koko alan vararikkoon.”

Syynä lausuntoon oli kasvu vaurioissa, joita jyrkentyneet säätilat jo tuolloin aiheuttivat muun muassa kiinteistöille. Korvaussummat nakersivat alan voittoja. Yhdysvalloissa vakuutusala oli jo alkanut kiertää tulva-alttiita jokisuistoja, Karibianmeren saaria sekä rannikko- ja metsäpaloalueita.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusmarkkinapaikan Lloyd’s of Londonin edustaja totesikin alustuksessaan syyskuun 18. 1995, että vakuutusalan pitäisi vaikuttaa suoremmin ilmastopolitiikkaan. ”Vakuutusalan on otettava aloite omiin käsiinsä, tai sitten vaikutettava yhdessä pankkien kanssa”, Lloyd’s totesi painokkaasti.

Puolitoista vuosikymmentä sitten vakuutusala oli edelläkävijä puhuessaan ilmastonmuutoksesta jo käynnissä olevana ilmiönä, ei mahdollisena tulevaisuuden ongelmana. Sillä ei ollut varaa epäillä: kriisi uhkasi koko alaa ja näkyi jo voitoissa.

Sittemmin vakuutusyhtiöt ovat päässeet pälkähästä, vaikka globaali lämpeneminen onkin edennyt ennusteita nopeammin. Vakuutussopimuksissa on entistä laajemmat force majeure -klausuulit, joiden perusteella ylivoimaisten ja odottamattomien sääilmiöiden takia vakuutusvelvollisuuksia ei tarvitse täyttää eli korvauksia maksaa. Ala pelastautui vararikolta pelastamatta planeettaa.

Seuraava kriisi on kuitenkin jo haistettu alalla. 8. joulukuuta Lloyd’s ohjeisti vakuutusalan toimijoita ennakoimaan tulossa olevaa vesikriisiä.

Lloyd’sin uutisointi on tietysti vakuutusalan kannalta ymmärrettävää, sillä veden saatavuuden vähetessä tuotantoedellytykset heikkenevät ja vakuutuksenalaiset korvausvelvoitteet yleistyvät. Lisäksi vesikriisin ilmenemismuodot ovat usein luonteeltaan sellaisia, ettei niitä voi lukea luonnonmullistusten force majeure -klausuuleihin kuuluviksi.

Lloyd’sin uutiskirjeessä kalifornialaisen Pacific Instituten ohjelmajohtaja Jason Morrison muistuttaa tuotantoketjujen maailmanlaajuisesta luonteesta ja korostaa yrityksille koituvia vaaroja, kun veden niukkuus haittaa maataloustuotteiden saatavuutta tai energiaturvallisuuden vähenemistä. Useat maat ovat riippuvaisia vuoristojäätiköiden ja -lumipeitteiden tuottamasta vesivoimasta. Nämä planeetan vesitornit ovat keskeisiä mm. Euroopan Alpeilla, Kalliovuorilla, Andeilla ja Tiibetin ylängön ympäristössä.

”Himalajalta Andeille kiihtyvällä nopeudella sulavat jäätiköt osoittavat lyhyen tähtäimen mahdollisuuksia ja pitkän aikavälin riskejä vesivoimateollisuudelle”, Reuters uutisoi lokakuussa.

Yhdysvaltalaisten investoijien ja ympäristöryhmien yhteenliittymän Ceresin raportti, jota Lloyd’skin lainaa, toteaa kuivuuden aiheuttaman vedenvähyyden aiheuttaneen jo nyt voimaloiden alasajoa Euroopassa, Brasiliassa ja Lounais-Yhdysvalloissa. Loppuvuodesta 2009 Kaliforniassa valmistauduttiin Reutersin mukaan jälleen uuteen vesipulan vuoteen.

Vesivoimaongelma ei kuitenkaan ole yksin ilmastonmuutoksessa. ”Siitä alkaen kun sähkömarkkinat vapautettiin ja pörssiin listatut yritykset alkoivat osallistua niille, on ollut vaikeampaa täyttää järvet [kuivempaa kautta varten] talvella”, Bernin yliopiston hydrologi Bruno Schädler totesi Reutersille lokakuussa 2009.

Globaalin vesikriisin perussyyt ovat vesien saastuttamisessa, ylikäytössä ja pohjavesien riistokulutuksessa. Lloyd’sin uutiskirjeen viittaamassa Ceresin raportissa yrityksiä kehotetaan mittaamaan vesijalanjälkensä koko tuotantoketjun osalta, arvioimaan vesijalanjälkeensä liittyvät veden määrään ja laatuun liittyvät riskinsä sekä huomioimaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaarat erityisesti energiaturvan mainiten. Investoijia kehotetaan vaatimaan yrityksiltä näiden toimien toteuttamista ja toisaalta panemaan merkille ”vesihaasteiden” tuottamat ”bisnesmahdollisuudet”.

Mitä ”bisnesmahdollisuuksien” huomioiminen merkitsee? Vakuutusalan – ja ylipäätään liike-elämän – toimet ilmastonmuutoksen suhteen eivät herätä toiveita vesikriisin kohdalla, kun ei ne ole saaneet mitään olennaista aikaan ilmastonmuutoksenkaan suhteen.

Raportti toteaa vesi-intensiivisiksi aloiksi muun muassa elektroniikkateollisuudenalat, panimo- ja pullovesituotannon, maatalouden, bioteknologian ja lääketeollisuuden, metsään perustuvan tuotannon sekä metalli- ja mainosteollisuuden. Nämä alat tuhoavat jo nyt maailmanlaajuisesti luonnollisia vesikiertoja; ne ovat tämän vesikriisin aikaansaaneet. Kun ne tehostavat entisestään kannattavuuden kasvattamisen näkökulmasta omaa toimintaansa, joka jo nyt kuluttaa 90 prosenttia kaikesta maailmassa käytetystä suolattomasta vedestä, on odotettavissa entistä rajumpaa ihmisten vesi- ja ruokaturvan heikkenemistä. Maailmanlaajuisesti.