Kirkon yhteiskunnallisesta tiedotusta johtava rovasti Vsevolod Tchaplin ehdotti tammikuussa, että pitäisi luoda ”koko Venäjän kattava pukeutumiskoodi”, jossa korostuisi vaatimattomuus ja säädyllisyys – etenkin naisten pukeutumisessa.

Kyytiä hän antaisi vietteleville ja hävyttömille naisten vaatteille mutta myös miesten rennoille verkkareille ja sortseille.

Keskustelu lähti liikkeelle joulukuussa 2010, sen käynnistivät etniset jännitteet venäläisten ja Kaukasian alueilta muuttaneiden muslimien välillä. Samat jännitteet johtivat myös mellakoihin Moskovassa Manezhnaja-torilla. 

Yksi jännitteiden syistä on se, että venäläiset naiset joutuvat usein kaukasilaisten seksuaalisen ahdistelun ja jopa raiskausten uhriksi. 

Vastaavat ikävät kulttuuritörmäykset on havaittu muissakin maissa, jossa perinteinen muslimikulttuuri kohtaa naisten vapautta. 

Toisin kun Pohjoismaissa Venäjällä moni katsoo naisen pääsyylliseksi hänelle tapahtuneesta. 

17. joulukuuta 2010 Moskovassa pidettiin etnisiä jännitteitä käsittelevä paneeli, jonka osallistujana rovasti Vsevolod Tchaplin selitti kulttuuritörmäyksiä ”omasta kellotornistaan katsoen”. 

”Jos nainen pukeutuu mini-hameeseen, hänen ulkonäkönsä provosoi myös venäläisiä, ei ainoastaan kaukasilaisia. Jos nainen tämän lisäksi on päihtyneenä, hän on vielä provosoivampi. Jos hän tämänkin lisäksi tekee itseä tykö, ja sitten ihmettelee, että tuli raiskatuksi, nainen on vielä enemmän väärässä”, Vsevolod Tchaplin opetaa.

Vsevolod Tchaplinin mielipide ei ole tässä tapauksessa poikkeuksellinen – toisin kuin hänen asemansa ortodoksisen kirkon ”sanansaattajana” maassa, jossa kirkolla ja sen miehillä on huomattava vaikutusvalta kaikissa hallintotasoissa presidentistä kuntien johtajiin, liike-elämästä puhumattakaan. 

Tchaplinin kommentti aiheutti suurta hämmästystä venäläisen feministisen liikkeen parissa. Seurauksena oli aluksi 170 ihmisten allekirjoittama Feminismin puolesta -ryhmän vetoomus patriarkka Kirillille.  

Tammikuun loppuun mennessä allekirjoituksia kertyi jo yli 1 000. 

Vetoomuksessa ilmaistaan huoli siitä, että ”vastuu vakavista henkirikoksista siirretään rikosten uhreille, rikosten tekijöitä oikeuttaen”, joten ”peittyy se yksinkertainen totuus, että jokaisella ihmisellä on oikeus seksuaaliseen koskemattomuuteen siitä riippumatta, mitä hänellä on päällä ja kenen kanssa hän keskustelee tai seurustelee” ja että ”naisten oikeuksia vastaan suunnattu retoriikka edistää yhteiskunnassa väkivallan sallimista”. 

Lopuksi vaadittiin Tchaplinin julkista anteeksipyyntöä.

18. tammikuuta kirkko vastasi mutta anteeksipyyntöä kirkolta tai Vsevolod Tcahplinilta ei irronnut. Eikä ollut muistoakaan koko asian lähtökohdista – eli naisiin kohdistuvasta väkivallasta.    ”Vähissä vaatteissa kulkeva tai klovnin tapaan meikannut nainen, joka toivoo tutustuvansa seurustelukumppaniin kadulla, metrossa tai baarissa – tämä nainen, paitsi että on vaarassa törmätä päihtyneeseen ääliöön, ei löydä koskaan seurakseen miestä, jolla on edes vähän järkeä ja omatuntoa. Ehkä hänelle löytyy selvinpäin oleva ääliö, mutta häntäkö nainen tosissaan odottaa?” Vsevolod Tcahplin analysoi.

”Vulgaari ulkonäkö ja tavat ovat suora tie onnettomuuteen. Tyhjät kertakäyttörakkaudet. Hätäiset avioliitot, joiden jälkeen rottamaiset erot. Lasten surkeat kohtalot. Yksinäisyys ja mielisairaudet. Elämän katastrofi”, jatkui kirkon lista. 

”Samalla se koskee miehiä. Jos kulkee isossa kaupungissa sortsit ja aluspaita tai verkkarit ja tossut jalassa, ei ole arvostuksen arvoinen.”

”Olisi hyvää kehittää koko Venäjän pukeutumiskoodia. Luulette tämän olevan utopia? Ei sentään, kohta on syytä tottua”, Vsevolod Tcahplin kiteytti. 

Itse kirkko sanoi, että kirjeen kipakkaa luonne on rovastin ”henkilökohtainen mielipide”, mutta samalla se myönsi, että merkittävä osa papistoa on samalla linjalla. 

Venäjän muslimeilta kiihkeä ortodoksinen rovasti sai myös kannatusta. Moskovan Helsingin ryhmän johtaja Ludmila Alekseeva kuitenkin näkee tässä uskovaisessa aloitteessa menneen merkkejä.

”Neuvostonaikana pidätettiin ensin pillihousujen takia, sitten leveiden lahkeiden takia, naisten paljaat olkapäätkään ei kelvanneet. Ei voi koko ajan kieltoja keksiä. Kerrankin voisi keksiä jotakin vapauttavaa eikä rajoittavaa”, oikeudenpuolustusveteraani kehotti.

On totta, että rovasti Tchaplinin tapa väitellä on kaukana kirkon perinteestä. Myöskään hänen viestiään ei osoitettu seurakuntien jäsenille. 

Avioliitto on venäläisille naisille edelleen tärkein yhteiskunnallisen kelpoisuuden merkki – tsaarin ajasta kautta Neuvostovaiheen nykyhetkeen, perestroikasta ja lännen arvojen osittaista omaksumista huolimatta. 

Siksi kilttejä tyttöjä ortodoksisen vallankumouksen aloittamiseen voi löytyä tarpeeksi: palkkiona kiltti tyttö saa miehen maan päällä. 

Monille tämä on jopa taivaaseen pääsyä tärkeämpää. Siksi koko kirjeessä Jumalaa ei edes mainita. Asia on hoidettavissa maan päällä ja omin voimin – vaikka tuttujen Neuvostoliiton ohjeiden mukaan, joihin kuuluu muun muassa avoin psyykkinen kiristäminen.