Artikkeli on julkaistu myös Voimassa 1/2011.

Klassisella musiikilla on haku päällä. Uutta yleisöä pitäisi löytää ennen kuin luonnollinen poistuma tyhjentää konserttisalit. Voisiko uusi musiikki olla ratkaisu?

Mutta uusi musiikki on vaikeuudessaan kuin perinteinen klassinen potenssiin kymmenen. Se haastaa peruspopin jumputukseen turtuneet korvat eikä siihen törmää ihan sattumalta. Kuunnellessa saattaa kestää, että kolahtaa.

Jos kolahtaa.

Kun googlettaa termin nykymusiikki, hakutulosten kärkeen kipuaa Ilta-Sanomien keskustelu ”Meneekö nykymusiikki yli hilseen?”. Keskustelu alkoi kunnallispoliitikko Harry Bogomoloffin parin vuoden takaisesta blogista, jossa hän kirjoitti Kalevi Ahon hullukonsertosta:

”Jos kaikki moderni musiikki on tältä laidalta, niin kyllä kansaa huijataan.”

Tuollaisia kommentteja kuulee silloin tällöin, mutta monet nykymusiikki on myös hurmannut.

Suomesta on noussut suuria nykymusiikin säveltäjiä, kuten Kaija Saariaho ja Magnus Lindberg.

Kansainvälisessä nosteessa on myös säveltäjä Lotta Wennäkoski.

Ei uusi musiikki hänellekään auennut ihan tuosta vaan.

”20 vuotta sitten en erottanut uudesta musiikista moniakaan juttuja. Mutta kun musiikkiin menee sisään ja sille antaa mahdollisuuden, alkaa ymmärtää.”

Nuori musiikinteorian opiskelija Wennäkoski koki uuden musiikin valaistumisensa parikymppisenä. Hän sävelsi ensimmäisen kappaleensa vasta 24-vuotiaana, teki pari lisää ja totesi: ”Tää on mun juttu.”

”Palaset loksahtivat kohdalleen. Tämä on työtä, jota jaksan tehdä, ja täydellinen ammatti haaveelliselle runotytölle. Saan olla yksin, lukea runoja ja kirjoittaa päiväkirjaa. Löysin uudesta musiikista kanavan ilmaisulleni. Tosin suhde syntyi vähitellen, tekemisen kautta.”

Wennäkosken uusin teos Lelele käsittelee prostituutiota ja ihmiskauppaa. Hän ei pelkää lokeroituvansa Lelelen myötä kantaaottavaksi poliittiseksi taiteilijaksi. Tai miksikään muuksikaan.

”Sanoisin silti olevani tietynlainen säveltäjä, en tee vähän kaikkea.”

”Urani varrella on kuitenkin ollut muutamia teoksia, joiden avulla olen avannut uuden hanan. Esimerkiksi Arvo Turtiaisen runoihin perustuva sävellys Tähti, nainen, miekka on rempseää runoutta ja tarkoitti uutta ilmaisua itselleni.”

Naiseuden teemoja Wennäkoski on käsitellyt aiemminkin. Tunnetuimpiin sävellyksiin kuuluu N – Naisen rakkautta ja elämää, jossa Schumannin laulusarja kohtaa Wennäkosken oman sarjan, perinne nykyisyyden.

Syksyllä Wennäkoski keskittyy Ylen tilausteokseen ja säveltää musiikkia suomalaiseen mykkäelokuvaan Rakkauden kaikkivalta.

Mutta riittääkö marginaaliselle musiikille yleisöä tällaisessa pienessä maassa?

”En jaksa kantaa liikaa huolta muusta kuin mielenkiintoisen musiikin tekemisestä. En myöskään ajattele, etteikö yleisö olisi valmis ottamaan vastaan nykymusiikkia. Kaikki riippuu siitä, miten aihetta käsitellään.”

Wennäkoski tosin kokee velvollisuudekseen tarjota jotakin myös niille, jotka eivät hahmota nykymusiikin nyansseja.

”Haluan tehdä musiikkia, jota kaikki voivat kuunnella musiikkina. Lelele on hyvä esimerkki. Monodraama prostituutiosta tarjoaa musiikin ohella muutakin ja siinä on vahva yleisenergia.”

Wennäkoski työskenteli nykymusiikkitapahtuma Tampere Biennalen taiteellisena johtajana vuosina 2008 ja 2010. Hän joutui miettimään realiteetteja: kuka uuden musiikin tapahtumaan tulee ja miten ihmiset huomaisivat sen.

”Käytimme monitaiteellisia keinoja. Oli tanssia orkesterikonsertissa ja opastettu taidemuseokierros lapsille nykymusiikin säestyksellä.”

”Mutta sekin on väärin, että aina pitäisi olla jotain ekstraa. Diskovalot ja drinkki. Kyllä pelkän musiikin täytyy riittää.”

_______________

Lelele – miniooppera ihmiskaupasta

”The only thing I want is to be normal”, she said. ”I dream for a husband, children, and a small house.”

Lainaus on Lotta Wennäkosken uusimmasta teoksesta, kuusiosaisesta monodraamasta Lelele. Teos kertoo ihmiskaupasta ja prostituutioon pakottamisesta Euroopassa.

Tässä yhteydessä monodraama tarkoittaa minioopperaa, jossa sopraano laulaa ja kolme muusikkoa soittavat. Wennäkoski on säveltänyt musiikin ja vastaa libreton teksteistä.

”Etsiskelin hirveitäkin aiheita ja lopulta päädyin ihmiskauppaan.”

Ihan ensimmäiseksi Wennäkoski esitti työryhmälleen toiveen, ettei teos saa olla yhtään tyhmä. Työnimellä Poeettista kauhua kulkenut Lelele rakentuu Elina Brotheruksen videoteoksesta ja lauletuista asia teksteistä.

”Libreton tekstien taustalla on eurooppalaisten organisaatioiden raportteja ja tutkimuksia. Mukana ei ole yhtään fiktiivistä aineistoa.”

Lisäksi teoksessa on otteita yhdysvaltalaisen Siddharth Karan kirjasta Sex Trafficking – Inside the Business of Modern Slavery.

”Klassisen musiikin kentältä puuttuu kantaaottavuutta. Konserttielämä nojautuu vahvasti klassisromanttiseen ohjelmistoon ja usein musiikki pui vain taidemuodon sisäisiä asioita. Yhteiskunnalliset teemat eivät ole ainakaan päällimmäisinä”, Wennäkoski pohtii.

”Itse etsin lähtökohtia muualta kuin musiikista, joten miksei tämä teema yhtä hyvin kuin joku muu? Haluan osaltani viedä uutta musiikkia tähän suuntaan.”

”Ihmiskauppa on kiintoisa aihe myös, koska se on poikkeuksetta hirveää. Mielipiteille tai näkökannoille ei jää sijaa. Aihe myös koskettaa kaikkia nyt, kun Euroopan rajat on aukaistu.”

Mutta mikä on Lelele?

”Sana kuin kevyttä helinää tai rallatusta, kuin suoraan laulusta”, Wennäkoski kuvailee ja vastaa:

”Useat teksteissä haastatellut ihmiset mainitsivat istanbulilaisen torin nimeltä Lelele, jossa moldovalaisia myytiin ja ostettiin. Uhrien kertoman mukaan torilla oli kokonainen alue, jossa kaikki oli kirjoitettu venäjäksi, jossa venäläiset orjakauppiaat keskellä kirkasta päivää kauppasivat itäeurooppalaisista maista kotoisin olevia ihmisiä.”

Lelele. Esitykset 5.2. & 7.2. Musica nova -festivaalilla Helsingissä.

_______________