”Tärkeitä osateemoja meille on nostalgian prosessointi, kummitukset, kuolleiden ja menneiden elämänvaiheiden läsnäoleminen nykyhetkessä”, ohjaaja Katariina Numminen kuvailee.

”Lopun, viimeisyyden, rakkauden, teatterin tai nuoruuden loppu oli se temaattinen lähtökohta, joka liittyy joihinkin muihinkin esityksiimme. Menneisyys vaikuttaa meihin silloinkin, kun emme näe sitä.”

Kahta viikkoa ennen ensi-iltaa esityksen kestoa vasta arvaillaan. Ryhmän työskentely perustuu pitkään harjoituskauteen ja yhdessä tuotettuun materiaaliin, improvisaation ja harjoituksiin, joista seulotaan teoksen rakenne. Kun taustalla ei ole draamatekstiä, tärkeämmäksi nousee epäkirjalliset asiat, sellaiset kuin visuaalisuus, fyysisyys ja esineet. Äänisuunnittelijakin on osallistunut teoksen synnytyspolttoihin alusta saakka.

Viimeisesssä esityksessään VTT kerää ryhmän hioutuneen työtavan yhteen luodakseen jotain lopullista, aidon päättävän esityksen. Lavalla on ryhmästä Niina Hosiasluoma, Kolina Van Den Berg ja Tuire Tuomisto sekä viisi vierailijaa. Esityksessä ryhmän yhteinen historia toimii viittausmateriaalina ja osin palataan ryhmän ensimmäiseen työhön, Dibbuk.

Lisäksi lavalla on Anton Tsehovin haamu, tai paremminkin Kolme sisarta -näytelmän viimeinen näytös. Ohjaaja ei enteile koherenttia kokonaisuutta vaan kahta yhtäaikaista teosta, joissa on voimakkaasti eriävää materiaalia.

Ryhmän työtapaa paljastaa myös Viimeisen esityksen blogi, jota kirjoitetaan improvisaatioiden aikana näyttämöltä. ”Sen takia ne lauseet on niin lyhyitä”, Hosiasluoma nauraa.

”Silloin, kun näytteleminen sujuu hyvin, sinne ei halua mennä kirjoittamaan. Kun improvisaatio ei onnistu, haluaa keskittyä blogiin. Mutta vielä siellä ei ole paljoa tekstiä.”

Lyhyissä tunnetiloja ja tapahtumia dokumentoivissa lauseissa ajatellaan harmaita hiuksia, emotionaalisia eroja ja teippausjälkiä lattiassa. Blogi avaa melko epätavallista näkökulmaa esityksen taa.

Viipurin taiteellinen teatteri syntyi vuonna 2002 Dibbuk – kuolleet puhuvat -esityksen valmistamiseksi. Dibbukin teemat olivat niin suuria että myytinomainen menetetyn kaupungin teatteriseurue rakentui tarjoamaan ulkopuolista tarkkailuasemaa, josta saattaisi käsitellä esityksen valtavia teemoja. VTT syntyi ryhmän kollektiiviseksi alter egoksi, nimeksi, joka tarjosi tietyn työtavan ja näkökulman niin teatteriin kuin maailmaankin. Viipurin taiteellinen teatteri on valmistanut sarjan esityksiä yhteistuotantoina muiden teattereiden, Ateneum-salin, Universumin, Todellisuuden tutkimuskeskuksen, Takomon ja Korjaamon kanssa.

Siitä huolimatta, että Viipurin taiteellinen teatteri haudataan, yhteistyö ei kokonaan pääty. Ryhmän jäsenet jatkavat työskentelyään eri yhteyksissä ja toisten nimikkeiden alla. Hosiasluoma, Van Den Berg, Tuomisto ja Numminen toimivat kaikki esimerkiksi Todellisuuden tutkimuskeskuksessa. Ryhmämuotoisissa teattereissa päällekkäisyys on tyypillistä ja oletettua.

”Viipurin taiteelliseen teatteriin liittyy tietyt työtavat tai temaattiset sisällöt, se, mitä me tehdään yhdessä on kuitenkin erilaista kuin se, mitä me tehdään muissa ryhmissä. VTT:llä on omat lainalaisuutensa”, Numminen kertoo.

Viimeinen esitys on osa tekijöidensä fantasiaa, joko lopettaa koko taiteen tekeminen tai ainakin saada välitilinpäätös suhteessa menneisyyteensä.

”Viimeisyyttä käytetään harjoitteenakin. Ikuisuus sitten harjoittelimme ennen esitystä, että tämä on viimeinen kerta, kun esiinnyt, pistä siis parastasi. Mutta tällä kerralla lopettaminen ei ole harjoitus tai fantasia, se on totta”, Hosiasluoma kertoo.

Millainen esitys lopulta on?

”En ole varma onko se surullinen, vaikka se onkin lopullinen. Me ollaan eletty sitä läpi. Se ei ole tylsä”, Hosiasluoma aloittaa.

Numminen jatkaa, miten esitykseen on haettu sitä, mikä teatterikoneessa on ihaninta.

”Me etsimme sitä, mikä on parhaimmillaan, kun se on viimeinen. Viimeinen rööki, viimeinen ateria, viimeinen rakastelu, kun ollaan jo erottu. Teatterissakin paras hetki on, kun se on jo loppunut. Valot ja ablodit. Kimallus.”

Viipurin taiteellisen teatterin Viimeinen esitys ensi-illassa 31.12. kello 19 Helsingin teatteri Takomossa, muut esitykset 3.–13.1. Viipurin taiteellinen teatteri.