Ottawan miinakieltosopimus solmittiin vuonna 1997 ja se ratifioitiin vuonna 1999. Yleissopimus kieltää jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirron. Sopimus velvoittaa sopimuspuolia myös tuhoamaan jo olemassa olevat jalkaväkimiinavarastot viimeistään neljän vuoden kuluttua siitä, kun sopimus on tullut voimaan kyseisen sopimuspuolen osalta.

Eduskunnan päätöksen jälkeen yhtään EU-maata ei ole miinakieltosopimuksen ulkopuolella, ja sen on allekirjoittanut 80 prosenttia maailman valtioista. Kansainvälisen miinakieltokampanja ICBL:n mukaan valtaosa henkilömiinojen uhreista on siviileitä. Kampanja sai työstään Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1997 yhdessä koordinaattorinsa ja lähettiläänsä Jody Williamsin kanssa.

Suomen tie osaksi miinakieltosopimusta on pitkä. Periaatteellinen tuki yleismaailmalliselle jalkaväkimiinakiellolle ilmaistiin jo vuoden 1997 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa, ja alkuperäisenä tavoitteena oli liittyä miinakieltosopimukseen jo vuonna 2006.

Aikataulua kuitenkin myöhennettiin vuonna 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa, jossa päätettiin, linjattiin Suomen liittyvän Ottawan sopimukseen vasta vuonna 2012.

“Ratkaisu lisää Suomen uskottavuutta rauhanrakentamisen puolestapuhujana. Ottawan sopimus on varsin perustavaa laatua oleva ja laajasti allekirjoitettu kansainvälinen sitoumus, ja Suomen allekirjoituksen puuttuminen on ollut suorastaan kiusallista”, Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius toteaa.

Lodenius on toiminut kansainvälisessä miinakieltokampanjassa jo viidentoista vuoden ajan.

Suomessa on tällä hetkellä noin miljoona henkilömiinaa, jotka tuhotaan seuraavan neljän vuoden aikana.

Ottawan sopimuksen kannattajat ovat eduskunnassa käydyssä keskustelussa muistuttaneet Suomen ulkopolitiikan johdonmukaisuudesta ja siitä, että puolustusvoimat saa yhteensä 300 miljoonaa euroa korvaaviin hankintoihin. Korvauksista noin kaksi kolmasosaa on jo käytetty tai sidottu tehtyihin hankintoihin.