Turkulaisen Jo-Jo-teatterin jopa tekotaiteelliseksi kritisoitu tulkinta Mihail Bulgakovin klassikkoteoksesta Saatana saapuu Moskovaan on hauska, yllättävä, raaka ja räävitön. Löydän lukemattomia adjektiiveja teosta kuvaamaan, tekotaiteellinen ei kuitenkaan luettelooni kuulu. Teatteriversiota on kritisoitu muun muassa siitä, ettei fyysinen sideshow sovi Bulgakovin unenomaiseen maailmaan, eivätkä jojoteatterilaiset ole tottuneet tämän tyyppiseen ilmaisuun.

Näiden arvostelujen perusteella odotin näkeväni Turussa kiusallisen huonon esityksen kömpelösti näyteltynä sekä täysin irrallisen sideshown kaiken päälle liimattuna. Pseudovenäläisen mestarin, ohjaaja Jatta Stepanoff Harakkamäen anarkistinen tulkinta klassikosta on mielestäni kuitenkin saumaton kokonaisuus. Kaikilla osilla on perusteltu paikkansa, ja vaikka osien summa ei herkimmille – tai nuorimmille – katsojille sovikaan, on se minun makuuni varsin mainio.

Ohjaaja Stepanoff Harakkamäki sanookin, että tekotaiteelliseksi kritisoiminen on ”aivan paskapuhetta”.

”Pienten teatterien vahvuus on nimenomaan siinä, että pystytään tekemään kokeilevampia juttuja eikä aina tarvitse mennä turvallisella pohjalla.”

Esitys kulkee eteenpäin kolmella tasolla. Pohjalla on kirjan alkuperäisnimen, Master i Margaritan, mukainen Mestarin (Petteri Takkinen) ja Margaritan (Tuulia Lindholm) rakkaustarina 1930-luvun Moskovassa. Sen lisäksi tarina kertoo puistattavan Wolandin (Jussi Toppari) sekä hänen demoniseurueensa seikkailuista mustan huumorin viedessä tarinaa eteenpäin.

Seurueeseen kuuluu ison mustan kissan hahmon ottanut Begemot (Kristian Aho), mainio Korovjev (Mikko Korte) sekä sideshow-ilmestykset Hella (Senja Sidoro) ja Azazzello (Lassi Lindqvist). Nukketeatterin keinoin kerrottu tarina Jeesuksen ja Pontius Pilatuksen kohtaamisesta pari tuhatta vuotta sitten oli esityksen hulvattominta antia. Nukketeatterikohtaukset kirvoittivat makeimmat naurut yleisöstä, joka saikin esityksen myötä käydä läpi ääritunteensa laidasta laitaan.

Bulgakovin klassikkoteos, jota hän kirjoitti vuodesta 1928 aina kuolemaansa asti vuonna 1940, kuului Venäjällä kiellettyihin kirjoihin kolmenkymmenen vuoden ajan. Teos kuuluu Jo-Jo-teatterin esityksen ohjaajan ehdottomiin suosikkeihin ja onkin kutitellut hänen ”ohjaajaminäänsä” jo pidemmän aikaa.

Ohjaaja Jatta Stepanoff Harakkamäki sanoo, ettei hän erityisesti halunnut kertoa tarinalla mitään vaan pikemminkin näyttää asioita.

”Niiden ero on suunnilleen se, etten halua pureskella mitään valmiiksi. En halua antaa ensin kysymyksiä ja sitten vastauksia, vaan olen ’kanssaihmettelijä’ suhteessa yleisöön.”

Katsoja jää miettimään, miksi teoksessa haluttiin käyttää sideshow’ta. Sitä voisi kuvailla sokeeraavaksi nykysirkukseksi, jossa niellään tulta ja miekkoja, roikutaan lihakoukuista ihoon tehtyjen reikien varassa ja niin edelleen.

“Saatana saapuu Moskovaan -teoksessa on mustan magian elementtejä. Romaanissa tarjoillaan yliluonnollisina sellaisia asioita, että jos ne tuotaisiin sellaisenaan teatteriin, ne eivät vaikuttaisi katsojaan samalla tavalla. Ne asiat eivät toimi tänä päivänä samanlaisena kuriositeettina, ajattele vaikka jotain lentävää tuolia! Ei siinä ole mitään uutta, ihmeellistä ja erikoista, ja sellaista tässä nimenomaan halutaan esittää.”

Stepanoff Harakkamäki haluaa nostaa esille myös esityksen musiikin

“Miki Brunou soittaa esityksen livenä läpi. Se on ihan todella hyvä yhden miehen orkesteri, joka elävöittää esitystä lisää omalta osaltaan. Tämä ei siis ole pelkästään friikki- ja perinteistä sirkusta vaan kolmen lajin miksaus livemusiikin kanssa.”

Esityksen voi nähdä Turun Jo-Jo-teatterissa 12.–13.11. sekä 19.11. http://saatana.suntuubi.com

_______________

Sideshow’n ammattilaiset

Saatana saapuu Moskovaan -produktion sideshow-osuudet ovat alan asiantuntijoiden, Senja Sidoron ja Lassi Lindqvistin käsialaa ja he vastaavat myös osuuksien esittämisestä. Lindqvist, modernin sideshow’n suomalainen pioneeri, on esiintynyt mittavan uransa aikana kolmella mantereella ja yli 25 maassa.

Miten ja miksi päädyitte tekemään sideshow’ta?

Lassi: ”Olin jo nuorena kiinnostunut kehonmuokkauksesta ja modernista primitivismista, jonka johdosta päädyin lävistäjän oppiin. Lävistäjänä tutustuin koko kehonmuokkauksen alakulttuuriin ja sen kautta myös sideshow tuli kuvioihin. Aloitin esiintymisen jo noin vuonna 1996 pienimuotoisten lävistysdemonstraatioiden kautta.”

Senja: ”Esitystaide on aina kiehtonut mua eri muodoissaan mutta esimerkiksi perinteisessä teatterissa en tunne olevani kala vedessä katsojana tai näyttelijänä. Kummallisten sattumusten sarjana törmäsin Lassiin tämän vuosituhannen alkupuoliskolla ja tutustuin tarkemmin sideshow’n maailmaan, joka säväytti välittömästi.”

Esitystaide on Senjan kohdalla kohdalla kytenyt aina.

“Tehtiin veljen kanssa sketsejä, esityksiä ja videoita joita esitettiin perheelle. Lapsena olin varma, että musta tulee isona laulaja-kirjailija-näyttelijä-sirkustaiteilija-kuvataiteilija, ninja ja Indiana Jonesin vaimo. Ei tullut, mut melkein. Esiintyminen on mulle elintärkeää, koska se on niin vahva osa mun identiteettiäni. Ja sitä se taas on, koska mulla on aina ollut mieletön analysoinnin ja itsensä tulostamisen tarve, ja esiintyminen on yksi kanava siihen. Kun pääsee lavalle niin ei voi enää pakittaa, eikä edes halua pakittaa. Siinä mielentilassa kaikki muu väistyy päästä ja focus on tässä nyt, tilanne ja kohtaus kerrallaan. Siinä ollaan auki kuin improvisaatiossa.”

Mitä haluatte viestittää yleisölle esityksillänne?

Lassi: ”Yleensä ottaen esityksissä haluan tuoda esille ihmisen suhdetta omaan kehoonsa. Ihminen on jo aikaa sitten antanut kehonsa yhteiskunnalle ja sen toiminnot lääkäreiden ja hoitajien käsiin. Viesti on kuitenkin vain oma ajatukseni asiasta, eikä mikään esityksiä leimaava teema, tärkeämpää omasta mielestäni on viihdyttäminen. Kuitenkin toivon että tuo viesti välittyy edes alitajuntaan.”

Senja: ”Asioita voi ja saa tehdä valtavirran vastaisesti eikä mikään tässä maailmassa ole niin mustavalkoisen peittämää kuin näköalaton ihmismieli.”

Millaisiin ennakkoluuloihin törmäät naisena, joka tekee sideshow’ta, Senja?

”Ensin mietin, että en mä ole törmännyt ennakkoluuloihin, vaikka toki niitä on – ihmiset ei ehkä vaan toitota niitä ääneen. Persoonaan liittyviin ennakkoluuloihin olen törmännyt jo ennen kehonmuokkauksiani ja esiintymisiäni, mulla on vaan sellainen naamataulu ja habitus että jotkut ihmiset saavat vääriä viboja musta. Esiintymiseen ja kehonmuokkaukseen liittyy taas jostain syystä se, että ihmiset olettaa mun olevan sadomasokistinen tai ainaki että lavalla koettu kipu olis mulle joku kiksin paikka. On ihan sama, mitä siihen olettamukseen vastaat – suurimmalle osalle näistä, jotka ovat vakuuttuneita asiasta, eivät sitä käsitystään muuta.”

www.scar.fi

Kiireiset sideshowtähdet järjestävät tänään, perjantaina 11.11., perinteisten trikkiensä lisäksi aivan uudenlaisen yllätyksen. Senjasta ja Lassista tulee tänä maagisena päivämääränä tiimi aivan virallisestikin heidän astuessaan avioliiton satamaan. Heti iloisen perhetapahtuman jälkeen heidät nähdään Turmion Kätilöiden keikkalavalla, Helsingin Domissa. Onnea!

_______________