Tutustuin Raimo Pesoseen työskennellessäni Radio Helsingissä toimittajana. Pesonen pyöritti tuolloin nousevien bändien demo-ohjelmaa. Mieleeni jäi verkkainen ja rauhallinen puhetyyli. Näennäisestä hitaudesta huolimatta Pesoselta eivät tarinat lopu kesken. Vauhtiin päästessään hänen on selvästikin vaikea lopettaa. Lavea ja yksityiskohtainen tyyli on tunnistettavissa myös hänen uutuusromaanistaan Kuinka ei voi ajatella.

Rockin monitoimimiehenä tunnettu Riemu-Raimo on siis armoitettu tarinankertoja. Aikoinaan kirjallisuuttakin opiskellut Pesonen on nyt julkaissut toisen kaunokirjallisen teoksensa. Kirja on nuoren miehen kasvukertomus ja ,kuinka ollakaan, siinä liikutaan rockmaailmassa. Vaikka sama tarina on kerrottu kymmeniätuhansia kertoja, onnistuu Pesonen saamaan aiheeseen elävyyttä omintakeisella tyylillään ja äkkiväärillä havainnoillaan.

Eletään 1990-luvun alkua ja päähenkilö Joona bändeineen lähtee Saksaan valloittamaan maailmaa. Tästä edetään nykyhetkeen. Roudariksi päätynyt päähenkilö on saanut tarpeekseen muuttuneesta rock-busineksesta ja löytää itsensä lumen peittämänä pohjanmaalaisesta ojasta. Pesosen kerronta on sujuvaa ja ajankuva nautittavan elävää.

Ohiajavan turbosaabin katolla sojottavat NMT:n ja lällärin antennit, sisällä istuu pastellisävyisiä pikkutakkeja. Liisteripisara valuu pitkin tytön poskea mainosjulisteen kuvassa. — Hyvästi amatöörit, pro lähtee. Hyvästi rokkipoliisit, tyhjänseisottajat, mukakaupunkilaiset ja amatöörijuopot, City-lehti, ulkoinen vitun kilpailukyky, asuntosäästöpalkkiot, vitun hallittu rakennemuutos, Speden spelit ja Kansa vitun taisteli.

Seksi- ja huumesekoilut kuvataan jo inhorealistisuutta lähenevällä tyylillä. Bänditoiminnan kuvaus on tarkkaa. Kirja kertoo, miltä soittajasta tai miksaajasta tuntuu milläkin hetkellä. Kuinka ei voi ajatella vilisee musiikkiteknologisia termejä. Yksityiskohtaisuus voi häiritä asiaan perehtymätöntä lukijaa, mutta minulle kirja toimii kutkuttavan mielenkiintoisena kurkistuksena rockin kulissien taakse.

Pesonen kuljettaa päähenkilöään sujuvasti vuosikymmeneltä toiselle. Lapsuus- ja armeijakuvaukset vaikuttavat voimakkaan omakohtaisilta. Kirjan yksi sivujuonne onkin sota ja sotahistoria. Vaikka tarinassa liikutaan hampurilaisellla rock-klubilla, onnistuu Pesonen sujauttamaan mukaan anekdootteja toisesta maailmansodasta.

Pääteeman lisäksi Kuinka ei voi ajatella herkuttelee pesosmaisilla filosofisilla kiteytyksillä. Suomen historia viimeisen sadan vuoden ajalta käydään läpi sivun pituisena muistiona, jossa talvisodan ihme, ajopuuteoria ja yya-sopimus saavat kyytiä.

Toinen maailmansota: 1938 Neuvostoliitto ilmoitti epäilevänsä, että Suomen aluetta käytetään hyökkäykseen (niin kuin sitten 1941 tapahtuikin). Suurvaltatilanteen muutoksen suhteen kärryiltä pudonneella Suomella oli 1939 käytössä neuvottelutaktiikka, jossa käytettiin pelkästään sanaa ei (niin sanottu malli Erkko). Neuvottelut loppuivat, Neuvostoliitto hyökkäsi. Vastuullisten päättäjien virheiden peittelyyn kehitetty tarina täydellisestä viattomuudesta menestyi Suomessa niin, että sitä alettiin kutsua talvisodan ihmeeksi. Talvisotaan vetoaminen on edelleen Suomessa normaali tapa, oli kyseessä sitten ulkopolitiikka, tuloerojen kasvattaminen tai ihmissuhteet.

Kirja kuvaa myös muuttuvaa, kaupallistuvaa ja entistä kilpailuhenkisempään maailmaa. Päähenkilö Joonan vanhentuminen ja suhde muutokseen on kuvattu oivallisesti, itseironista huumoria säästelemättä. Tähän oli lukijana helppo samastua. Aiheet ja pohdinnat ovat minun kaltaiselleni yli neljäkymmentävuotiaalle rockin rämpyttäjälle tuiki tuttuja. Ennen tietty kaikki oli paremmin ja rock muutakin kuin sisäsiistiä kulutustavaraa.

Raimo Pesonen on löytänyt kirjailijana oman äänensä. Kuinka ei voi ajatella on sirpalemaista esikoisteosta Erityisosaajia ehjempi kokonaisuus. Raimo Pesosella on sanottavaa ja persoonallinen tapa sanoa se. Kuinka ei voi ajatella on hieno osoitus siitä kuinka todellakin voi ajatella.

Kirjoittaja on Raimo Pesosen taistelutoveri rockin kylmässä sodassa

Raimo Pesonen: Kuinka ei voi ajatella Siltala 2011. 308 s.