ElämäKirjoittanut ville toivanen

Punkkari ja zazen

Lukuaika: 4 minuuttia

Punkkari ja zazen

Teksti Ville Toivanen

1980-luvulla nuori Brad Warner kuritti bassoa hardcore-punkbändissä ja haaveili tähteydestä ja kiertueista. Punkin soittaminen ei vienyt miestä lähikaupunkeja pidemmälle. Nyt Warner kuitenkin kiertää maailmaa: hän johtaa zenbuddhalaisia zazen-harjoituksia ja puhuu zenistä.

Zeniläisen maailmankatsomuksen mukaan kaikki on yhtä. Punkin ja zenin väliltä löytyy Brad Warnerin mukaan myös yhteys: vallitsevia totuuksia ei oteta itsestäänselvyyksinä. Ne kyseenalaistetaan.

Tämä asenne miellytti nuorta Warneria niin paljon, että hän ei niellyt edes punkkareiden totuutta systeemistä. Kun asenne ilmeni pitkinä hiuksina ja vääränlaisina housuina, omat koirat huutelivat turpaanvetouhkauksia. Warner sai havaita, että punkkarit haastoivat kyllä muiden näkemyksiä, mutta muodostivat samalla oman dogmaattisen piirinsä ja pitivät hanakasti kiinni siitä, minkä itse – niin kutsutusti – tiesivät olevan totta.

Mikä oli tuohon aikaan Clevelandin alueen punkkareiden suurin yhteinen vihollinen?

”Hehe, varmaan Reagan ja koko konservatiivinen popkulttuurikuvio Jenkeissä. Ja monilla oli sellainen tunne, että elämme lopun aikoja: Reagan oli vallassa, Neuvostoliitto oli vahva, ja molemmat rakentelivat aseita Reaganin uhkaillessa neukkuja ja kutsuessa heitä pahuuden imperiumiksi. Todella moni uskoi, oikeasti, että maailmanloppu tulisi ennen 1980-luvun loppua. Meitä vauhditti sellainen asenne, että kaikki on tehtävä nyt, koska tämä ei kestä kauaa. Puskimme hommat äärimmäisyyksiin.”

Zenbuddhalaisuus vei asenteen vieläkin pidemmälle asettamalla tarkkailun alle kunkin omat, henkilökohtaiset totuudet. Tähän ei riittänyt teoretisointi ja kapinan suuntaaminen ulospäin, vaan se edellytti päivittäistä käytännön harjoitusta nimeltä zazen, jossa istutaan jalat ristissä tyynyllä ja tuijotetaan naaman edessä olevaa seinää tekemättä mitään. Hyperaktiiviseksi ehdollistunut mieli ei tietenkään lakkaa tekemästä vaan jatkaa rullaamistaan, jolloin mitä tahansa voi pulpahdella esiin. Joskus vastaan tulee myös vanhoja, unohtuneita ”totuuksia”, jotka paljastuvatkin silkaksi potaskaksi.

”Inhottaa kuulostaa zazen-mainokselta, mutta se on aina toiminut minulle. Jos jossain on mielestäni vikaa, ja vaikka tietäisin varmaksi mikä on ongelman ydin, kyseenalaistan jopa sen varmuuden. Istun hiljaisuudessa ajattelematta asiaa, ja joskus sen prosessin myötä nousee myös näkemys siitä, mitä asialle pitäisi tehdä. Seuraan parhaani mukaan intuitiota joka nousee esiin, mutta aina ei sitä nouse tai toisinaan se on niin himmeä että sitä on vaikea hahmottaa.”

Punk musiikinmuotona ei silti lakannut viehättämästä. Warner palasi bassonvarteen 0DFx-yhtyeeseen, joka keikkailee silloin tällöin. Eloisana pysynyt kotikulmien skene oli Warnerin mielestä oma tarinansa, joka ansaitsi tulla kerrotuksi. Tämä intuitio toi hänet ohjaajavieraaksi Espoo Ciné -festivaalille viime kuussa.

”Clevelandistä tuli muutama tunnettukin tekijä kuten Chrissie Hynde, Devo ja The Dead Boys, mutta sivuutin heidät ja haastattelin enimmäkseen todella underground-bändejä. Se oli minulle tärkeää, koska tuohon aikaan kaikkialla maassa – ja maailmassa – oli meneillään pieniä kuvioita, joista jokainen oli uniikki mutta joista ei ole tehty dokkareita. Joten ajattelin, että teen sellaisen omilta kulmiltani. Tavallaan toivoin, että se saisi muita tekemään yhden heidän kulmiltaan. Niitä olisi mukava nähdä.”

Punkkarit haluavat tunnetusti romuttaa systeemin, mutta myös muu ihmiskunta haluaa muuttaa maailmaa suuntaan tai toiseen. Zenbuddhalaisen näkemyksen mukaan maailma vain on. Mistä ihmisten leppymätön muuttamisen halu kumpuaa?

”Se syntyy käsityksestä että vika on ainoastaan meidän ulkopuolisessa ympäristössämme: ’Jos tuo tuossa olisi paremmin niin minun asiani olisivat kunnossa’. Kuvittelemme virheellisesti, että vika on ainoastaan ulkopuolellani, kun se on aivan yhtä paljon sisäpuolellani. Täytyy löytää tasapaino.”

”Tietyssä mielessä maailma vain on. Samaan aikaan se on kuitenkin meidän yhteinen luomuksemme: jokaisella on siitä henkilökohtainen vastuu. Zenissä ei ole kyse siitä, ettemmekö voisi muuttaa sitä, mutta asioissa on eroa. Minusta osa punk rockin ongelmaa oli se, että ihmiset osoittelivat sormellaan ulospäin, ja kertoivat, missä heidän mielestään oli vikaa. Hyvin harvoin he katsoivat itseään ja kysyivät, missä määrin he itse olivat osa sitä vikaa.”

Onko meillä juurikaan epäitsekkäitä motiiveja?

”Loppujen lopuksi itsekkäät ja epäitsekkäät muutoshalut ovat tavallaan sama asia. Jos tutkasi on herkillä, voit löytää niiden kohtaamispisteen. Joskus asiat, jotka tekevät olon paremmaksi, tekevät myös maailmasta hieman paremman. Tässä tosin täytyy olla tarkkana sen suhteen, mistä oikeasti todella tulee hyvä olo. Esimerkiksi päihteet vain turruttavat.”

”Kaikki ovat huolissaan ympäristöstä. Parasta mitä voi itse tehdä, on pitää oma ympäristö ja kaupunki puhtaana, omaa kotia myöten. Sillä tavoin itsen auttaminen ja epäitsekäs muiden auttaminen toteutuvat yhdessä.”

Warnerin kolmas zen-aiheinen kirja, Zeniä karmalla ja suklaakastikkeella, julkaistiin tänä vuonna. Miehellä oli jenkeissä keväällä kymmenen viikon soolokiertue, joka jatkuu nyt Euroopassa sekä Japanissa, ja Kanada on työn alla. Rundin ohjelmassa on kirjan markkinoinnin lisäksi yleisöluentoja ja ryhmä-zazenien johtamista. Vaikka päihteet ja jatkobileet eivät kuulukaan kuvioon, kahvilan sohvalla istuva Warner on tänä aamuna nuutunut epäsäännöllisestä elämästä.

Mikä saa sinut reissaamaan ja edustamaan sen sijaan että eläisit yksinkertaista elämää kotopuolessa?

”Tietyssä mielessä motiivini on itsekäs, koska ajattelen, että jos useammat ihmiset harjoittaisivat sitä käytännössä, maailma olisi rauhallisempi ja tasapainoisempi paikka minulle elää. Zazen on todella hyvä harjoitus, mutta suurin osa ihmisistä, jotka tulevat kuuntelemaan minua, eivät aio tehdä sitä.”

Alkuaikojen hieman naiivi innostus on muuntunut omistautuneen ammattilaisen asenteeksi. Warner arvelee, että osa tulee kuulemaan häntä viihteen vuoksi. Kun asia valkesi hänelle motivaatio oli koetuksella ja lopettaminen lähellä.

”Tuumin sitten kuitenkin, että ehkäpä se auttaa. Ja onhan se hauskaa, joten miksipäs ei. Soitan bändissä, joten osaan olla lavalla ja viihdyttää yleisöä. Näen tämän homman melkeinpä stand up-komiikkana, paitsi että tämä on helpompaa, koska minun ei tarvitse kertoa yhtä paljon vitsejä. Mutta jos olen jauhanut 10 minuuttia kenenkään nauramatta, käyn levottomaksi! Toivon kuitenkin vain, että jotkut muutamat kokeilisivat zazenia, vaikka tiedänkin että suurin osa ei aio.”

Ensimmäisessä teoksessaan Hardcore Zen Warner kertoo maanläheisesti, mistä zenissä on hänen mielestään kyse. Hän rakentaa esimerkkejä omista kokemuksistaan. Uudessa kirjassa asetelma on ikään kuin päinvastainen

Nostat esiin käänteitä elämästäsi viime vuosilta, jolloin zenbuddhalaisuus oli tietysti erottamaton osa niitä. Sekaan mahtuu myös traagisia ja intiimejäkin kokemuksia. Mitä syitä kirjoittamiseen sinulla oli tällä kertaa?

”Toivon, että pystyn kirjallani vaikeuttamaan epäaitojen ’henkisten johtajien’ mahdollisuuksia ihmisten manipulointiin. Ajattelin, että jos avaan oman elämäni ja näytän, millaista se on, ehkä ihmiset näkevät, että kaikilla ’guruilla’ ja ’zenmestareilla’ myös on yksityinen elämä, jossa he käyvät läpi asioitaan. Ja onhan se realistisempi lähestymistapa kuin kuvitella, että joku täydellinen henkilö antaa sinulle täydellisiä vastauksia kaikkeen.”

”Koetan palauttaa koko homman takaisin maan pinnalle ja tehdä siitä luonnollisempaa. Harjoitukseen kyllä liittyy myös ulottuvuuksia, joita voi kutsua mystisiksi siinä mielessä, että normaalisti emme ole tottuneet huomaamaan elämän tiettyjä puolia. Mutta nekään eivät ole yliluonnollisia, ne ovat vain jotain perustavamman laatuista josta yleensä jäämme paitsi.”

Mitä sitten tässä vaiheessa haluat elämältä?

”Pidän työstäni ja… olen tavallaan erottanut zenopettajan homman ja kirjoittamisen toisistaan. Toivon menestyväni kirjoittajana – vaikkakin tavallaan jo menestynkin – siten, että eläisin yksin siitä. Matkustaminen on hienoa, saa tavata ihmisiä ja pääsee paikkoihin, joihin en olisi uskonut pääseväni. Joten sitä haluan.”

Entä mitä arvelet elämän haluavan sinulta?

”Tuntuu lähes siltä, että joku tai jokin haluaisi minun tekevän tätä. Muut hommat ovat lässähtäneet tavalla tai toisella. Muusikkona en juurikaan myynyt levyjä… Sitten aloin kirjoittaa zenistä, ja kirjoista tuli suosittuja, mikä oli helkkarinmoinen yllätys. En tosiaankaan tiedä, mistä on kyse. Joten tuntui siltä, että okei, jos joku, vaikka sitten luennoilleni tulevat ihmiset kollektiivisesti, haluavat minun tekevän tätä, niin sitten teen. Joskus tuntuu siltä, että soittaisin mieluummin bassoa punkbändissä. Minulla on ystäviä, jotka soittavat ammatikseen ja olen vähän kateellinen heille, kun he saavat reissata keikkapakulla ja rokata joka ilta. Mutta reissaanhan minäkin pakulla tai autolla. Ja saan puhua zenistä melkein joka ilta!”

Brad Warnerin tie

1964: Brad Warner syntyy Wadsworthissa Akronissa, Clevelandin lähiökaupungissa Ohiossa

1982: Warner näkee 0DFx (Zero Defects)-yhtyeen keikalla ja pärähtää punkkiin

1982–84: Warner soittaa 0DFx:n riveissä

1984: Warner tutustuu zenbuddhalaisuutta ja zazenia opettavaan Tim McCarthyyn Kent State Universityssä

1993: Warner muuttaa englanninopettajaksi Japaniin sekä jatkaa zazenin harjoittamista Gudo Nishijima Roshin, zenbuddhalaisen papin opastamana

1994: Warner siirtyy hirviöelokuvia ja -tv-sarjoja tuottavan Tsuburaya Productionsin leipiin

1999: Warner vastaanottaa Nishijimalta dharmasiirron eli zenbuddhalaisen ”pappisvihkimyksen”

2004: Warner muuttaa takaisin Yhdysvaltoihin

2007:

Brad Warner: Zeniä karmalla ja suklaakastikkeella / Basam books 2009. 240 s.