Pin up -henkinen hulavannetaiteilija lopettaa esityksensä, ja naamansa kuminauhoilla hirviömäiseksi muuntava mies odottaa vuoroaan. Siinä välissä on Kuorijat-performanssi. Kahden esiintyjän valkoiset asut muuttuvat esityksen edetessä punaisiksi.

”Meidän performanssimme ei varsinaisesti ollut mikään show, se koostui hitaasti etenevästä punajuurien kuorimisesta. Koko esityksen ajan ampiaiset piinasivat meitä”, kuvataiteilija Anne Savitie muistelee kahden vuoden takaista esiintymistään Lainsuojattomat-festivaaleilla Porissa. Ampiaisten seuraksi rullasi mummo rollaattorin kanssa opastaakseen performanssitaiteilijoita: ”Eikö teitä palella, kun te olette noin vähissä vaatteissa? Kyllä pitäisi enemmän olla päällä!”  

Savitie esiintyi Lainsuojattomissa Sarvipäät-nimellä yhdessä kuvataiteilija Katja Luodon kanssa. Kokemus antoi tuntumaa siihen, millaista on tehdä performanssia kadulla. Haastavaa, mutta rehtiä.

”Kenelläkään meistä ei ole minkäänlaista teatteripohjaa. Performassi tuntuu kuitenkin minulle tällä hetkellä oikeimmalta tavalta ilmaista itseäni. Se on askel eteenpäin staattisten töiden näyttämisestä galleriassa. Yleisön on vaikeampi ohittaa ja samantien unohtaa moniaistista performanssiesitystä kuin teosta galleriassa”, Katja Luoto miettii.  

Lauluntekijä ja muusikko Riikka Laitisen elämän ensimmäinen perfomanssi oli yhdessä Luodon ja Savitien kanssa viime vuonna esitetty Hillitön soossi. Naiset soittivat rytmejä erilaisilla keittiövälineillä, kuten leikkuulaudoilla, uunipelleillä, kulhoilla, veitsillä ja vatkaimilla. Siinä lomassa syntyi kakku, jonka yleisö söi viimeistä murua myöten.

”Esitys alkoi minulle rakkaan soittimen eli teräskielisen kananmunanleikkurin kuulailla sävelillä. Se oli lapsena ensimmäinen soittimeni, jonka soittomuistoihin liittyy jännitystä ja anarkiaa. Minua kiellettiin soittamasta leikkurilla, ettei se menisi rikki ja soittelin salaa. Käry kävi kun paljastui, että leikkurissa on jäljellä enää yksi lanka. Olin soittanut muut poikki.”   Hillitön soossi -teoksessa tutkittiin naisen identiteettiä perinteisessä ”naisten ympäristössä” eli keittiössä. Teoksen kliimaksi oli kakun mässytyksen lisäksi voimakas vapautuminen monien essujen alta. Tänä vuonna kolmikko esittää Lainsuojattomissa Hysteric Sisters -nimellä Puku-performanssin, jossa siinäkin tutkitaan identiteettejä ja rooleja. Niiden tarvetta ja niistä vapautumista. Näkökulma on aiempaa laajempi ja vähemmän sukupuoleen sidottu.

”Lisäksi teos sisältää viestin siitä, kuinka välttämättömästi tarvitsemme muita ihmisiä itsemme rakennukseen. Puku on samalla rituaali ja parantava teko puettavalle”, kertoo puettavaa esittävä Riikka Laitinen.

Hukassa oleva ihminen tarvitsee eheytyäkseen muiden tukea ja huolenpitoa. Anne Savitie ja Katja Luoto pukevatkin esityksessä Riikka Laitisen päälle kankaan lisäksi hyväksytyksi tulemisen kokemuksia ja voimaantumista.

Laitinen korostaa, ettei puettava kuitenkaan ole liian avuton tai pelkkä objekti.

”Vaikka esityksen alussa puettavan hahmo onkin hauras, niin hän esityksen kuluessa alkaa osallistua pukemisprosessiin myös itse, siirrellä, irrotella osia, ja pikkuhiljaa vahvistuessaan lopulta hylkää puvun. Hän sekä tarvitsee muita peilaamaan ja rakentamaan identiteettiään että paradoksaalisesti tätä kautta vahvistuu hylkäämään muiden tarjoamia ja hänelle antamia malleja.”

Vapaiden ammattiryhmien Lain§uojattomat XI -teatterifestivaali Porissa 1.–5.9. Esityksen kesto noin 20 minuuttia: toiminnan tempo on rauhallinen.