Tampereen Pispala on vähän kuin oma maailmansa. Asutus on kasvanut melkoisen vapaasti Pispalanharjun rinteeseen. Alun perin alue oli enemmän tai vähemmän omavarainen työläisyhteisö kaupungin rajojen ulkopuolella. Pispalassa ovat rakentajien taidot ja luovuus olleet koetuksella, kun on pitänyt vähillä rahoilla pystyttää säätä kestäviä taloja jyrkkään rinteeseen.

Niukkuudesta on itse asiassa peräisin alueen rikkaus, ja kaupunginosasta on muokkaantunut yksi Suomen ainutlaatuisimmista kulttuuriympäristöistä. Tosin sillä oli pitkään huono maine. Vanhimman polven asukkaat saattavat muistaa ajan, jolloin kaupunkilaisia ei kehdannut pyytää Pispalaan edes saatille.

Paljon ovat ajat muuttuneet. Pispalan keskiluokkaistuminen on tapahtunut vaivihkaa. Ensin harjulle löysivät opiskelijat ja muu kulttuuriväki. Raharikkaat seurasivat myöhemmin perässä.Pispalan uudisrakentaminen alkoi 1970-luvulla uuden asemakaavan myötä. Nykyään pispalalaistontit kuuluvat Tampereen halutuimpiin ja hinnat hipovat pilviä. Jopa siinä määrin, että jotkut legendaariset pispalalaisten yhteistilat ovat joutuneet kaupungin myyntilistalle.

Ei yhteisöllisyys ole Pispalasta silti mihinkään hävinnyt, ja hyvä niin. Viime vuoden keväänä aloitettiin aktiivinen kampanjointi kaupungin myyntiaikeita vastaan. Sellaiset paikat kuin Rajaportin sauna ja Kurpitsatalo ovat toki olleet myyntilistalla jo kauan, mutta viime vuonna kaupunki alkoi toden teolla markkinoida arvopaikoilla sijaitsevia kiinteistöjään.

Tiloja käyttää suuri joukko eri yhdistysten jäseniä, jotka hermostuivat kaupungin linjasta. Aihetta puitiin televisiossa saakka, ja lopulta kampanja tuotti tulosta. Rakkaat paikat saatiin pois myyntilistalta.  

Juuri erilaisten kulttuuriyhdistysten runsaus tekee Pispalasta ainutlaatuisen. Vastikään on perustettu Pispalan kumppanuus Ry kattojärjestöksi näille yhdistyksille – sellaisille kuin Pispalan kulttuuriyhdistys ja Kurpitsaliike. Yhdistyksillä on kaupungilta vuokralla myös tiloja, kuten Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalo.

Mikko Lipiäinen työskentelee Kulttuuriyhdistyksessä, joka pitää Hirvitaloa päämajanaan. Hän ymmärtää talonvaltaajien huolen yhteisten paikkojen menetyksestä, muttei pidä tilannetta katastrofaalisena ainakaan nykytaiteen keskuksen kannalta.

”Saatiin Hirvitalolle neuvoteltua kolmisen vuotta sitten vuokrasopimus, joka on voimassa toistaiseksi, joten nopeaa poistamisuhkaa meillä ei ole, ennen kuin kaavoitus Pispalan alueella valmistuu. Se ei liene ajankohtaista vielä muutamaan vuoteen. Talo vaatisi kyllä vähän remppaa, mutta kaupungin Kiinteistötoimella ei ole intressejä kunnostamiseen eikä mitään isompia korjaustöitä ole voitu tehdä.”

Kumppanuus ry pyörittää Pispalassa työllistämistoimintaa. Viime aikoina sillä on ollut kiinteistöpolitiikkaa suurempia huolenaiheita. Parina vuonna hanke on saanut kaupungilta tukea, mutta tänä vuonna päätös oli kielteinen.

Hankkeen työllistämiskoordinaattori Marita Sandt kertoo yllättyneensä kaupungin linjasta.

”Aika minimaalisella porukalla on toimintaa pyöritetty tähänkin asti, joten tuen menettäminen on iso isku. Vaikka enemmistö ihmisistä tulee meille työvoimatoimiston kautta, tänne voi tulla myös sosiaalitoimen kautta kuntouttavaan työtoimintaan. Joukossa on aina muutamia todella huonossa hapessa olevia, jotka tarvitsevat paljon  tukea. Nyt ohjaajaa ei ole varaa palkata. Kaupungin budjetissa 12 000 euroa on varmaan aika mitätön summa, mutta meille se olisi ollut todella tärkeä raha.”

”Me ollaan annettu palvelulupaus, ja sen kannalta olisi tärkeää, että toiminnalla olisi jatkuvuutta. Viime vuosien julkisen hallinnon sekamelska häiritsee tätä työtä.”

Uhattuna on ollut myös Ryytimaa, pispalalaisten yhteinen kaupunkiviljelypalsta. Kaupungin halu rakentaa maalle pientaloaluetta on ilmeinen. Asukkaille Ryytimaa on kuitenkin tärkeä henkireikä, josta he eivät hevillä luovu.

”Kaupunkiviljelyhän on kasvava trendi, ja on ihan hirveä katastrofi, jos Tampereen päättäjät eivät tätä ymmärrä”, Marita Sandt sanoo. ”Viljelypalstat ovat osa Tampereen kaupungin brändiä. Trendi ja brändi nyt ovat sanoja, jotka uppoavat virastoihmisiin, mutta tässä ei ole kyse mistään unelmoinnista. Kaupunkiviljelyprojektit ovat satsausta pitkälle tulevaisuuteen.”

Mikko Lipiäinen on samaa mieltä. ”Ryytimaa on tosi merkittävä kaupunkikulttuurille. Sen ympärillä voidaan kehittää käytännön tapoja elää ekologisesti kaupunkioloissa.”

Sandt muistuttaa, ettei ole kulunut kuin muutama vuosikymmen siitä, kun pientalojen tonteille istutettiin nurmikon sijasta perunaa. Perhe saattoi saada koko syksyn ruoat omalta takapihaltaan. Näin myös Pispalassa, vaikka asukkaat saattoivat kohdata yllättäviä haasteita – perunat kun tuppasivat jyrkässä rinteessä vierimään naapurin puolelle, ja niin kävi joskus jopa porsaille.

Kaupunkiviljelyn perinteitä vaalivat omalta osaltaan myös talonvaltaajat. Pihoilla on aloitettu puutarhaprojekti, ja taloilla järjestetään muutakin omavaraista kulttuuritoimintaa. Voisi melkein sanoa, että Pispalan henki on tarttuvaa ja löytää sijaa aina uusien sukupolvien keskuudessa. Vaikuttamisen keinot ovat valtaajilla toki radikaaleja, mutta päämäärä on yhteinen: pidetään Pispala ihmisten paikkana.