Yhdysvaltalaisen poliittisen punkrockin grand old man Jello Biafra on sitkeä tapaus. Legendaarisen Dead Kennedysin nokkamiehenä maineensa luonut Biafra on aktivoitunut pitkästä aikaa musiikillisesti.

Kennydysin hajottua jo vuonna 1986 on Biafra pyörittänyt omaa Alternative Tentacles -levy-yhtiötä, vieraillut muiden artistien levyillä, riidellyt vanhojen bändikavereidensa kanssa, tehnyt spoken word -keikkoja ja levyjä, pyrkinyt Kalifornian kuvernööriksi ja Yhdysvaltain presidentiksi.

Uusi bändi Jello Biafra and the Guantanamo School of Medicine katkaisi Biafran musiikillisen hiljaiselon ja julkaisi vuonna 2009 albumin The Audacity of Hype. Bändiä on myös keikkaillut aktiivisesti.

Vuonna 2010 Jello tovereineen rähjäsi Provinssirockissa. Kaikkien punkrockin ystävien iloksi bändi saapui jälleen Suomeen 28. & 29. kesäkuuta kahdelle klubikeikalle Helsinkiin ja Tampereelle.

Helsingin Nosturin keikka käynnistyi kankeasti. Ensimmäisten biisien aikana viisikymppisen Biafran yliampuva teatraalinen esiintyminen meni harakoille. Asiaa ei auttanut yleisön verkkainen paikalle tulo.

Vanha kone lämpenee hitaasti. Keikan puolessa välissä Nosturikin oli täyttynyt nuorista ja vanhoista punkkareista, jotka saarnamies Biafra pyöritti vaivatta pikkusormensa ympärille.

Guantanamo School of Medicinen soittajat ovat harmittoman oloisia ja värittömiä collegerokkareita, mutta hoitavat soittamisen kunniakkaalla energialla. Pääosassa oli mestari itse, jonka laulusoundi ei ole tuumaakaan muuttunut Kennydys-aikojen vimmaisesta nasaalista. Tukevoitunut Biafra voitti yleisön puolellaan myös vahvasti mimiikkaan nojaavalla esiintymisellä, jonka teho vain kasvoi löylyjen lämmetessä.

Keikka perustui pitkälle Guantanamo School of Medicinen materiaaliin. Tuttu hc-punk pohjainen nujakka ajoi asiansa, mutta ei herättänyt suuria tunteita. Harvan bändin keikalla fiilis nousee välispiikkien aikana. Näin kuitenkin kävi Jello Biafran saarnatessa tottunein spoken word -miehen ottein. EU:n talouspolitiikka, Yhdysvaltain nykyhallinto, kulutuskapitalismi ja ilmastonmuutoksesta piittaamattomuus saivat kuulla kunniansa. Biafran asennetta kuvaa loistavasti uutuusbiisi I Wont´t Give Up.

Kuten olettaa saattaa Dead Kennydys -klassikot olivat keikan kohokohtia. Puolessa välissä kuultu California über alles sytytti yleisön.

Viimein encorena soitettu Holiday in Cambodia nosti niskakarvat pystyyn, kyyneleen silmäkulmaan ja pissat housuun. Kyseinen punk-klassikko on isompi kuin Dead Kennydys tai Jello Biafra. Biisi, jonka äitikin tietää vaikka ei tunne esittäjää. Jos nostalgia on jotain tämän kaltaista, ei minulla ole mitään sitä vastaan.

Timo Kalevi Forss

_______________

Boikoteista viis

Pian Suomen-vierailunsa jälkeen Jello Biafra suuntaa yhtyeineen kohti Israelia. Tämä on herättänyt närää monissa miehen faneissa.

Ilmoitettuaan Tel Avivin -konsertista useat yksityishenkilöt ja kansalaisjärjestöt lähestyivät Jelloa ja kannustivat tätä jättämään Israelin keikan väliin. Häntä muistutettiin akateemikoiden ja kulttuurihenkilöiden boikotista Israelia kohtaan. Samoin kuin Etelä-Afrikka oli kulttuurisen boikotin kohteena apartheidhallinnon aikana, myös Israelia pyritään painostamaan pehmein keinoin kohtelemaan palestiinalaisia paremmin.

Mitkään vetoomukset eivät kuitenkaan auttaneet, Biafra ilmoitti että keikka järjestettäisiin. Hän jatkoi, että päätöstä ei oltu tehty kevein perustein ja että vierailun perimmäinen tarkoitus on kerätä tietoa Israelin ja palestiinalaisten konfliktista.

  Avoimessa kirjeessään hän vetoaa myös siihen, että hänellä ei ole varaa tai aikaa vapaamuotoiselle matkustelulle. Miehen reissaaminen rahoittuu konserteilla. Lisäksi Jello huomauttaa, että hän pyrki järjestämään keikan myös Ramallahissa, mutta tämä ei onnistunut.

Vaikka kaikki maassa vierailevat ja esiintyvät julkkikset iskevät säröjä boikottiin, ei Biafra myönnä vierailunsa hyödyttävän Israelin hallitusta.

”En näe mitään mahdollisuutta sille, että [pääministeri] Netanyahun hallitus pystyisi manipuloimaan tämän tapahtuman hyödyttämään itseään. MiKä täysissä järjissään oleva oikeistohallitus haluaisi yhdistää itsensä minuun? En kuitenkaan ole varsinaisesti tunnettu siitä, että pitäisin suuni kiinni lavalla, erityisesti mitä tulee kysymyksiin ihmisoikeusloukkauksista. Mikään hallitus ei sponsoroi tätä konserttia”, hän räjähti avoimessa kirjeessään.

Vaikka Biafra on oikeassa lausunnossaan, ei boikotin tavoitteena ole estää pelkästään hallitukselle myötämielisten esiintyjien vierailua maassa. Voi hyvinkin todeta, että jokainen boikottia rikkonut vierailija legitimoi ei pelkästään hallituksen, vaan koko kansakunnan toimia laajemmin. Palestiinalaisten kaltoin kohtelu ei ole pelkästään Israelin nykyhallinnon synti, vastuu siitä lepää koko kansan harteilla. Tätä Jello Biafra ei ilmeisesti suostu myöntämään.

Jari Tamminen

_______________