Teksti Tuomas Rantanen
Aleksi Salmenperä tekee älykkäästi kirjoitettua ja hyvin ohjattua elokuvaa. Samalla hän osoittaa, että Suomessa voi sittenkin tehdä elokuvia muistakin aiheista kuin lähihistorian miessankareista tai nuorten kaupunkilaisten bailausahdistuksesta.
Sukupuolittuneessa kielessä naisohjaajiksi kutsutaan naispuolisia ohjaajia riippumatta siitä, mistä aiheista tai näkökulmista he elokuviaan tekevät. Aleksi Salmenperää taas voi kutsua paljon paremmalla syyllä miesohjaajaksi. Ei niinkään sukupuolensa takia, vaan siksi, että hänen elokuvansa pyörivät miesidentiteetin rakentumisen ympärillä.
Miehen työ (2007) oli kuvaavinaan miesprostituutiota, mutta oikeastaan se käsitteli suomalaisen miehen suhdetta työhön ja perheeseen. Paha Perhe jatkaa tästä teemasta, tosin sillä erotuksella, että siinä työ on häivytetty sivurooliin ja keskeinen ihmissuhde näyttää päättyneen yli 10 vuotta elokuvan nykyhetkeä aikaisemmin.
Pahan perheen alussa mies saa kuulla entisen vaimonsa kuolleen. Ulkomailla äitinsä kanssa asunut aikuistunut tytär päätyy yllättäen isänsä uusperheen keskelle.
Muita kontrolloivana perheenpäänä tähän asti patsastellut juristi-isä saa pian huomata olevansa entinen patriarkka. Samalla hän menettää otteen myös oman elämänsä hallinnasta. Turvaa tuonut vanhempi miehen malli ei toimi yhtään uudessa tilanteessa.
Korsi, joka katkaisee muutenkin jo kauan notkolla olleen aasin selän, on miehen päähän iskostuva epäilys, että hänen kovin vieraaksi kokemallaan tyttärellään ja oidipaalista isänmurhaa tekevällä pojallaan on keskenään seksisuhde.
Tai entä jos onkin? Salmenperä käsittelee haastavaa asetelmaansa kaikkea muuta kuin helpomman päälle. Tabun äärelle ja muillekin vaivaannuttamisherkille alueille mennään häpeämättömästi yhtä aikaa sekä psykologisen draaman että räävinkin mustan huumorin työkaluin.
Älykäs käsikirjoitus ja tarkka ohjaus sekä kautta linjan erinomainen näyttelijätyö pitävät elokuvan ehjällä kurssilla jopa kaikkein makaabereimmillakin hetkillä. Esimerkiksi kun Tomi Salmela tunkee irronneita sormiaan suuhunsa katsoja ei todellakaan tiedä kehtaako asetelmalle nauraa vai pitäisikö mieluummin itkeä tirauttaa.
Salmenperä ei tee elokuvan einestuotteita, vaan sorvaa lopputuotteeksi ammattilaisen laadukasta käsityötä. Lisää tilaa tällaiselle tekijyydelle!
Aleksi Salmenperä: Paha perhe. Neljä tähteä. Elokuvateattereissa nyt.
