Yhteiskunta

Onnea, Katalonian härät!

Lukuaika: 2 minuuttia

Onnea, Katalonian härät!

Teksti Valtteri Närhi

Katalonian härkätaistelujen loppu on lähempänä kuin koskaan. Alueen asukkaat ovat menettäneet kiinnostuksen perinteeseen, joka villitsee nyt lähinnä turisteja – ja eläinsuojelijoita. Härkätaistelun vastustajien kansalaisadressi on synnyttänyt lakiesityksen, jonka paikallinen parlamentti ottaa pian käsittelyyn.

Härkätaistelujen kieltämistä vaativa kansalaisadressi sai alleen 180 000 katalonialaisen nimen. Joulukuussa itsehallintoalueen oma parlamentti päätti äänin 67-59 ottaa adressin ehdottama lakiesitys käsittelyyn. Se on odotettavissa huhtikuussa.

Jos Katalonian itsehallintoalue kieltää härkätaistelun, se seuraisi Kanariansaarten esimerkkiä: saariryhmä teki härkätaistelusta laitonta jo vuonna 1991. Lakiehdotuksen puolesta puhuvat Katalonian itsenäisyyttä ajava puolue sekä vasemmisto ja vihreät, ja sitä vastustavat populisti- sekä konservatiivipuolueet. Lain käyttöönotosta väitellään ja äänestetään lopullisesti viimeistään muutaman kuukauden päästä.

Härkätaistelu on erittäin vanha ja edelleen suosittu huvi Espanjassa. Sitä harrastetaan myös laajamittaisesti ainakin Portugalissa, Eteläisessä Ranskassa, sekä Latinalaisen Amerikan monissa maissa.

Lajin suosio kuitenkin laskee varsinkin nuorten keskuudessa. Alle 30 prosenttia espanjalaisista ilmoittaa olevansa kiinnostunut härkätaistelusta. Ylivoimaisesti vähiten laji kiinnostaa katalonialaisia ja galicialaisia.

Kataloniassa on jäljellä enää yksi härkätaisteluareena, joka sijaitsee maakunnan pääkaupungissa Barcelonassa. Sen yleisö koostuu pääasiassa turisteista.

Espanjassa härkätaistelu kiellettiin moneen otteeseen eri hallitsijoiden kausilla 1800- ja 1900-luvuilla. Diktaattori Franco laillisti härkätaistelun valtakaudellaan ja se on säilyttänyt asemansa tähän päivään saakka.

Härkätaistelun espanjalaisessa versiossa härkä härnätään hyökkäämään matadoria kohti, joka viitan avulla harhauttaa sitä. Välillä matadori on hevosen selässä ja välillä jalkasillaan. Tämän ohessa härän niskaan sekä hartioihin isketään useita ”banderilloja”, värikkäästi koristeltuja metallikärkisiä pistimiä, jotka saavat härän muun muassa laskemaan päänsä alemmaksi. Näin se on helpompi surmata.

Kun härkä on menettänyt kaikki voimansa eikä jaksa enää taistella, se päästetään vihdoin kärsimyksestään. Matadori ottaa käyttöön miekan, jolla se pyrkii tappamaan härän iskemällä sitä sydämeen. Välillä miekka osuu kuitenkin luuhun ja matadori joutuu sörkkimään miekallansa useamman kerran, ennenkuin terä yltää sydämeen asti.

Härkätaistelulle on edelleen kysyntää Espanjassa. Sen puolustajat näkevät sen eräänlaisena taiteen muotona ja tärkeänä perinteenä, kun taas härkätaistelun vastustajat näkevät sen barbaarisena sekä törkeänä eläinrääkkäyksenä.

Härkätaistelu on erittäin vaarallista myös itse taistelijoille, jotka saattavat loukkaantua vakavasti tai jopa kuolla. Useat entiset härkätaistelijat paljastavatkin, että häristä muokataan hieman helpompia vastuksia erinäisin keinoin. Ennen taistelua härkiä saatetaan potkia munuaisiin, tai sitten niille saatetaan syöttää rauhoittavia tai laksatiiveja, tai sitten pitaa härkää pilkkopimeässä usean tunnin ajan ennen astumista arenalle kirkkaaseen päivänvaloon.

Härkien niskaan saatetaan myös kiinnittää painavat painot, joita ne joutuvat kantamaan muutaman viikon ennen härkätaistelua, tai viilata niiden sarvet päistä tylsiksi.

  • 8.5.2011