Päiväkoti-ikäisten vegaanilasten määrä kasvaa koko ajan etenkin pääkaupunkiseudulla, joten tulevaisuudessa yhä suurempaa määrää perheitä koskettaa se, saako päiväkodissa vegaaniruokaa.

Ainakin Vantaalla, Espoossa, Tampereella, Jyväskylässä ja Kuopiossa ruokaa saa. Helsingissäkään ei aiemmin ollut ongelmia, mutta viime syksynä sosiaalivirasto ja Palmia päättivät laittaa stopin vegaaniruoan tarjoamiselle.

Muun muassa Hermannissa sijaitsevassa Kotikallion päiväkodissa sai kolmen vuoden ajan vegaaniruokaa. Ruoan toimitti Palmia. Syksyllä 2010 perheelle ilmoitettiin että vegaaniruoan tarjonta loppuu ja perusteeksi sanottiin kokemuksen puute. Samaan aikaan sosiaalivirasto tai alueellinen päivähoitopäällikkö ilmoitti useille helsinkiläisille vegaaniperheille, että he eivät voi saada kunnallista päivähoitopaikkaa. Vegaaniperheitä kehotettiin suoraan hakemaan yksityiseen päivähoitoon tai palkkaamaa hoitaja kotiin. Hygieniasyihin vedoten myös ilmoitettiin, etteivät perheet voi tuoda omia ruokia lapsilleen päivähoitoon.

Joukko vegaanivanhempia otti tammikuussa asiasta yhteyttä Helsingin valtuutettuihin, sosiaalivirastoon, sosiaalilautakuntaan ja -asiamiehille. Pian tämän jälkeen päivähoidon johtaja Satu Järvenkallas ilmoitti, ettei kenellekään päivähoitoon hakevalle tehdä kielteistä päätöstä.

Sosiaalilautakunnan puuttuminen asiaan muutti myös hygieniaohjeistuksia. Palmia laati tarkat ehdot, joita noudattamalla ruokaa voi tuoda omalle lapselleen. Ehtojen mukaan ruoka on oltava alkuperäisessä pakkauksessa, jotta henkilökunta voi tarkistaa ruoan valmistusaineet ja valmistuspäivämäärän. Mikäli ruoka on itse valmistettua, ”tulee asianmukaisesti pakatun ruoan mukana olla tieto mitä ruoka on, käytetyistä raaka-aineita ja valmistuspäivästä”. Toimintamalleista on vielä erikseen sovittava päiväkodin johtajan ja Palmian kanssa.

En ole tarkalleen saanut selville kuka tai ketkä ovat tehneet päätöksen olla tarjoamatta vegaaniruokaa, mutta ainakin se on tehty ilman kaupunginvaltuuston tai -hallituksen suostumusta tai edes informointia. Kolme vegaaniäitiä kirjoitti aiheesta Helsingin Sanomien yleisönosastolla 19.11.2010. Sosiaalivirasto ei vastannut mitään tähän kirjoitukseen.

Sosiaalivirasto on perustellut päätöstä ruokahuollon ohjeistuksella, joka perustuu sosiaali- ja terveysministeriön (STM) suositukseen. Vuodelta 2004 peräisin olevassa suosituksessa vegaaniruokaa ei pidetä sopivana lapsille.

STM:n suositus on ristiriitainen uudemman, esimerkiksi American Dietetic Associationin (ADA) kannanoton (2009) kanssa. Sen mukaan oikein suunniteltu vegaaniruokavalio on ravitsemuksellisesti riittävä ja terveyttä edistävä myös lapsille. ADA on maailman suurin, kansainvälinen ja arvostettu ravitsemusasiantuntijoiden järjestö. Suomalaisen suosituksen tieteellinen taso on kasvisruokavalioiden osalta jo alun perin heikko. Lähdeluettelo ei siinä kohtaa sisällä ainuttakaan tieteellistä tutkimusta saati vegaanilapsista tehtyä tutkimusta.

Olen tavannut useita vegaaniperheitä. He kaikki ovat hyvin tietoisia ADA:n myönteisestä kannanotosta lasten vegaaniruokaan ja siksi sen kanssa eri linjoilla oleva STM:n suositus on herättänyt runsaasti ihmetystä.

Koska veganismi on vakaumus, vegaaniperheet eivät luovu ruokavaliostaan vaikka ruokaa ei päiväkodissa tarjottaisikaan. Tässä tapauksessa siis STM:n suosituksen noudattaminen on siis johtanut vain vegaaniperheiden elämän hankaloitumiseen. Perheet joutuvat viemään lapsen hoitoon jonnekin kauemmaksi yksityiseen päiväkotiin, jossa vegaaniruokaa saa. Kuitenkin Palmia valmistaa jo nyt vegaaniaterioita ainakin vegaanikoululaisille.

Veganismi on Suomessa edelleen niin uusi asia ettei monilla ravitsemusasiantuntijoillakaan ole siitä vielä riittävästi tietoa tai kokemusta. Olen itse tutkinut ravitsemustieteen pro gradu -työssäni (Helsingin yliopisto 2005) vegaanilapsia ja -äitejä. Tutkimuksessani ei noussut mitään sellaisia ongelmia esille, etteikö vegaaniruokavaliota voisi suositella myös lapsille.

STM:n suosituksen lisäksi Satu Järvenkallas perustelee vegaaniruokapäätöstä seuraavasti: ”Maitotaloustuotteiden ja kananmunan poistamisen lisäksi ruokaohjeet tulee laatia sellaisiksi, että 2/3 lapsen ravitsemuksen tarpeista saadaan päivähoidossa tarjottavasta ateriasta ja välipaloista. Tämä edellyttää palvelun tuottajan vegaani-ruokavalion tuotekehitystä ja henkilökunnan koulutusta. Kouluruokailun osalta kysymyksessä on 1/3 ravitsemuksesta ja kotien vastuulle jää 2/3. Helsingin kouluissa tarjotaan kasvisruokaa päivittäin ja lisäksi on laadittu vegaaneille sopiva kahden kolmen viikon ruokalista.”

Järvenkallaksen logiikan mukaan on siis parempi tarjota 0/3 ravinnosta kuin edes se 1/3 joka jo valmiiksi porisee padoissa päivittäin.

Koska Järvenkallas määritteli ongelmaksi erityisosaamisen puutteen, tarjosin oman asiantuntemukseni sosiaaliviraston käyttöön, jotta päiväkodin vegaaniruoka voitaisiin suunnitella ravitsemuksellisesti täyspainoiseksi. Tarjoustani ei noteerattu mitenkään.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että sosiaalivirastolle päätös on tapa tehdä vegaaniruokavalion noudattaminen niin hankalaksi, että kasvava vegaanilasten joukko siirtyy varmasti yksityiseen päivähoitoon, pois julkisen päivähoidon jonoista.

Ravitsemustieteen opintoihini on kuulunut niin mikrobiologian kuin elintarviketurvallisuudenkin kurssi. Siltä pohjalta en voi tulkita Palmian ohjeistuksia omista ruoista muuten kuin vegaaniperheiden elämän hankaloittamisena. Mitä ihmettä ruokapalveluhenkilöstö tekee raaka-ainelistoilla, kun ei ruoka ole heitä vaan vegaaniperheiden omia lapsia varten? Vai aikovatko he näin täydentää erityisosaamisen puutteensa, että opiskelevat eväspurkista mitä vegaanilapset syövät?

Vaikuttaa myös siltä, että sosiaalivirasto haluaa noteerata vain asiaan kielteisesti suhtautuvat suositukset tai asiantuntijat.

Kirjoittaja on elintarviketieteiden maisteri, ravitsemusasiantuntija. Hän on myös vegaani ja vegaanilapsen äiti.