Teksti Armi Aarni
Aasiassa ihmiskauppa on lähes riskitön mutta erittäin rahakas liiketoimi. Noin 200 000 nepalilaistytön arvioidaan työskentelevän prostituoituina Intiassa. Nepalilainen Sunita Danuwar pelastettiin 14-vuotiaana intialaisesta bordellista. Nyt hän auttaa kaltaisiaan tyttöjä uuden elämän alkuun.
Yksi maailman vilkkaimmista ihmiskauppareiteistä suuntautuu Nepalista Intiaan. Heikon rajavalvonnan ja korruption takia liiketoiminta on lähes riskitöntä – myös seksiteollisuudelle.
Viranomaiset löysivät ihmiskaupan uhriksi joutuneen 14-vuotiaan Sunita Danuwarin eräisiin Intian bordelleihin tehdyistä ratsioista.
”Meitä ei haluttu ottaa takaisin aidsin pelossa. Monien tytöistä tiedettiin olevan hiv-positiivisia, ja tämä tieto kantautui myös Nepalin viranomaisten korviin”, Sunita kertoo viisitoista vuotta tapahtuneen jälkeen.
”Ihmiskaupan uhreja kohdeltiin huonommin kuin rikollisia. Meitä oli lähes sata tyttöä yhdessä pienessä huoneessa, ilman riittävää ravintoa tai terveydenhuoltoa. Monet olivat erittäin sairaita, mutta leirin henkilökunta eväsi meiltä pääsyn lääkäriin. Meidän elämäämme ei heidän mukaansa kannattanut turhaan pitkittää.”
Sunitan läheisen ystävän kuoltua aidsiin nepalilaistytöt saivat tarpeekseen odottamisesta.
”Hänen kärsimyksensä, pelkonsa ja lopulta kuolemansa pelästytti kaikki. Kukaan ei halunnut kokea samaa: kuolla kaukana kotoa ja ilman myötätuntoa.”
Tyttöjen äänekäs mielenilmaus kiinnitti paikallisten tiedotusvälineiden huomion.
”Nepalin viranomaisten päätä kapinamme ei kuitenkaan kääntänyt. Heille me olimme edelleen henkilöllisyyspaperittomia, ei-minkään-maan kansalaisia”, Sunita toteaa.
Ihmiskaupan uhrijärjestö Shakti Samuha toimii 40 työntekijän voimin Katmandussa Nepalissa. Tavoitteina heillä on lisätä lukutaitoa, kitkeä työttömyyttä ja päihittää köyhyys. Sunita Danuwar on järjestön ohjelmakoordinaattori.
”Köyhyyteen emme juuri pysty vaikuttamaan mutta ihmisten tietoisuuteen kyllä”, Sunita toteaa. ”Akuutein tarve on kriisi- ja terveysavulle, sitten siirrytään uhrin kuntoutukseen ja arkeen.”
Koska lapsiprostituutio on Intiassa lainvastaista, alaikäiset tytöt yritetään saada näyttämään ikäistään vanhemmilta vaatetuksen, meikin ja lisäravinteiden avulla.
”Neitsyenä kaupitellut lapsiprostituoidut koetaan kondomin käyttöä vierastavien asiakkaiden keskuudessa turvallisimpina partnereina”, Sunita kertoo.
Shakti Samuha tarjoaa koulutusta esimerkiksi kauneuden, sähköasennuksen ja toimistotyön aloilla. Se myöntää myös pienlainoja elinkeinotoimintaan, kuten pienyrityksen perustamiseen tai hyötyeläimen ostamiseen. Ihmiskauppa seuraa kysynnän ja tarjonnan lakia siinä missä mikä tahansa järjestäytynyt rikollisuus. Ilmiön kitkemiseksi ei ole helppoa reseptiä.
”Saamiemme yhteydenottojen määrän perusteella ihmiset vaikuttavat olevan tietoisempia avusta, mitä on tarjolla. Myös lainsäädännön suhteen on tapahtunut kehitystä, esimerkiksi uhrien suojelun sekä yleisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn saralla”, Sunita toteaa.
Seksipalvelujen suosiota ruokkii myös niiden edullisuus. Delhin ja Mumbain punaisten lyhtyjen kortteleissa prostituoitujen palveluista ei tarvitse maksaa paria euroa enempää.
Yleensä nuorimmat ja kauneimmat tytöt pidetään Bangla-alueella eli niin sanotulla VIP-alueella, jossa seksipalveluista velotetaan noin 300 ruplaa (4,50 euroa) tunnilta. Vähemmän kauniit ja vanhemmat tytöt päätyvät töihin Pillos-taloihin, joissa heitä pidetään lukittuina pimeissä huoneissa tiukan valvonnan alaisina, ja joissa prostituoidun voi ostaa käyttöönsä 10–30 ruplalla (0,15–0,50 euroa).
Nepalin poliittinen epävakaus saattaa viedä pohjan saavutetuilta edistysaskelilta – maan turvallisuustilanteen heikennyttyä ihmiskaupan on arvioitu lisääntyneen. Intian bordelleissa viruu tälläkin hetkellä arviolta 200 000 nepalilaistyttöä ja -naista, joista vain kourallinen tulee pelastetetuksi ja palautetuksi takaisin kotimaahansa. Ilmiön tiedetään kytkeytyvän korruptoituneisiin viranomaisiin, jotka auttavat passien hankinnassa, bordellien pyörittämisessä ja oikeuskäsittelyjen kiertämisessä.
Jopa useita kymmeniä asiakkaita päivässä palvelevat tytöt eivät saa itse ruplaakaan, koska rahat päätyvät sutenöörin taskuun. Orjasuhde kestää yleensä siihen asti, kunnes prostituoitu sairastuu, kuolee tai tulee pelastetuksi.
Vain harva tyttö uskaltaa yrittää paeta. Tämän vuoksi tärkeintä on pyrkiä ennaltaehkäisemään tyttökauppaa. Intian rajan ylitettyään vain harva onnistuu pelastautumaan ja palaamaan takaisin Nepaliin.
