On kevät 2008, ja seison Helsingin Rautatientorilla. Talonvaltausten häätöjä vastustava mielenosoitus on lähdössä liikkeelle. Nuori tyttö kiipeää pakettiauton katolle ja alkaa heiluttaa punamustaa lippua. Pakettiautosta alkaa pauhata Jontin ja Shakan temmokas kappale Tuttuun tapaan.

Mielenosoitus lähtee liikkeelle, ja poliisi ajaa tytön pian alas auton katolta. Musiikki saa jatkua. Vaikutun sen verran, että edesmenneen Squat Rajasaaren virallisen haltuunoton jälkeen alan tutustua lähemmin Shakan ja Jontin tuotantoon.

Tuona keväänä Jontti ja Shaka pitävät taukoa yhteistyöstään vuoden 2007 Rata jatkuu -albumin jälkeen. Jontti tekee levyn UAAU (2008) Jodarokin kanssa. Shaka heittää edelleen keikkaa Jontin kanssa ja kuulemma työstää soololevyä, mutta muuten ei tule miestä vastaan – kunnes kerran, kun olen hieman öissä Cafe Mascotissa Kalliossa. Paikalla esiintyy yhtye Koivuniemen herrat, jossa Shaka räppää vokaalit. Uusia biisejä tipahtelee. Räppi ja livebändi oli erittäin toimiva konsepti Asan ja Jätkäjätkien tapaan. Levyä ei kuitenkaan kuulu.

”Kohta se levy tulee”, vakuuttaa Koivuniemen herrojen rumpali Jussi Peevo koulumme ruokalassa.

Jokunen viikko ruokalakeskustelun jälkeen Koivuniemen herroista otetaan promokuvia Vaasankadulla sijaitsevassa vielä avaamattomassa ravintolassa. Tungen sekaan tarkoituksena tehdä haastattelu Shakasta ja arvostelu piakkoin ilmestyvästä albumista Sokeat johdattaa. Levyä ei sitten tullut kenellekään bändiläiselle mukaan ja haastattelunauhakin menee täysin pieleen.

Soitan Shakalle parin päivän päästä ja kysyn, voitaisiinko ottaa homma uusiksi. Shaka on tuolloin Lapinjärvellä suorittamassa siviilipalvelustaan, mutta saan sovituksi uuden tapaamisen Voiman toimistolle seuraavaksi sunnuntaiksi.

Shaka on esiintynyt usein mielenosoituksissa. Myös tänä vappuna hän oli muutaman muun räppärin kanssa esiintymässä vappuaaton Vallaton vappu -kulkueessa. Pian mies tuli myös vastaan esiintyjänä Oikeutta Eläimille -järjestön järjestämässä turkistarhauskieltomielenosoituksessa.

Alkuperäisessä haastattelutilanteessa kysyin Koivuniemen herrojen kappaleen Istu alas -musiikkivideosta, joka on kuvattu graffitipiireissä hyvin tunnetussa Paskis-nimisessä graffitigalleriassa Helsingin Vuosaaressa. Kyseessä on vanha jätevedenpuhdistuslaitos, jonka kuivuneen vesialtaan sisäseiniä näyttävät maalaukset koristavat.

Haastattelussa Shaka oli vaitonainen omasta ja muiden Koivuniemen herrojen graffititaustasta. Hän kommentoi asiaa vain toteamalla, että graffitimaalaukset harrastuksena olivat aikoinaan todella suosittuja, ennen kuin Helsingin kaupungin harjoittama nollatoleranssi alkoi näkyä katukuvassa ja maalareiden rikosrekistereissä. Haastattelun jälkeen kyselyni näyttivät kuitenkin herättelevän vanhoja muistoja sen verran, että Shaka innostui luonnostelemaan graffitia paperille.

Yhtyeen jäsenet tuntevat suurimmaksi osaksi toisensa jo teinivuosiltaan ja se välittyy koko yhtyeen olemuksesta. Omat musiikilliset vaikutteensa ja tyylinsä Shaka kertoo imeneensä nuorena lähinnä räpistä ja Kingston Wallista.

Uuden albumin teemat pyörivät vaikeissa aiheissa ilman, että itse levy vaikuttaa synkältä tai vihaiselta. Asioita lähestytään hieman eri näkökulmista kuin aiemmilla levyillä.

”Usein kappaleiden aiheet ovat omasta tai lähipiirin elämästä”, Shaka sanoo. ”Yhdistelen niissä myös melko vapaasti todellisuutta ja fiktiivisyyttä. Itse se maailma mistä kappaleet kertovat ei ole missään mielessä fiktiivinen, vaan se on nyt lähinnä sitä mitä tässä on tullut vuosien saatossa katseltua.”

Nyt Shaka työstää tuttujen räppäreiden Adebisin ja Pikku-Pirun syksyllä ulos tulevaa levyä. Projekti on uusi kokemus. Siinä hän on ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaisesti tuottamassa levyä, minkä nyt siviilipalvelukselta ja keikkailulta ehtii.

Kuuntele Henri Salosen Shaka-haastattelu Fifi Audiosta: Sivarikeskus palautti kiinnostuksen politiikkaan.