Teksti Eva-Liisa Raekallio
Vapaaehtoisista kulttuurinystävistä ja aktiiveista koostuva Pro Kirjasto -liike haluaa kieltää Turulta oikeuden kulttuuripääkaupungin titteliin kaupungin kulttuuripolitiikan takia. Turulla onkin kova kiire sulkea ja supistaa mahdollisimman monta sivukirjastoa ennen ensi vuoden juhlahumua ja julkisuutta. Otsikko on lainattu 13.3. Turussa ravintola Koulussa pidetyn keskustelutilaisuuden teemasta.
Pro Kirjasto -liikkeen keskustelutilaisuus Turun kulttuuripolitiikasta järjestettiin Martin ja Mikaelin sivukirjastojen lakkauttamisen vuosipäivänä. Kaupunginhallitus oli tammikuussa 2009 kulttuurilautakunnan päätöksen vastaisesti päättänyt sulkea kirjastot säästösyistä nopealla aikataululla, ja ne sulkivat ovensa 13.3.2009. Pro Kirjasto -liikkeen aktiivi Pirjo Haapala sanookin, ettei anna oman lähikirjastonsa Martin lakkauttamista kaupungille ikinä anteeksi.
Alustajina olivat toiminnanjohtaja Sinikka Sipilä Suomen kirjastoseurasta, entinen kirjastotoimenjohtaja Kirsti Saksa sekä kunnallisneuvos, entinen kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Pekka Ruola.
Ruola kertoi miten jo vuonna 1994 uuden pääkirjaston suunnittelun yhteydessä oli tehty hankesuunnitelma Martin ja Mikaelin kirjastojen lakkauttamisesta. Tuolloin myös Pro Kirjasto aktivoitui ensikertaa. Alusta asti Haapalan tavoin mukana ollut entinen kunnanvaltuutettu ja SKP:n entinen varapuheenjohtaja Kaija Kiessling kertoi, että viimeiset puolitoista vuotta on ollut erityisen kiireistä aikaa. Työ on kuitenkin ollut pitkäjänteistä:
”Takana on pitkä ja hivuttava kamppailu lähikirjastojen puolesta”, Kiessling sanoo. Pro Kirjasto on kerännyt kuntalaisadresseja ja vetoomuksia kirjastojen puolesta ja myös valittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kiesslingin mukaan edes toistakymmentätuhatta nimeä kirjastojen puolesta ei vakuuttanut päättäjiä.
Sinikka Sipilä esitteli tilastoja Suomen kirjastorakenteen kehityksestä. Hänen mukaansa kirjastojen määrä on laskenut 1990-luvun lamasta asti, tästä huolimatta lainamäärät ovat nousseet. Myös kirjastoautojen määrä on vähentynyt.
Kirjastot ovat lakisääteinen ja maamme käytetyin kulttuuripalvelu, 80 prosenttia kuntalaisista käyttää kirjastoa. Kirjastotoimi ei kuitenkaan ole kummoinen kuluerä, se muodostaa murto-osan kuntien toimintamenoista.
Suomen kirjastoseura julkaisi kannanoton lähikirjastojen puolesta 4.12.2008. Siinä muun muassa todetaan, miten lähikirjastot ylläpitävät ja luovat yhteisön elinvoimaa. Niiden lakkauttaminen on lyhytnäköistä yhteiskuntapolitiikkaa, koska pienetkin kirjastot ovat satsaus ennaltaehkäiseviin hyvinvointipalveluihin.
Sipilä kertoi, että kirjastojen verkkokäyttö on lisääntynyt paljon. Hän kuitenkin korostaa kirjastojen merkitystä kuntalaisten olohuoneena:
”Verkkopalveluilla ei voi korvata yhteisöllistä tilaa”.
Kirjastot ovat Suomessa muutenkin murroksessa. Kirsti Saksa kertoi Jyrkkälän kirjaston kokeilusta esimerkkinä kirjastotoimen uudistumisesta. Se toimii itsepalveluna ja kirjastonhoitaja käy kolme kertaa viikossa. Saksan mukaan kokeilu on toiminut vaikealla alueella hyvin, eikä häiriöitä ole ollut. Kyseessä on valtakunnallinen projekti:
”Jyrkkälän mallia tarkkaillaan ja kokeilua ehkä laajennetaan”, Saksa totesi.
Hän kertoi, että esimerkiksi Nummen kirjasto tekee yhteistyötä kotipalvelun kanssa, josta syystä tiloista on karsittu pois 50 neliötä. Myös Varissuon kirjastolle etsitään kumppania. Yhteistyö muiden tahojen kanssa ei Saksasta ole välttämättä huono asia:
”Toiminta voi saada uusia ulottuvuuksia yhteistyön kautta”.
Keskustelu kirjastojen määrästä ja tulevaisuudesta on ollut näyttävästi esillä myös Helsingissä. ”Pajusen listalla” oli alun perin seitsemän sivukirjastoa, mutta lakkautussuunnitelmat peruttiin kritiikin ansiosta.
Helsingin kaupunginhallitus on pyytänyt esitystä kirjastojen käytön tehostamisesta maaliskuun loppuun mennessä. Esillä on ollut yhteistyökumppaneiden etsintä sekä aukioloaikojen lisäys.
Suomen kirjastokenttä elää vaikeita aikoja ja jonkinasteinen muutos tuntuu väistämättömältä. Kirjastojen sivistystehtävä kuitenkin on liian tärkeä hylättäväksi yhteiskunnan rakennemuutosten keskellä.
_______________
Kirjastojen ja kauppakeskusten raja madaltuu?
Yhteiskunnassa on suuntauksena se, että joka paikkaan on päästävä ympäri vuorokauden. Kauppojen aukioloihin on jo puututtu, seuraavaksi on kirjastojen vuoro. Turussa päätös pitää uusi pääkirjasto auki myös sunnuntaisin herätti keskustelutilaisuudessa paljon tunteita. Entinen kirjastotoimenjohtaja Kirsti Saksa kysyy, onko kirjastoja syytä pitää aina auki:
”Nyt on ajateltu, että pääkirjasto on aina auki. Tämä on arvostamiskysymys”, Saksa sanoo.
Yleisöstä heitettiin, että kun kaupunki viime vuonna lomautti kirjastojensa henkilökuntaa, olisiko heinäkuun sunnuntaiaukioloista mahdollisesti voinut supistaa.
Yleisemmin keskusteltiin siitä, mikä on kirjaston tehtävä. Kirjasto nähtiin tilana hiljentymiseen. Pohdittiin, voisiko kirjastoja markkinoida sillä, ettei siellä tarvitse suorittaa.
Nuoret perheet totutetaan käymään sunnuntaisin megamarketeissa ja ostoskeskuksissa. Yleisöstä kysyttiinkin, miksei Turun seudun kauppakeskuksiin voisi laittaa kirjastoa, kuten pääkaupunkiseudulla on tehty.
Kyse on siitä, mihin suuntaan kirjastot kehittyvät ja mihin suuntaan niitä halutaan viedä, pidetäänkö niiden sivistystehtävää yhä tärkeimpänä:
”Kirjasto on sivistyksen ylläpitäjä ja me täällä pienessä maassa tarvitsemme sivistystä”, Saksa päättää.
Entisen kulttuurilautakunnan puheenjohtajan Pekka Ruolan mukaan kirjaston sunnuntaiaukiolo on kulttuurin vastaisku kaupallisuudelle ja se on hyvä pitää.
Entinen kunnanvaltuutettu Kaija Kiessling kysyy, halutaanko julkisten palvelujen kehittämisellä tukea yhteiskunnan suuntausta siinä, että kaiken on oltava aina auki.
_______________
