1. Käännytykset perustuvat viranomaisohjeeseen pikemmin kuin lakiin

Aikuisen ihmisen vanhempi ei ulkomaalaislain mukaan kuulu suomalaisen perheeseen, vaan häntä pidetään etäisesti muuna omaisena. Käytännössä perheeseen kuulumattomuus tarkoittaa sitä, että iäkäs vahempi saa jäädä suomalaisen lapsensa luokse vain poikkeustapauksessa. Irina Antonovalle ja Eveline Fadayelille onkin Suomesta haettu oleskelulupaa sillä perusteella, että he ovat täysin riippuvaisia niistä omaisistaan, jotka ovat Suomessa asuvia Suomen kansalaisia tai että heillä on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää näiden omaisten kanssa.

Antonovna on 82-vuotias, liikuntakyvytön ja vakavasti sairas. Hänellä ei ole kotimaassa omaisia. Antonova on asunut perheensä luona Suomessa helmikuusta 2008 lähtien.

Egyptiläinen Eveline Fadayel on 64-vuotias, hän sairastaa diabetestä ja depressiota eikä hänellä ole kotimaassaan omaisia. Fadayelin asema koptikristittynä on muslimimaassa vaikea. Suomessa hän on asunut poikiensa perheiden luona kahden vuoden ajan. Molempien lapset, miniät, vävy ja lapsenlapset ovat Suomessa asuvia Suomen kansalaisia.

Maahanmuuttoviraston, hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden mukaan vanhat äidit eivät silti saa jäädä maahan. Koska laki ei kerro sen tarkemmin, miten kiinteä perhe-elämä tai täysi riippuvuus käytännössä määritellään, määrittelyistä ovat saaneet päättää keskenään Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jorma Vuorio sekä ylitarkastaja Berit Kiuru. Heidän allekirjoittamansa ohjeen 3/101/2007 perusteella Irina Antonovan ja Eveline Fadayelin alkuperäiset kielteiset oleskelulupapäätökset on annettu.

Kiinteä perhe-elämä määritellään ohjeessa äärimmäisen tiukasti. Sen mukaan perhe-elämän voidaan katsoa päättyneen pitkittyneen vapaaehtoisesti tapahtuneen erillään asumisen seurauksena. Käytännössä perhe-elämä katkeaa siis ohjeen mukaan sillä hetkellä, kun aikuinen muuttaa vanhemmasta erilleen. Huomionarvoista tässä äärimmäisen tiukassa määrittelyssä on se, että se on täysin byrokraattien keksimä. Tekstissä ei viitata lainkaan lainsäätäjien aikomuksiin, hallituksen esitykseen aiheesta tai lainsäädäntötyössä käytyyn keskusteluun.

Myös täyden riippuvuuden määrittely on jäänyt viranomaistyöksi. Hallituksen esityksessä (HE 28/2003 vp) on todettu ainoastaan, että terveydelliset syyt oleskeluluvan myöntämisen perusteena ovat yleisesti ongelmallisia ja että jatkuvia oleskelulupia ei tulisi yleisesti ottaen myöntää pelkästään terveydellisistä syistä. Vanhemmassa hallituksen esityksessä (HE 50/1998) perhe-elämää määritellään tiukemmin, mutta viranomaisohje on sitäkin tiukempi.

Viranomaiset ovat innostuneet esityksestä ja todenneet, ettei täydellinen riippuvuus ei voi olla pelkästään sairaanhoidon tarvetta eikä pelkästään taloudellisen tuen tarvetta. Näiden yhdistelmäkään ei riitä, eikä se, ettei kotimaassa ole omaisia. Sairaudeksi ei myöskään kelpaa ikääntymisestä johtuva asteittainen terveydentilan heikkeneminen. Ohjeen mukaan ihmisen on Suomeen jäädäkseen oltava tilanteessa, jossa kotimaasta on mahdoton saada minkäänlaista hoitoa.

Viranomaisten äärimmäisen tiukat tulkinnat ovat pitäneet oikeudessa, vaikka niitä ei perustella lainsäätäjien aikeilla. Moskovan edustuston tiedotteen mukaan Irina Antonovnan kiinteä perheside tyttäreen on katkennut, koska tytär on lähtenyt Suomeen vapaaehtoisesti. KHO:n mielestä myöskään Fadayel ei ole omaisistaan täysin riippuvainen. Erityisen olennaisena on pidetty sitä, että hänen hoitonsa on mahdollista järjestää myös hänen kotimaassaan. Moskovan Suomen-edustuston mukaan samaa on todettu Antonovasta hallinto-oikeudessa: hän saa oikeuden mukaan tarvitsemaansa hoitoa kotikaupungissaan Viipurissa. Olennaista ei ole se, onko kotimaassa ihmisellä omaisia vaan se, onko kotimaassa laitoksia, jonne vanhukset voidaan Suomessa asuvien omaisten rahoilla sulloa.

Ei ihme, että poliitikot ovat joukolla asettuneet isoäitien tueksi: he eivät ole päättäneet tai edes antaneet kummemmin ohjeita siitä tulkinnasta, jonka perusteella isoäidit käännytetään maasta. Vallan kolmijaossa täytäntöönpanovallan ylimmät byrokraatit ovat vetäneet pisimmän korren.

Onkin kummallista, että kun maaliskuussa poliittinen paine isoäitien hyväksi oli vahvimmillaan, sekä maahanmuuttoministeri että pääministeri lupailivat iäkkäiden vanhempien hyväksi lakimuutosta – vaikka oikeastaan näiden isoäitien pelastamiseksi olisi tarvittu vain maahanmuuttoviraston säännön muutosta. Toisin kuin itse lakia, sääntöä olisi varmasti voinut muuttaa parissa kuukaudessa.

2. Euroopassa iäkkäät vanhemmat saavat elää lastensa kanssa

Suomessa rakastetaan kansainvälisiä vertailuita, mutta isoäitiasiassa vertailut ovat jääneet tekemättä. Lopputulos on Suomen kannalta nolo. Muualla ei tivata täyttä riippuvuutta, vaan keskeistä on omaisten läheisyyden ja tuen puuttuminen kotimaassa.

Toisin kuin useimmissa muissa Euroopan maissa – esimerkiksi Italiassa, Norjassa ja Iso-Britanniassa – Suomesta vanhus kännytetään ulkomaille myös yksin laitoshoitoon. Näin halutaan tehdä myös Fadayelin ja Antonovan kanssa. Esimerkiksi Italiassa, Norjassa, Latviassa, Tshekissä ja Iso-Britanniassa yksinäiset yli 65-vuotiaat ja uuden kotimaan kansalaisuuden saaneista omaisistaan riippuvaiset Antonova ja Fadayel olisivat automaattisesti saaneet jäädä, koska omaiset takaavat heille asunnon ja tulot.

Kuten Suomen tapaus osoittaa, itse lakiteksteistä on vaikea päätellä, millaisia päätöksiä niiden perusteella tehdään. Tekstien perusteella voidaan kuitenkin olettaa, että vanhat äidit olisivat saaneet oleskeluluvat myös Ranskassa, Belgiassa, Espanjassa, Portugalissa, Sloveniassa, Slovakiassa ja Unkarissa. Näiden maiden lainsäädäntö siis takaa tietyin ehdoin oleskeluoikeuden kansalaisten tai maassa elävien ulkomaalaisten riippuvaisille – ei siis täysin riippuvisille – omaisille. Italiassa ja Tshekissä olisi vaadittu yksityistä sairausvakuutusta tai maksua kansallisen sairausvakuutuksen piiriin pääsemiseksi, Slovakiassa todistusta siitä ettei kuormita maan sosiaaliturvajärjestelmää.

Tiukempi teksti on Hollannissa, joissa oleskelulupia isovahemmille myönnetään lähinnä silloin kun myöntämättä jättämisen seuraukset olisivat kohtuuttomia sekä Saksassa ja Latviassa, jossa iäkkäälle vahemmalle myönnettävän oleskeluluvan syy on erityisen vaikean tilanteen välttäminen. Ruotsissa oleskelulupa myönnetään ulkomailla perheen kanssa eläneelle, taloudellisesti, sosiaalisesti tai tunteellisesti riippuvaiselle omaiselle, jos omainen on asunut perheenjäsenten kanssa ennen muuttoa Ruotsiin.

Suomalaisilla riittää hävettävää muutenkin iäkkäiden vanhempien suhteen: espanjalaisen, ranskalaisen, portugalilaisen, unkarilaisen, slovenialaisen, slovakialaisen ja latvialaisen kauneuskuningattaren filippiiniläinen liikemiespuoliso voi ottaa kotiin huollettavakseen vanhan isänsä, mutta Armi Kuuselan filippiiniläispuolison ikääntynyt isä ei pääsisi yksin poikansa perheen hoivaan, vaikka joutuisi kotimaassaan omaisten kuoleman jälkeen kadulle – puolison vanhempia kun ei meillä mielletä omaisiksi. Ja kun Suomessa äärimmäisen tiukasti rajattu mahdollisuus jäädä maahan on ylipäänsä avoin vain kansalaisten tai pakolaistaustaisten vanhemmille ja isovanhemmille, Norjassa, Britanniassa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa, Tshekissä, Sloveniassa, Slovakiassa ja Unkarissa se pätee myös muihin maahanmuuttajiin, jotka pystyvät omaisensa asuttamaan ja elättämään.

3. Suomessakin liettualaisen egyptiläinen äiti saa jäädä maahan

Jotta kaikki unionin kansalaiset voivat käyttää oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella vapauden ja ihmisarvon osalta objektiivisten edellytysten mukaisesti, tämä oikeus olisi myönnettävä myös heidän perheenjäsenilleen näiden kansalaisuudesta riippumatta, todetaan Euroopan kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä liikkuvuutta koskevassa direktiivissä 2004/38/EY.

Kiinnostavan direktiivistä tekee se, että siinä kunnioitetaan perusoikeuksia ja -vapauksia ja siinä otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet jopa siinä määrin, että ihmisestä riippuvaisia omia ja puolison sukulaisia pidetään direktiivin mukaan perheenjäseninä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että EU-kansalaiset saavat tuoda maahan huollettavanaan olevat omat ja puolison sukulaiset suoraan ylenevässä polvessa ilman edellytyksiä täydestä riippuvuudesta tai katkeamattomasta perhe-elämästä. Tämä oikeus on kaikilla Euroopan unionin kansalaisilla, jotka ovat Suomessa työntekijöinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina. Riittävillä tuloilla ja tarvittaessa sairasvakuutuksella riippuvaiset esivanhempansa saavat tuoda heinäkuusta lähtien myös EU-maista saapuvat opsikelijat. Äitien, isien ja isovanhempien ei pidä olla itse EU-kansalaisia: liettualaisen arkkitehdin kanssa avioitunut egyptiläinen kosmetologi voi siis tuoda Suomeen huollettavaan olevan egyptiläisen äitinsä ja hyvätuloinen ranskalainen sosionomiopiskelija venäläisen mummonsa.

Mutta luoja paratkoon, jos liettualaisputkimies tai ranskalaisopiskelija asettuu tosissaan Suomeen ja saa maan kansalaisuuden. Koska Suomen omassa lainsäädännössä perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittaminen on jätetty EU-tasoa vähemmälle, Suomen kansalaisia nämä mahdollisuudet koskevat vain erityistapauksessa.

Suomalaisestakin voi kuitenkin tulla maamme lainsäädännön silmissä EU-kansalainen, ja riippuvaisesta vanhemmasta tai isovanhemmasta perheenjäsen. Se tapahtuu liikkumalla vapaasti EU:ssa. Suomessa vuosia työskennellyt ja maan kansalaisuuden saanut liettualaistaustainen arkkitehti voi siis pestautua Ruotsiin siivoushommiin ja saada silloin mukaansa myös egyptiläisestä kosmetologivaimostaan riippuvaisen äitinsä vaikka suoraan Egyptistä. Siivoustyön loputtua kotiin palaava arkkitehti pysyy EU-kansalaisena ja saa siis tuoda myös vaimonsa egyptiläisäidin mukanaan. Jos arkkitehdin on mahdotonta pestautua ulkomaille töihin, vaimon vanha äiti saa jäädä Egyptissä vaikka kadulle.

______________

”Lakia ei tarvitse muuttaa”

Onko lainmuutoksesta puhuminen vain tekosyy, jolla isoäititapausten hidastelua perustellaan, Susanna Kuparinen kysyi Fifi Audion puheohjelmassa maanantaina 14. kesäkuuta – Eveline Fadayelin ensimmäisenä piileskelypäivänä, Irina Antonovnan valmistautuessa keskiviikoksi määrättyyn maastapoistamiseen.

”Minun mielestäni lakia ei tarvitse muuttaa”, maahanmuuttoasioihin erikoistunut lakimies Ville Hoikkala vastaa. ”Molemmat isoäidit olisivat lain mukaan voineet saada oleskeluluvan.”

Oleskeluluvan voi saada terveydellisten syiden lisäksi ”yksilöllisen inhimillisen syyn” perusteella, Vapaa liikkuvuus -verkoston aktiivi Katja Tuominen korostaa. Esteenä lupien myöntämiselle ei ole ollut laki, vaan virkamiehistön ja maahanmuuttoviraston tiukka linja, Tuominen arvioi.

”Asia ei olisi niin ongelmallinen, jos oikeusasteet korjaisivat näitä epäinhimillisiä tai kohtuuttomia päätöksiä. Iso ongelma on se, että hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat pitäneet voimassa tämän päätöksen.”

Kuuntele Susanna Kuparisen puheohjelma, jossa Ville Hoikkala ja Katja Tuominen keskustelevat ulkomaalaisen oikeusturvasta, käännytyksistä ja Metsälän säilöönottokeskuksesta.