Matkan määränpäässä hotellit saastuttavat ja tuhlaavat kallisarvoista vettä. Järjestetyt retket luonnonhelmaan saattavat horjuttaa ekosysteemiä ja parhaina matkailuaikoina turistirysien välttäminen on vaikeaa. Epäilys herää. Kannattaisiko jäädä suosiolla kotiin?

Vastuullisen matkailijan käsikirja kehottaa liikkeelle. Heidi Kalmarin ja Kati Ketolan opus on Suomen ensimmäinen ekologiseen matkailuun perehdyttävä kirja. Se tarjoaa työkalut eettisen ja ekologisen matkan järjestämiseen ja muistuttaa: ”Ei kannata jäädä märehtimään, mitä ei voi tehdä vaan miettiä, mitä voi tehdä.”

Vaikka kirja ei matkailua tuomitsekaan, tulee lukiessa riittämätön olo. Onko loman suunnittelunkin oltava työn ja tuskan takana? Kirjan viestinä on, että hyvä ihminen ottaa kaiken huomioon. Ei vielä riitä, että suostuu taittamaan matkaa lentämisen sijaan junalla. On myös otettava selvää, mikä juna kulkee ekologisimmin.

Käsikirjan perään kuuluttamat eettiset ja ekologiset valinnat tekevät yöpymispaikan valinnasta on yhtä hankalaa. Sano ei all-inclusive hotelleille ja vesirohmuille uima-altaille. Yövy vain pienissä perheomisteisissa hotelleissa. Varaa matka syksyksi, älä kesäksi. Sesongin ulkopuolella matkustamisesta paikalliset hyötyvät enemmän. Hienointa olisi, jos ryhtyisit vapaaehtoisturistiksi.

Matkailua tarkastellaan kirjan sivuilla monelta eri kantilta. Se ei kerro vain matkan järjestämisestä vaan myös siitä, miten uudessa paikassa tulisi käyttäytyä (maassa maan tavalla). Taustoitus on kattavaa ja perustelut monipuolisia. Muistilistat tiivistävät näppärästi luetun tiedon muutamaan tärkeään lauseeseen.

Kirjassa on myös pienempiä sivukappaleita, joissa kerrotaan muun muassa matkailun ympäristömerkeistä, viherpesun tuntomerkeistä ja kotimaan pyöräreiteistä. Ylimääräisten kappaleiden sijoitus on kuitenkin ontuvaa. Välillä ei tiedä, mitä lukisi ensin. Pääteksti luikertelee sivulta sivulle ylimääräisen materiaalin välissä. Lopulta moinen epämääräinen asettelu vain ärsyttää.

Lentomatkailusta jää kaipaamaan enemmän informaatiota. Kirjassa kerrotaan laajasti junien hyvistä ja huonoista puolista.  Kulje mieluummin ruotsalaisen sähköjunan kyydissä, kuin hiilivoimaa käyttävällä junalla Puolassa. Lentokoneita kirja ei viitsi lähteä vertaamaan, kuten junia. Lentämistä on opuksen mukaan vain yksinkertaisesti vältettävä.

Välillä neuvot ovat lähellä kaatua naiiviuteen. Kirjassa kerrotaan esimerkki tunisialaisesta taskuvarkaasta. Hän ryöstää turistin kameran, jää kiinni ja saa kohtuuttoman tuntuisen rangaistuksen rikkeestään. Tällaisissa tapauksissa matkaajaa kehotetaan kirjoittamaan maan suurlähettiläälle kirjeen, jossa hän kertoo epäkohdista poliisin ja viranomaisten toiminnassa. Ajatus on kaunis, mutta on vaikea uskoa, että yhden huolestuneen pikkuturistin mielipide riittää lainsäädännön ja kulttuurin muuttamiseen.

Kirja on tarkoitettu kaikille, mutta saanee lukijakunnakseen jo valmiiksi ekologiasta kiinnostuneita ihmisiä. Mahdollisimman edullisissa all-inclusive hotelleissa vierailevia suomalaismassoja teoksen on vaikea tavoittaa ja se tuskin onnistuu muuttamaan vallitsevaa yltäkylläistä matkailukulttuuria.

Käsikirja ei välttämättä estä lentomatkailua, mutta se saa ajattelemaan. Ovathan ajatteleminen ja harkinta jo puoli tekoa. Valitettavasti vain oikeat teot voivat estää ilmastonmuutoksen.

Heidi Kalmari ja Kati Kelola, Vastuullisen matkailijan käsikirja. Image Kustannus 2009. s. 181.