Kaapatun Arctic Sea -rahtilaivan merimiehet palasivat kotiin 29.8. Tiedotusvälineet kertoivat 3.9., että laivan katoamisesta ensimmäisenä raportoinut päätoimittaja Mihail Voitenko on paennut Venäjältä.

Pakenemiseensa asti Mihail Voitenko toimitti Sovfraht Maritime Bulletin -nettilehteä, joka julkaisi meriuutiskoosteita. Voitenko, entinen merimies, oli lehden tärkein kirjoittaja. Käytännössä Voitenko vastasi lähes yksin tästä tiedonvälityksen erikoisalasta. Voitenko nautti syvää luottamusta, koska hän tiedotti ensimmäisenä lähes kaikista meriasioihin liittyvistä etusivun uutisista.

Mihail Voitenko oli myös meripiratismin asiantuntija Venäjällä. Kun ukrainalainen Faina-laiva kaapattiin Somalian rannikolla, Ukraina ei pyytänyt apua Venäjän armeijalta eikä Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelu FSB:ltä vaan Voitenkolta.

Voitenko kävi neuvotteluja merirosvojen kanssa, toimi välittäjänä, ja panttivankien vapauttamisen jälkeen tapasi laivanvarustajan edustajien kanssa Fainan merellä. Voitenko kertoi Novaja Gazetalle 4.3.2009 julkaistussa haastattelussa kaikista, jotka auttoivat tai häiritsivät häntä ja niistä, jotka eivät tehneet mitään Fainan miehistön pelastamiseksi.

Fainan tapauksessa hän oli yhtaikaa panttivankien vapauttaja ja tapauksesta kirjoittava toimittaja. Vaikka hän olisi ollut vaiti, olisimme joka tapauksessa tienneet tapauksesta, koska laivan kaapanneet merirosvot tiedottivat siitä koko maailmalle.

Mihail Voitenko myös kirjoitti ensimmäisenä siitä, kun Venäjän rajavartijat ampuivat ja upottivat kiinalaisen rahtialuksen New Starin (Novaja Gazeta 44 27.4. 2009). Vaikka Voitenko olisi ollut vaiti, olisimme joka tapauksessa kuullut tapauksesta valtiollisten televisiokanavien kautta. Tosin silloin tapauksesta ei olisi kerrottu tragediana vaan rajavartioiden sankaritekona.

Sen sijaan voi kysyä, olisimmeko ollenkaan kuulleet rahtilaiva Arctic Sean katoamisesta, jos Voitenko ei olisi kirjoittanut siitä. Ehkä ensimmäistä kertaa merirosvouksen historiassa piraatit olivat vaiti, ja valtiollinen televisio alkoi satuilemaan vasta sitten, kun Voitenko oli nostanut asian esille. Hän ilmoitti ensimmäisenä aluksen häviämisestä. Varsin pitkän aikaa hän oli tapauksen ainoa tietolähde.

Syyskuun 3. päivä tiedotusvälineet kertoivat, että Voitenko on paennut kiireisesti Venäjältä. Televisiokanavat pyörittivät nauhaa, jossa Voitenkon ääni (ja se oli tosiaan hänen äänensä – Voitenko antoi usein kommentteja Novaja Gazetalle) kertoi, miten tuntematon hyväntekijä soitti hänelle ja varoitti, että hän on vaarassa ja että hänen tulisi poistua Venäjältä muutamien kuukausien ajaksi.

Soittaja kertoi, että ongelmat liittyivät Arctic Sean tapaukseen, johon ”hyvin vakavat” henkilöt ovat sekaantuneet, ja he haluavat kostaa sen, että Voitenko toi tapauksen julkisuuteen.

Heti kuultuani uutisen yritin tavoittaa Voitenkoa matkapuhelimella, mutta numero oli ”väliaikaisesti suljettu”. Yritin tavoittaa häntä sähköpostitse, pyysin häntä soittamaan – mutta hän ei soittanut.

3.9.2009 Sovfrahtissa julkaistiin uutinen otsikolla ”Mihail Voitenkon ’katoamisesta'”, joka oli allekirjoitettu hänen nimellään.

”Mediassa on viime päivinä julkaistu uutisia, että päätoimittaja M. Voitenko on vaarassa, ja että hänen on piilouduttava maan alle. On levitetty tietoa, että soitin toimitukseen ja tein julkilausumia. Haluan ilmoittaa niille, joita kohtaloni kiinnostaa, että olen työmatkalla Istanbulissa, ja valmistelen muutamia mielenkiintoisia artikkeleita. Jonkin aikaa sitten vetosin tiedotusvälineihiin Artic Sean miehistön puolesta, ja pyysin jättämään heidät rauhaan. Ilmoitan, että lähimpien 3–4 päivän aikana sivusto palaa normaaliin päivärytmiin.”

Toimittajana minua huolestutti ilmoituksen ensimmäinen lause, jossa Voitenko puhui itsestään kolmannessa persoonassa. Olin myös kuullut televisiossa Voitenkon äänen, jossa hänen oma äänensä puhuu siitä, miten hän on vaarassa. Nyt hän taas jostain syystä paljastaa nettisivustollaan olinpaikkansa.

Kirjoittiko Voitenko todella itse tämän kirjoituksen, joka julkaistiin hänen nimissään?

Voitenko on rehellinen ja peloton. Tällä hetkellä hänen katoamiseensa liittyy paljon epäselvyyksiä. Hänen tekonsa voi selittää monilla tavoilla. Liikkeellä on paljon spekulaatiota. Hän olisi voinut helposti selittää tilanteen, ottamalla yhteyttä Novaja Gazetaan, jonka kanssa hän on jo kauan ollut hyvissä suhteissa, koska hän usein antoi meille lausuntoja. Kuitenkin Voitenko vaikenee.

Jos Voitenko pelkää olinpaikkansa paljastumista (jopa niin paljon, ettei edes näyttäydy internetissä), hän on todellakin vakavassa vaarassa. En kuitenkaan haluaisi pelätä pahinta.

Vielä syyskuun 3. päivänä tämän optimistisen kirjeen jälkeen Sovfrahtissa julkaistiin Sovfrakt-Sovmortrans-yhtiön lehdistökeskuksen nimissä tiedote, jossa ilmoitettiin että Sovfrahtin johto lähetti päätoimittajan työmatkalle Istanbuliin, ja ilmoitettiin, että ”meidän on ikäväksemme ilmoitettava, että eräiden tiedotusvälineiden väitteet uhkailuista Voitenkoa vastaan ovat perättömiä”.

Vielä saman päivän aikana Sovfrahtissa julkaistiin jälleen yksi saman lehdistökeskuksen tiedote otsikolla ”Mihail Voitenkon irtisanoutuminen”, jossa ilmoitettiin että Voitenko on ottanut heihin puhelimitse yhteyttä ja ilmoittanut eroavansa Sovfrahtin päätoimittajan paikalta hänen katoamistaan koskevien ristiriitaisten julkilausumien johdosta.

Tiedotteen mukaan hän myös ilmoitti, että Voitenko on saanut tarpeekseen ”kaikille valehtelemisesta”. Tiedotteessa ilmoitettiin, että Sovfraht hyväksyi irtisanoutuminen.

Tämä erikoinen tapahtumasarja tapahtui yhden ainoan päivän aikana: aluksi ilmoitus ”mielenkiintoisista valmisteilla olevista uutisista” ja sitten ”sanoudun irti”.

Tiedotusvälineissä Voitenkon oma ääni kertoi häneen kohdistuvista uhkauksista. Ja mitään muuta tietoa (sitä, ettei uhkaa ollut, sitä että hän on työmatkalla tai sitä että hän on irtisanoutunut) ei Voitenkon oma ääni ole vielä missään varmistanut.

Mihail Voitenkon toimittama Sovfraht oli erinomainen verkkojulkaisu, joka tiedotti tehokkaasti ja todenmukaisesti Venäjän ja koko maailman merirahtiliikenteestä. Sivustolla oli myös erinomainen foorumi merimiehille. Esimerkiksi kun kävi ilmi, ettei mitään virallista tutkimusta rahtilaiva New Starin ampumisesta ei ole tulossa, merimiehet tutkivat asiaa itse Sovfrahtin keskustelufoorumilla. Tutkimuksen tulokset julkaistiin Novaja Gazetassa.

3. 9. 2009 keskustelufoorumin osanottajat ryhtyivät keskustelemaan päätoimittajan katoamisesta. Tässä muutamia kommentteja sivustolta:

”Mihail on tehnyt päätöksensä, tuskin kukaan tulee häntä tuomitsemaan sen johdosta”.

”Tämä on jälleen yksi naula ”salaliittoteorioiden vastaisten taistelijoiden” arkkuun, kaikkien virallisten tahojen propagandistien arkkuun, ja kaikkien niiden arkkuun jotka haluavat elää valheessa. Olen nyt varmempi kuin koskaan siitä, että alun perin Arctic Sean oli tarkoitus kadota miehistöineen. Enkä ole tehnyt tätä johtopäätöstä sen johdosta, mitä laivassa oli rahtina, vaan kaikkien niiden poliittisten pelien vuoksi jotka tapaukseen liittyvät”.

”Voitenko toimi, kuten ammattitaitoisen ja todellisen miehen kuuluukin: hän sanoi sen mitä piti tarpeellisena sanoa, eikä sitä minkä vuoksi hänelle maksettiin palkkaan. Hän puolusti Arctic Sean merimiesten oikeuksia parhaansa mukaan, kuten pitikin. Pitkiin aikoihin en ole nähnyt Venäjällä mitään vastaavaa”.

Muut foorumin osanottajat kirjoittivat Arctic Sean tapauksesta ”Voitenko on ainoa ihminen joka ei valehdellut”. Kysymykseen ”Miksi Mihailia painostettiin noin kovasti joka puolelta?” vastattiin ”Koska hän oli ainoa, johon yhä uskottiin”.

Mihail Voitenkon ”erokirjeen” foorumin jäsenet uskoivat tarkoittavan foorumin loppua: ”Meidän on aika vaihtaa keskenämme sähköpostiosoitteita”. Toisin kuin Voitnekolle, Sovfrahtille foorumi ei ole tarpeen.

”Herra Voitenko on joko huumorimiehiä, tai sitten yksinkertaisesti syö liian vähän ottaen huomioon juodut määrät”, Venäjän NATO-lähettiläs Dmitri Rogozin sanoi Venäjän uutispalvelun suorassa lähetyksessä. ”Hän on Istanbulissa ja kertoo, että joku uhkaa häntä. Luulen, että jos joku soitti hänelle, se oli joko hänen oma lääkärinsä tai sitten delirium, joka ennemmin tai myöhemmin käy kylässä tuollaisten kansalaisten luona.”

Tämä oli siis todellista valtaa käyttävän Rogozinin yhteenveto.

Foorumin kirjoittajat kommentoivat: ”Jo se, että Venäjän Nato-lähettiläs ottaa kantaa Voitenkon lähtöön johtaa sataprosenttisen varmuuteen siitä, että Venäjän vallanpitäjillä on jotain tekemistä tämän kanssa”.

”Kaverit, jopa merisiili ymmärtää, miksi viranomaisten ON PAKKO olla tätä mieltä Voitenkosta! Virallinen Moskova ei ole vastannut MITÄÄN JÄRKEVÄÄ niihin kysymyksiin, joita Mihail on heille esittänyt – ainoat vastaukset ovat satuja, joita on kiireessä sepitetty itsensä Rogozinin kanssa.”

Syyskuun 4. päivä alkaen foorumi ei enää ole toiminut. Ajoissa osoitteitaan vaihtaneet foorumin kirjoittajat olivat olleet oikeassa.

Samaan aikaan 4. syyskuuta päätoimittajaton Sovfraht ilmoittaa – aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut – että Odessan satamassa on avattu uusi laituri, ja että joku ”VMTP” aloitti käyttämään Venäjän ainoata satamanosturia, joka pystyy nostamaan sadan tonnin painon.

PS: Novaja Gazetan jo ollessa valmis saimme tiedon, että Mihail Voitenko on lähtenyt Istanbulista Bangkokiin: Hän ilmoitti toimittajille, että Sovfraht ei enää maksa hänelle palkkaa, ja että elämä Bangkokissa on halvempaa kuin Istanbulissa.

Perjantaina Mihail Voitenko julkaisi Sovfrahtissa kirjeen otsikolla ”Valhe”, jossa hän kirjoitti että Sovfrahtin tiedotteet ”eivät taida täysin vastata todellisuutta”. Samassa kirjeessä hän ilmoitti, että ”jos jään henkiin, alan tekemään töitä normaalissa päiväjärjestyksessä, ja pyydän Sovfrahtia jättämään sivuston rauhaan. Jos te ette koske sivustoon, minäkään en tee mitään teitä vastaan. Onko tämä selvä? Jos kirjoitatte vielä jotain, ja annan teidät kaikki ilmi. Niille, jotka nyt heittävät sontaa minun päälleni. Minulla on teille vain yksi kysymys – kenelle käy huonosti, kenen luokse he tulevat? Taitavat tulla teidän luoksenne, ääliöt?”

Ilmeisesti Sovfraht jatkaa kampanjaa Voitenkoa vastaan. Lauantaina sivustolle ilmaantui uusi Voitenkon kirjoitus, joka alkoi seuraavasti: ”Minulla ei ole mitään menetettävää”. Sitä seuraa Venäjän ulkoministeriön ilmoitus, jonka mukaan Arctic Sea ”ei koskaan kadonnut, ja että sen olinpaikka oli jatkuvasti tiedossa”

Voitenko kommentoi lyhyesti: ”He valehtelevat”.

Juttu on julkaistu Novaja Gazetassa 7.9.2009.