Yhdysvaltain keskiosissa sijaitsevan Yellowstone-joen alla sijainnut öljyputki repesi 1. heinäkuuta 2011, ja noin 160 000 litraa raakaöljyä pääsi kulkeutumaan alajuoksun suuntaan. Arvioiden mukaan öljy levisi tulvivan virran mukana yli 80 kilometriä.

Yellowstone-joki, joka kulkee Montanan osavaltion halki Yhdysvaltain keskiosissa, on patoamaton luonnonvesistö joka tunnetaan muun muassa merkittävä kalahabitaattina. Sen vedet saavat alkunsa Rocky Mountain -vuoristosta, jossa sijaitsee myös Yellowstonen kansallispuisto. Talven aikana vuoristoon kerääntyneiden lumien sulaminen aiheutti ennätyksellisen tulvan joessa.

Mediassa arvellaan että tulvavedet kaivoivat öljyputken esiin maan sisästä altistaen sen vaurioille. Putken repeämisestä kului noin 49 minuuttia kunnes ExxonMobil sai öljyn virtauksen suljettua.

The Huffington Postin mukaan öljyputken tila ja turvallisuus herättivät huomiota jo ennen onnettomuutta.

Vuonna 2010 öljyputkia hallinnoiva U.S. Department of Transportation esitti huolensa putkea koskevien turvallisuusongelmien johdosta. ExxonMobil vastasi ripeästi. Tuolloin öljyputki oli heidän mittaustensa mukaan noin 1,5–2,5 metrin syvyydessä maan sisässä ylittäen lievästi liittovaltion vaatimukset.

Myöhemmin, keväällä 2011, myös Yellowstone-joen varrella sijaitseva Laurelin kaupunki esitti huolensa putken tulvankestävyydestä. Öljyputki tutkittiin, mutta edelleen sen arvioitiin olevan turvassa, joten öljyn kuljettaminen Montanan öljynjalostamoihin sai jatkua aina onnettomuuspäivään saakka.

Hiljattain tehdyt turvallisuusselvitykset sekä poikkeukselliset olosuhteet saavat onnettomuuden vaikuttamaan ikävältä sattumalta. Eihän joen tulvimiselle voi mitään, ja koska öljyputki täytti kaikki kriteerit, ei ole perusteita syyttää ExxonMobilia turvallisuuden laiminlyömisestä.

Päinvastoin: Billings Gazette -nimisessä montanalaisessa lehdessä julkaistun mielipiteen mukaan ExxonMobil on astunut hienosti esiin onnettomuuden jälkeen ja ottanut täyden vastuun puhdistustoimista.

Yleinen mielipide medioissa näyttääkin olevan se, että on valtion tehtävä säätää riittävän tiukat turvallisuusstandardit ja yritysten vastuulle jää näiden määräysten täyttäminen.

ExxonMobilin verkkosivujen mukaan kyseessä on vain yksi öljyvuoto Exxonin noin 210 vuosittaisen, yhtä barrelia suuremman öljyvuodon joukossa, pois lukien vuodot aluksista. Näistä ainoastaan harvat ovat olleet riittävän merkittäviä ylittääkseen uutiskynnyksen.

Kilpaileva yritys BP, joka oli vastuussa vuoden 2010 massiivisesta onnettomuudesta Meksikonlahdella, komeilee verkkosivujensa mukaan vain 142 onnettomuuden lukemalla vuonna 2010.

Öljy- ja kaasuputkia on rikkoutunut Yhdysvalloissa huomattava määrä viime vuosien aikana. Billings Gazetten mukaan Montana-Dakota Utilities -yhtiön maakaasuputki repesi vuonna 2009, ja vuonna 2010 kolme miljoonaa litraa öljyä virtasi Michicanin Kalamazoo-jokeen.

The Huffington Postin mukaan toukokuussa tapahtui onnettomuus Pohjois-Albertassa, ja Anchorage Daily News raportoi heinäkuussa öljyvuodosta Alaskan pohjoisosissa, joissa arviolta 7 600–16 000 litraa metaaninsekaista raakaöljyä valui arktiseen tundraan. Kaiken tapahtuneen valossa Association of Oil Pipelinesin (jonka jäsen myös ExxonMobil Pipeline Company on) verkkosivujen kirjoitus siitä, että öljyputkilla on pitkä historia erinomaisesta toiminnasta, vaikuttaa julmalta vitsiltä.

Ei siis ihme, että Yhdysvaltain ympäristöjärjestöt ovat kauhuissaan suunnitelmista rakentaa entistäkin pitempi ja suurempi putki, joka kuljettaisi öljyhiekkaa koko maan halki aina Kanadan länsiosista Teksasiin saakka.

Suunnitteilla oleva Keystone XL putki tulisi olemaan kolme kertaa tilavampi kuin Yellowstonen onnettomuudessa revennyt, ja sen kuljettaman happaman ja bitumipitoisen hiekan pelätään entisestään lisäävän putkien korroosiota ja alttiutta vaurioille. Ympäristöjärjestöt, kuten Friends of the Earth ja UK Tar Sands Network, kampanjoivat putken rakentamista vastaan.