Teksti Kati Pietarinen
Kaksi Suomessa asuvaa maahanmuuttajaa julkaisi kirjan kotimaansa pääministeristä.
Visakysymys: Kuka eurooppalainen valtiopäämies on sanonut julkisesti seuraavaa:
”Tuon teille terveiset henkilöltä, jonka nimi on… eräältä väriä saaneelta… Ai niin, Barack Obamalta. Te ette usko, mutta he ovat olleet rannalla ottamassa aurinkoa yhdessä, sillä vaimokin on saanut väriä.”
Lisävinkki: korruptio- ja prostituutioskandaaleissa ryvettynyt pääministeri muistetaan Suomessa erityisesti suomalaiseen gastronomiaan ja puuarkkitehtuuriin liittyvästä vinoilusta sekä presidentti Halosen vähättelystä sukupuolensa takia.
Kukapa muu voisi olla kyseessä kuin Silvio Berlusconi, Italian pitkäaikaisin pääministeri toisen maailmansodan jälkeen. Suomessa vuosikymmeniä asunutta italialaista professoria Luigi de Annaa Berlusconin letkautukset hävettävät:
”Kerran Berlusconi oli tylsistynyt kansainvälisessä valtionpäämiesten kokouksessa, piirtänyt paperiin alushousut ja lähettänyt paperin kiertämään muille kokouksen osanottajille. Voi vain kuvitella, mitä muut hänestä ajattelevat.”
Luigi De Anna ja toinen Suomessa elävä italialainen, toimittaja Paolo Torretta ovat toimittaneet pääministerin erikoisista lausunnoista, kieroilevasta politiikasta, pyrkyryydestä ja skandaaleista teoksen Onneksi on Silvio, joka julkaistiin syyskuun puolivälissä. Suomenkielinen teos on saanut huomiota myös Italiassa ja Itävallassa.
”Halusimme tehdä kirjan, koska Berlusconi on kiinnostava henkilö, josta puhutaan paljon. Halusimme myös auttaa ymmärtämään Berlusconia ilmiönä: miksi niin moni italialainen kannattaa häntä”, de Anna selittää.
Kannatuksen syyksi de Annan näkee erityisesti Berlusconin taustan mediapohattana: mies hallitsee Italiassa kaikkia sekä yksityisiä että julkisia TV-kanavia. TV-ohjelmia de Anna luonnehtii piilotetuksi tai avoimeksi propagandaksi. Berlusconia onkin päätynyt äänestämään myös de Annan pian 100-vuotias äiti, innokas televisionkatsoja. Vaikutuksensa on myös eleganssilla:
”Vaikka me muut italialaiset miehet tulemme vanhemmiksi, Berlusconi sen kuin vain nuorenee ja saa uutta tukkaa päähänsä”, professori letkauttaa.
De Annan mukaan moni myös uskoi, että Berlusconin taito tehdä rahaa turvaisi myös maan talouden. Menestynyttä liikemiestä ihaillaan edelleen: miehen omistamat huvilat ja palatsit ovat kuin sadusta. Lisäksi lupsakka ja aina esiintymishaluinen mies on ollut erilainen tuulahdus Italian poliittisessa maisemassa, jota hallitsivat vuosikymmenien ajan kuivat kristillisdemokraatit.
”Berlusconilla on satoja vitsejä, niitä kirjoittaa varmasti erityinen tiimi”, de Anna toteaa.
De Annan ja Torrettan toimittamaan kirjaan onkin kerätty berlusconismeja, nuoruudessaan risteilyviihdyttäjänä ja stand up -koomikkona työskennelleen pääministerin hauskoja ja vähemmän hauskoja sutkautuksia vuosien varrelta. Niitä kommentoidaan ja heitoille tuodaan myös historialliset selitykset.
Kirjassa on erityisesti Berlusconin sanomisia Suomesta ja suomalaisista. Vitsejä on de Annan mukaan oikeasti hauskoista äärimmäisen seksistisiin ja loukkaaviin: keskeisimpänä hän pitää kuitenkin pääministerin heikkoa hahmotusta siitä, mitä kussakin tilanteessa on soveliasta sanoa.
”Rusketusvitsin Obamasta hän jopa toisti toimittajille useampaan otteeseen.”
Suomeksi ja suomalaisille tehdyllä teoksella on myös haluttu osoittaa, että moni ei miestä kannata: nykyään Berlusconin persoona jakaa ihmisiä enemmän kuin pääministerin politiikka.
De Annan mukaan miehestä on tullut itsensä parodia. Myös kannatus on romahtanut, ja viime toukokuussa Berlusconin koalitiopuolue hävisi paikallisvaalit perinteisillä tukialueillaan Napolissa ja Milanossa.
De Anna haluaa kuitenkin varoittaa: kyse ei ole yhdestä miehestä vaan ilmiöstä.
”Tällaista voi tapahtua missä vain, missä demokratia heikkenee ja raha hallitsee: mediat omistava pohatta ottaa vallan. Samansuuntaistahan on nyt tapahtunut myös esimerkiksi Chilessä.”
Myöskään suomalaisen Berlusconin mahdollisuus ei ole de Annan mielestä mahdoton: suomalaisnuorten innostus helposta rahasta ja kuuluisuudesta muistuttaa italialaista menoa, jossa vanhemmat kannustavat tyttäriään seitsemänkymppisen Berlusconin seksibileisiin rahan ja vallan toivossa. Korruptioskandaalit osoittavat poliittisen moraalin laskeneen täälläkin, ja perussuomalaisten suosio on merkki pinnallisen politiikan lumosta.
Vaikka miehen luoma ilmiö ei välttämättä häviä maailmasta, itse Berlusconin aika näyttää vähitellen olevan ohi. Myöhästyneinä syntymäpäiväterveisinä syyskuun 28. 75 vuotta täyttäneelle pääministerille de Anna lähettää toivomuksen siitä, että isoisän ikään ehtinyt mies tajuaisi vihdoin vetäytyä.
Luigi de Anna – Paolo Torretta: Onneksi on Silvio – Silvio Berlusconi hänen itsensä ja muiden sanoin. Savukeidas Kustannus 2011, 360 s.