”Eräänä varhaisena tiistaiaamuna heräsimme tyttöystäväni kanssa omakotitalostamme siihen, kun ovikelloa ja ikkunoita alettiin paukuttaa kovalla voimalla. Ulkoa kuului huutoa, että täällä on poliisi”, Piippu.comissa viimeksi neljä vuotta sitten myyjänä työskennellyt Heikki kertoo. ”Pelästyin yllättävää herätystä ja meteliä enkä avannut. Seuraavaksi poliisit mursivat etuoven auki jollain raudalla ja tulivat sisään. Saman tien meitä vietiinkin jo poliisiasemalle. Yritimme kysellä mistä on kyse, mutta mihinkään ei vastattu, eivätkä poliisitkaan kysyneet mitään.”

Osa kotietsinnät kokeneista luuli joutuneensa ryöstetyksi, kun laatikot ja kaapit oli pengottu ja tavaraa puuttui. Vasta rikosilmoitusta tehdessä tuli ilmi, että kodeissa onkin varkaiden sijaan käynyt poliisi.

”Poliisiasemalla minut vietiin suoraan sumppuun, pieneen putkaan, jossa joutuu olemaan kokonaan ilman vaatteita. Yritin koko ajan kysellä, että mistä on kyse, mutta mihinkään ei vastattu. Kun minut sitten muutaman tunnin jälkeen tultiin hakemaan kuulusteluihin, pyysin oikeusavustajaa. Minulle sanottiin, että voidaan alkaa sellaista soittelemaan, mutta sinä menet takaisin putkaan sitä avustajaa odottelemaan. Nopeammin kuulemma pääsisin pois, jos hoidettaisiin nyt vaan kuulustelu pois alta. Suostuin sitten siihen, koska luulin pääseväni sen jälkeen lähtemään. Sen sijaan jouduin olemaan putkassa vielä 50 tuntia, joista uusissa kuulusteluissa meni yhteensä noin 10 tuntia.”

Viime kädessä puutarharatsioissa lienee kyse siitä, onko kannabiksen kasvattamiseen ja käyttöön kelpaavien tarvikkeiden myyminen rikollista vai ei. Vesiviljelylaitteet kun ovat käytössä erittäin monilla muillakin kuin huumeiden kasvattajilla. Tiettävästi osa kotietsinnöistä onkin kohdistunut esimerkiksi chiliharrastajien koteihin. Myös erilaisia tupakointivälineitä voidaan käyttää sekä tavallisen tupakan että kannabiksen polttamiseen.

Kotikasvattajien mielestä kotikasvatuksen väheneminen kotietsintöjen seurauksena ei poista kannabiksen käyttämistä, vaan pahimmillaan ohjaa käyttäjät huumekauppiaiden eli järjestäytyneen rikollisuuden luo. Huonolaatuisestakin hasiksesta voi nyt vaatia vähän enemmän rahaa, ja ehkä kuivina kannabisaikoina nähdään hyviä tutustumistarjouksia vähän koukuttavampaan materiaaliin.

Oikeuskäytäntöä kasvatusvälineiden kauppaamisesta ei vielä ole olemassa, ja vesiviljely-yrityksistä asiakkaineen ollaan tekemässä ennakkotapausta. Tuotteiden myynti halutaan kriminalisoida.

”Kaikenlaista sinänsä ihan kivaa ja hyödyllistä voidaan tosiaan käyttää rikosten tekemiseen”, Heikki pohtii. ”Koskahan veitsiä, autoja tai tietokoneita myyvien kauppojen henkilökunnan ja myyjien luo tehdään kotietsintöjä?”

Heikki on pääsemässä välikohtauksesta eroon ilman syytteitä, mutta esimerkiksi poliisin rikkoma ovi ja aiheeton vapauden menetys mietityttävät miestä.

”Kun lopulta pääsin pois, kuulustelija sanoi, ettei mulla näytä olevan koko asian kanssa mitään tekemistä. Eräs lakimies sanoi, että vaikka olisinkin syyllistynyt kannabiksen käytön yllyttämiseen, niin sekin rikos olisi nyt jo vanhentunut. Korvauksia olisi ihan asiallista saada ovesta ja vapaudenmenetyksestä, mutta ne näyttäisivät olevan melkoisen lomakehelvetin takana.”

Kannabis on hyvin yleinen päihdeaine. Sitä on kokeillut vuonna 2008 ilmestyneen EU-raportin mukaan joka viides eurooppalainen aikuinen. Keskusrikospoliisi arvioi Suomessa olevan hamppuviljelmiä noin 10 000 kodissa. Suomen kannabisyhdistys puolestaan arvioi kotikasvattajia olevan noin 20 000. Maailmassa tuotetaan 50 000 tonnia kannabista vuosittain.

Jutussa mainittujen yritysten toimipisteet sijaitsevat Helsingissä, mutta eri puolilla Suomea on myös muita yrityksiä, jotka myyvät kannabiksen viljelyyn kelpaavia tuotteita.

Haastateltavan nimi on muutettu.