Lämpimät talvet 2005–2007 olivat saimaannorpalle kohtalokkaita: pesinnän epäonnistuminen ja kalanpyydysten aiheuttamat kuuttikuolemat johtivat kannan laskemiseen. Hälyttävät tutkimustulokset herättivät myös luonnonsuojelijat toimintaan: Saimaannorpan puolesta järjestettiin mielenosoitus, ja Saimaalle vaadittiin keväisen verkkokalastuksen rajoittamista kuuttikuolemien vähentämiseksi.

”Totesimme, että kalastuksen rajoittaminen on välttämätöntä tilanteessa, jossa jopa puolet norpan poikasista kuoli verkkoihin”, toteaa Suomen Luonnonsuojeluliiton norppatyötä koordinoiva Kaarina Tiainen.

Saimaannorppa on maailman uhanalaisin hylje, jonka populaatio on noin 270 yksilöä.

Vertailun vuoksi: Diana Fosseyn aloittaessa uhanalaisen vuorigorillan tutkimustyön oli yksilöitä jäljellä noin 500. Uhanalaisuuden maailmanlaajuiseksi symboliksi nousseen jättiläispandan luonnonpopulaation arvioidaan olevan 1 500 ja 3 000 yksilön välillä.

Mahdollisuudet norppakannan kasvuun ovat poikaskuolleisuuden vähentämisessä, jossa tarvitaan kuuteille vaarallisen kalastuksen rajoittamista. Koska lisääntymisikäisiä naaraita on vain noin seitsemänkymmentä, on jokainen jälkeläinen tärkeä populaation turvaamiseksi.

Esitetyt kalastusrajoitukset osoittautuivat nopeasti kuumaksi aiheeksi. Kalastusasioista vastannut maa- ja metsätalousministeriö viivytteli verkkokalastusta rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisessa, ja lopulta Suomen Luonnonsuojeluliitto kanteli asiasta EU-komissiolle yhdessä vihreiden europarlamentaarikkojen kanssa. Vasta komission annettua kirjallisen varoituksen Suomelle norpansuojelun riittämättömyydessä alkoi suojelutoimissa tapahtua, ja valtioneuvosto rajoitti asetuksella verkkokalastusta norpan lisääntymisalueella.

Paikallistason suojelutoiminta on edelleen hankalaa. Ilmapiiri varsinkin Etelä-Savossa on tulehtunut. Hylkeen suojelijana kunnostautunut dokumentaristi Juha Taskinen on heitetty kohun saattelemana ulos norpan suojelua käsittelevästä yleisötilaisuudesta, ja myös Luonnonsuojeluliiton toimijoiden on ollut välillä pakko katkaista puhelimen kautta tulevaa asiattomuuksien tulvaa.

”Haukkuminen ja erilaiset nöyryytysyritykset turruttavat pidemmän päälle”, Kaarina Tiainen kertoo.

Kiivasta sananvaihtoa on käyty paitsi kasvokkain myös paikallislehdissä. Värikäs maakuntajohtaja Matti Viialainen on kolumneissaan syyttänyt metsähallituksen tutkijoita ja luonnonsuojeluväkeä salaliitosta. Yleisönosastokirjoituksissa on jopa epäilty norppatutkijoiden vahingoittavan hylkeitä tutkimustyössään.

”Aivan erityisesti minua raivostuttaa tutkijoiden puolesta, sillä heidän työtään mitätöidään julkisesti ja perusteettomasti – myös entisen maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan taholta”, Tiainen kertoo.

Hänen mukaansa tilanne on vaikea.

”Epäluottamus tutkimustyötä kohtaan on turhauttavaa, sillä nähdäkseni päätösten on perustuttava tieteelliseen tietoon. Kysymykseen tiedon luotettavuudesta törmää jatkuvasti, vaikka kritiikille ei ole esittää kunnollisia perusteluita”, Tiainen puuskahtaa.

Ulkopuolisen on hankala ymmärtää, miksi norpansuojelu herättää voimakkaita tunteita.

”Eihän kukaan norpan suojelua avoimesti vastustakaan. Sen sijaan pieni mutta ärhäkkä vähemmistö vastustaa keinoja, joita siinä edellytetään”, Tiainen toteaa.

Uusi keväinen kalastusrajoitus estää verkkokalastuksen huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun, ja sen lisäksi kalastusta on rajoitettu myös pyydystyyppiasetuksella norpan keskeisillä elinalueilla.

Läheskään kaikki alueen ammattikalastajat eivät näe norpansuojelua uhkana elinkeinolleen, sillä esimerkiksi nuottaus ja troolaus norppaystävällinen pyyntimenetelmiä. Pohjimmiltaan norppariidassa onkin kyse vapaa-ajan kalastuksen ja norpansuojelun törmäyskurssista.

Suurin osa vapaa-ajan kalastajistakin on ollut suostuvaisia verkkokalastuksen ja kuuteille vaarallisten katiskatyyppien käytön rajoittamiseen. Osakaskunnat vastaavat kieltojen toteutumisesta ja saavat siitä korvauksen. Sopimusten ulkopuolelle jäävillä alueilla kalastusta on rajoitettu valtioneuvoston antaman asetuksen nojalla.

Jotkut kuitenkin vastustavat kalastuksen rajoituksia viimeiseen asti. Etelä-Savon maakuntajohtaja Matti Viialainen on ottanut aktiivisen roolin vapaa-ajan kalastuksen turvaajana.

”Kalastusrajoitusten tarkoituksena on lähinnä nöyryyttää alueen asukkaita ja käyttää valtaa saaristolaista elämäntapaa vastaan”, Viialainen kommentoi. Hänen mukaansa rajoitukset ovat ylimitoitettuja, ja polkevat paikallisen väestön oikeuksia.

”Ja kyllähän me kaikki tiedämme, että norppa on suojeltu loistavasti”, hän toteaa.

Osa vapaa-ajan kalastajista on varmoja asiasta. Kolmisenkymmentä Etelä-Savon alueella sijaitsevaa rajoituksia vastustavaa osakaskuntaa suunnittelee tällä hetkellä muutoksenhakua kalastusrajoituksiin alueen ELY-keskuksesta, ja tarvittaessa prosessia saatetaan jatkaa jopa EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen asti. Viialainen on toiminut asiaa käsittelevän kokouksen yhtenä koollekutsujana.

Ensimmäinen kalastusrajoituskausi on päättynyt. Saimaalta on löydetty jonkin verran laittomia verkkoja sekä kymmeniä katiskoita, joista puuttuvat nielurajoittimet joilla kuuttien pääsy pyydyksiin estetään.

Metsähallituksen arvion mukaan noin puolet katiskoista on norpalle vaarallisia. Kesän aikana on myös löydetty kalanpyydyksiin hukkuneita kuutteja.

Kalastuksen lisäksi norppaa uhkaavat myös ilmastonmuutos sekä alueen kasvavat käyttöpaineet. Elinkeinorakenteen muuttuessa Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa kaivataan kipeästi uusia elinkeinoja, ja ratkaisua haetaan matkailutoiminnasta.

Norpan pesintäajalle suuntautuvan talvimatkailun lisäämisen tai norppavesille suuntautuvien laajojen lomakylähankkeiden vaikutuksia norppakannalle ei kuitenkaan vielä tiedetä.

Kirjoittaja on MMM, joka toimii vapaa-ajallaan Suomen luonnonsuojeluliitossa.