Budapest oli aikoinaan yksi Euroopan monikansallisimpia kaupunkeja. Sen keskustan kortteleissa on aina pystynyt kuulemaan niin jiddishiä, turkkia, saksaa kuin monia muitakin kieliä.

Kaupungin historia on kuitenkin myös synkkä ja verinen. Se on muun muassa saanut kyseenalaisen kunnian parhaiten organisoiduista juutalaiskuljetuksista. Natsimiehityksen aikana monet kaupungissa asuneet vähemmistökansat joutuivat vainojen kohteiksi.

Toisaalta Budapest oli 1800-luvulla erityisen hyvin tunnettu myös ikuisesti juhlivana kaupunkina. Budapestin yössä kävelivät soittajat juhlavalaistuihin palatseihin viihdyttämään vieraita. Tästä päivästä on edelleen jäljellä elävä mustalaismuusikkojen perinne. Unkarilaista kansanmusiikkia kuunneltaessa onkin hyvä tietää, että suurimmassa osassa tapauksista soittajat itse asiassa ovatkin Unkarin mustalaisia.

Tänäkin päivänä mustalaismuusikot ovat haluttuja esiintyjiä niin häihin kuin valtiollisiin juhlatilaisuuksiinkin. Kahdeksas kaupunginosa, jossa aateliset asuivat palatseissaan muusikoiden naapurissa, on erityisen hyvä esimerkki mustalaisten tärkeästä asemasta budapestilaisessa huvitteluelämässä.

Palatsikaupunginosan rakentamiseen oli aikoinaan omat syynsä, niin kuin siihenkin, että mustalaisperheet päästettiin asumaan niin lähelle rikkainta kansanosaa. 1800-luvun suuren tulvan jälkeen annettiin ukaasi uusien palatsien rakentamisesta. Uuden lain mukaan 20 prosenttia rakennuskustannuksista tuli käyttää palatsin koristamiseen. Tämä johtui siitä, että kaupungin isät olivat kateellisia Itävalta-Unkarin pääkaupungille Wienille. Budapestilaiset päättivät saada yhtä säihkyvän palatsikaupunginosan kuin Wienissä oli.

Kaupungin kahdeksannelle alueelle kohosikin huikaisevan kaunis palatsi toisensa jälkeen. Samaan aikaan kaupunginosan takaiselle alueelle muutti satoja romaaneja, juutalaisia ja muita etnisiä ryhmiä. Muutamassa vuosikymmenessä kasvoivat palatsit ja mustalaisten kaupunki kiinni toisiinsa. Iltaisin soittivat mustalaisorkesterit palatsien juhlissa ja kapakoiden illanvietoissa. Muuta yhteistä ei kaupunginosan asukkailla toistensa kanssa sitten ollutkaan.

Budapestin palatsien kultakaudesta on nyt kulunut jo yli 150 vuotta.

Tämän päivän Unkarissa on 10 miljoonaa asukasta ja heistä miljoona on romania. Vaikka romanit edustavat kymmentä prosenttia koko kansakunnasta ei heidän kielensä asemaa siltikään olla virallistettu. Unkarin romanit ovat ihailtavasti vaalineet omaa kieltään ja kulttuuriaan, vaikka kouluopetus ja kaikki julkinen toiminta tapahtuukin unkariksi.

Unkarin romanit jakautuvat kolmeen heimoon, jotka ovat erittäin huonoissa väleissä keskenään. ”Mieluummin mennään naimisiin unkarilaisten kuin toisten romaanien kanssa”, summaa Éva Kálmánné tilannetta.

Éva Kálmánné on ison mustalaisperheen matriarkka. Hän on asunut jo useiden sukupolvien ajan Budapestissa ja aina samassa kahdeksannessa kaupunginosassa.

”Olen käynyt Pariisissa ja kävellyt Seinen rannalla ja onhan se hienoa, mutta Tonavassa on sitä jotakin”, Éva vastaa, kun kysyn, mitä hän rakastaa kaupungissaan eniten. ”Se on kaupunkimme sydän.”

Heidän perheestään on tullut useita muusikkoja ja hänen miehensä on itsekin viulisti, jolta sujuvat yhtä hyvin klassisen musiikin helmet kuin unkarilaiset kansansävelmät.

Romanien asema on Unkarissa aina ollut parempi kuin muissa Itä-Euroopan maissa. Itävalta-Unkarin ajoista asti heitä on kunnioitettu muusikoina. Neuvostokautena romaneja pidettiin erityisasemassa ja budapestilaiset romaniorkesterit esiintyivät ympäri kommunistista maailmaa.

Nykyään kahdeksannen kaupunginosan länsipäässä, vanhassa palatsikaupunginosassa, syntyvän lapsen elinajanodote on 15 vuotta korkeampi kuin romanipuolella. Alue on kuitenkin muuttumassa: samalla, kun kaupunginosan länsipään palatseja kunnostetaan, nousevat myös itäpään asuntojen hinnat. Vielä toistaiseksi mustalaiset asuvat omassa historiallisessa osassaan, mutta vuosikymmenen sisällä saattaa hintapaine ruveta vaikuttamaan tilanteeseen.

Kahdeksannen kaupunginosan historia on tämän päivän budapestilaisten mielestä yhtä kuin kaupungin mustalaisten historia.

”Tänä päivänä harva budapestilainen enää tietää, että kahdeksannen kaupunginosan alkua kutsuttiin aikoinaan palatsikaupunginosaksi”, kertoo Baglyas Gyuri. ”Sen sijaan kaikki tuntevat mustalaisten kaupungin.”

Baglyas järjestää erilaisia kävelyretkiä rakkaan kotikaupunkinsa kujille. Hänen uusin ideansa on järjestää kävelyretkiä, joissa tutustutaan kahdeksannen kaupunginosan historiaan ja tähän päivään. Niin turistit kuin paikallisetkin ovat löytäneet Budapestin sivukujilta uuden kaupungin. Suuri kiitos tästä kuuluu nimenomaan Baglyasin ja hänen kavereidensa tekemälle ruohotason kaupunkikulttuurityölle.