Tutustuin Jyrki Nissisen sarjakuviin loppuvuodesta 2002. Ostin eräältä punk-keikalta Nissisen kädestä käteen kauppaaman Vainajan Velat 3 -sarjakuvan, joka näytti kovasti omakustanteelta, mutta oli kuulemma Munakustannuksen julkaisema.

Raikkaan uudenlaiset underground-sarjikset kertoivat lyhyitä tarinoita eläimiltä näyttäneistä ihmisistä, jotka olivat toisiaan kohtaan yleensä tosi epäreiluja ja toteuttivat mielihalujaan normeista piittaamatta.

Nissisen uusin sarjakuva, Yli 10 000 koiran koiranäyttely, on yhä taattua absurdia laatua. Tapahtumien kulkua ei voi etukäteen arvata, ja hahmojen välinen dialogi viedään uusille urille. Varsinkin Bart Karviainen päästelee suustaan asioita, joita ehkä joskus ajatellaan, mutta ei sanota ääneen.

”Eläintarhat ovat melko tylsiä paikkoja”, Karviainen pohtii. ”Paitsi tietysti apinat. Ne vaan runkkaa, nussii ja tappelee. Jos nussiminen vaihdetaan dokaamiseen, tulee ihan oma elämä mieleen.”

Jyrki Nissinen tekee satunnaisesti myös trubaduurikeikkoja mies ja kitara -periaatteella, ja suosittelen niitä varauksetta kaikille.

Jyrki Nissinen: Yli 10 000 koiran koiranäyttely. 128 s. Zum Teufel 2008. Viisi tähteä.