Taide

Gangstat vallankumouksen puolesta

Lukuaika: 5 minuuttia

Gangstat vallankumouksen puolesta

Teksti Mikael Brunila & Miika Saukkonen

Rap-kaksikko Dead Prez julistaa vallankumousta, joka on vanhempi kuin Marx ja samalla aivan erilainen kuin eilen. Musta presidentti tai terveydenhuollon uudistus eivät riitä pelastamaan Amerikkaa, gangstavallankumoukselliset korostivat Helsingissä.

Rap-kaksikko Dead Prez on kotoisin Yhdysvalloista, mutta julistautuu afrikkalaiseksi. Sen biiseissä puhutaan työväenluokan kamppailuista, arkipäivän toimeentulosta ja vastarinnasta. </p>

Yhtyeen läpimurto tuli vuoden 2000 Let’s Get Free -levyn mukana. Se huokui poliittista taistelutahtoa. Toisella, vuonna 2004 ilmestyneellä studioalbumilla Revolutionary But Gangsta julkaistu biisi ”Hell Yeah” luettelee tapoja, joilla köyhät voivat ottaa itselleen ainakin osan siitä, mikä heille kuuluu – luottokorttihuijauksista pöllimiseen ja ryöstöihin.

Toisaalta Dead Prez voi hämmentää korostetulla panafrikkalaisuudellaan: kulttuurien ja etnisyyksien sekoittumisesta huolimatta he julistavat olevansa ”natural african”, luonnollisia afrikkalaisia.

Isojen levy-yhtiöiden kautta julkaistujen levyjen lisäksi Dead Prez on julkaissut kolme mixtapea. Viimeisin näistä on vastikään ilmestynyt Pulse Of The People, jonka on tuottanut DJ Green Lantern.

Albumin Euroopan kiertue alkoi Helsingin Tavastialla. Tapasimme ryhmän soundcheckin jälkeen parinkymmenen minuutin pituisen juttutuokion merkeissä.

Public Enemy laittoi aikoinaan rap-maailman uusiksi ja näytti, miten räpin avulla voi politisoida massoja. Toinen käänteentekevä ryhmä 1990-luvulla oli losangelesilainen N.W.A., jolle kapinallisuus tarkoitti Malcolm X -viittausten sijaan nihilismiin taipuvaista gangsta-asennetta.

Public Enemyn edustama panafrikkalainen poliittisuus meni aikanaan pois muodista, mutta Dead Prez näyttää tuoneen sen takaisin uusissa vaatteissa. Ryhmä on julistanut olevansa asenteeltaan ”jossain Public Enemyn ja N.W.A.:n välissä”.

Sticman: ”Revolutionary but gangsta”, se koostuu kahdesta asiasta. Vallankumous tarkoittaa muutosta ja gangsta tarkoittaa omien bisnesten hallitsemista. Elämme gangsta-maailmassa: hallitukseen ei voi luottaa, ei missään päin maailmaa. Kun puhumme vallankumouksesta, puhumme perustavanlaatuisesta vallan uudelleenjaosta. Vallankumous ei tarkoita mitään ylevää ”jokin päivä Jeesus tulee ja pelastaa” -vallankumousta. Se tarkoittaa, että otamme enemmän valtaa, pala palalta. Enemmän valtaa kuin mitä meillä oli eilen, ihmisten hyväksi. Ja ihan selvyyden vuoksi: me emme halua loukata ketään käyttämällä noita sanoja yhdessä. Kun sanomme gangsta, emme tarkoita huumeiden myymistä tai muuta tyhmää paskaa.

M1: RBG on yritys osallistaa ihmisiä liikkeeseen lähtien siitä, missä he ovat ja missä me olemme. Emme voi luoda tänään samaa liikettä kuin sata, viisikymmentä tai kaksikymmentä vuotta sitten, tai edes eilen. Meidän pitää elää tässä päivässä. Alunperin lyhenne RBG tietysti tulee mustien vapaustaistelun lipun väreistä: Red, Black and Green. Mutta sille voidaan antaa monia uusia merkityksiä: Revolutionary But Gangsta, Real Brothers Grinding, Real Black Girls. Tarvitaan uusia tapoja puhua ihmisille.

Aikoinaan vallankumouksellisuus oli selkeämpi asia: oli tunnettuja järjestöjä kuten Mustat pantterit, oli vallankumouksellisia intellektuelleja ja poliittisia johtajia. Onko Yhdysvalloissa tällä hetkellä jotain järjestöjä, johtajia tai intellektuelleja joita pidätte relevantteina?

Sticman: Kyllä, moniakin. Me olemme saaneet monta vuotta koulutusta, poliittista valistusta ja käytännön kokemusta kaduilla järjestäytymisestä Uhuru-liikkeessä, jonka puheenjohtaja Omali Yeshitela on oman aikamme ilmielävä vallankumouksellinen. Toinen merkittävä järjestö on The Malcolm X Grassroots Movement. On myös julkisessa virassa olevia henkilöitä, kuten Charles Barron ja Cynthia McKinney, joita voi pitää monella tapaa vallankumouksellisina. Sitten on tietysti räppäreitä, jotka ovat meidän sukupolvemme puhemiehiä, jotka puhuvat siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja miksi tarvitaan muutosta.

M1: Mustat pantterit oli puolue, jolla oli hyvä teoria. Mutta puolueen johto kukistettiin sotilaallisella salajuonella. Mustien pantterien toiminta ei loppunut siksi, että he kyllästyivät tekemään sitä mitä he tekivät. Yhdysvaltain hallitus toi raa’alla voimalla sodan heidän yhteisöihinsä ja kukisti heidät sotilaallisesti ja ideologisesti. Mustat pantterit eivät kuitenkaan kaikki ole kuolleita. Monet ovat, mutta toiset ovat yhä vankilassa ja he ovat yhä tärkeitä johtajia. Ihmiset kuten Sekou Odinga, Sundiata Acoli, Herman Bell ovat jo antaneet koko elämänsä, mutta heillä on yhä paljon annettavaa.

Mustien pantterien aikana liikkeeseen osallistui suuri määrä ihmisiä. Ovatko liikkeet edelleen suuria?

Sticman: Minun mielipiteeni uusista liikkeistä on, että ne etsivät uutta muotoa ja omaa identiteettiään. On liikkeitä, jotka kantavat huolta ympäristöstä. On ihmisiä, jotka ovat huolissaan perusopetuksesta, koulujärjestelmästä tai terveydenhuollosta. 60-luvulla isoja juttuja olivat Vietnamin sota ja Jim Crow -lait. Ihmisillä oli vallankumouksellisia poliittisia aatteita. Nyt ihmiset elävät illuusiossa, jonka mukaan olemme integroituneita ja assimiloituneita. Varsinkin Obaman valinta ja vastaavat asiat varmasti antavat liikkeelle hyvin erilaisen ilmeen. Mutta ympäri maailmaa on edelleen käynnissä ruohonjuuritason taisteluja, työväenluokan taisteluja oikeuksista, arvokkuudesta, maasta, vapaudesta, taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta. Näistä kamppailuista ei vain puhuta valtamediassa.

M1: Emme voi toistaa vanhoja toimintatapoja. Täytyy laajentaa aiheita, liittää kaikki osaksi meidän liikettämme – koska jos et ole osa ongelmaa, olet osa ratkaisua. Tiedän, että tämä kuulostaa joltain vanhalta G.I. Joe -paskalta, mutta tähän kaikki kiteytyy. Vihreä liike, koulut, terveydenhuolto sekä homojen, lesbojen ja transseksuaalien oikeudet – meidän pitää nähdä kaikki nämä ihmiset mahdollisena osana meidän liikettämme. Se ei tule näyttämään samalta kuin aikaisemmin.

Mustien Panttereiden perustajajäsenellä Huey P. Newtonilla oli vahva marxilainen analyysi. Myös Dead Prezin teksteissään korostuu hyvin helposti sosialistiseksi tulkittava tykitys. Pidättekö itseänne marxilaisina?

Sticman: Ei. Se mitä minä olen, oli olemassa jo ennen Marxia. Karl Marxilla oli hyviä teorioita resurssien kansallistamisesta, joidenkin asioiden tekemisestä yhteiseksi. Marxismi teoriana on sosialismia, joka on kommunalismia, ja sitä on harjoitettu Afrikassa, Amerikan alkuperäisyhteisöissä ja Intiassa tuhansia vuosia ennen kuin Marx edes syntyi. Meillä oli se järjestelmä. Joten minä olen vain luonnollinen afrikkalainen.

Korostatte usein juuri tätä, ettette ole afroamerikkalaisia vaan nimenomaan afrikkalaisia. Voisitteko selittää mitä tarkoitatte tällä?

Sticman: Silloin kun meidän esi-isämme orjuutettiin ja pistettiin laivoihin, he olivat afrikkalaisia. Heidät vietiin meren yli, mutta ei heidän kansalaisuutensa muuttunut. Meistä ei missään vaiheessa tullut amerikkalaisia. Meitä pidettiin orjuudessa 400 vuotta. Meitä hakattiin, raiskattiin, huijattiin, riistettiin. Kaikki tietävät mustien orjuudesta, mutta meille ei ole koskaan annettu siitä korvauksia. Juutalaisille annettiin, samoin japanilaisille Hiroshiman vuoksi. Missään historian vaiheessa ei ole tapahtunut mitään, mikä saisi minut sanomaan, että minusta tuli amerikkalainen. Itse asiassa olisi suuri loukkaus meidän esi-isiämme ja alkuperäiskansoja kohtaan, jos kutsuisimme itseämme amerikkalaisiksi Amerigo Vespuccin mukaan.

Yhdysvaltain vasemmiston piirissä Obama-hurmos jatkuu. Dead Prez ei ole pehmentänyt linjaansa uuden presidentin valinnan myötä. Obama valittiin hetkellä, jolla systeemi oli jo kriisissä, kaksikko on sanonut aikaisemmassa haastattelussa: karismaattinen musta presidentti onnistui vain lisäämään ihmisten luottamusta järjestelmään, jotta järjestelmä voisi toimia vähän pidempään.

Uutiset Yhdysvalloista antavat kuitenkin sen kuvan, että nyt keskeisin konflikti on oikeiston ja Obaman välillä. Obama on ehdottanut terveydenhuollon uudistusta, joka voisi auttaa työväenluokan köyhimpiä osia, ja oikeisto vastustaa tätä.

Sticman: Mielestäni koko ajatus oikeistosta ja vasemmistosta on rankkaa hevonpaskaa. Ne ovat samaa järjestelmää. Kokaiini vastaan crack, kumpi on parempi? Mielestäni Obaman terveydenhuoltoaloite puhuttelee ihmisiä, koska ihmiset ovat sairaita. Ihmiset ovat persaukisia, köyhiä ja sorrettuja, joten heitä houkuttelee ajatus pääsystä jonkinnäköiseen terveydenhuoltoon. Mutta jos katsot mitä terveydenhuolto oikeasti on, niin se tarjoaa pelkkiä lyhyen tähtäimen ratkaisuja. Oikea terveydenhuolto on ennaltaehkäisyä – se liittyy liikuntaan, ruokavalioon ja elämäntyyliin. Amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä on Michael Jackson-meininkiä: lääkeriippuvuutta laillisesti, reseptillä. En ole kovin innostunut mistään terveydenhuoltoaloitteesta, ellei siihen liity holistista terveydenhuoltoa. Ellei se pyri poistamaan hyönteismyrkkyjä ruoasta. Ellei se pyri korvaamaan liha- ja meijeriteollisuutta kasviperäisellä ruokavaliolla. Tiivistettynä terveydenhuollossa on minun mielestäni kyse maan ja koulutuksen hallinnasta. Jos sinulla on maata ja sinulla on koulutusta, niin voit myös huolehtia terveydestäsi.

Mitä ajattelette nykyisestä talouskriisistä?

M1: Meillä on aina ollut finanssikriisi. Taantuma ei ole meille mitään uutta. Ne kutsuvat sitä taantumaksi, me kutsumme sitä sorroksi: se on samaa sortoa aina. Silloin, kun jopa hallitsevalle luokalle talous käy tiukaksi, työväenluokka on se, joka tuntee sen pahiten nahoissaan. Köyhät yrittävät säästää siitä mistä voivat. Aterioita jää väliin. Me kierrätämme kaiken, olemme tehneet sitä aina. Me toivotamme muun maailman siihen tilanteeseen missä Yhdysvaltain musta väestö on ollut vuosia ja vuosia. Se miten tästä tilasta voidaan päästä yli on se, että ihmiset muuttuvat kuluttajista tuottajiksi, ottavat tuotannon haltuunsa.

Sticman: Ja sanoisin myös että meillä on oikeus varastaa, murtautua ja viedä tavaraa…

M1: Vapauttaa tavaraa! Se on tavaran vapauttamista!

  • 8.5.2011