Teksti Suvi Auvinen
Käsitetaiteilija JP Väisänen totuttelee olemaan samaa mieltä enemmistön kanssa. Vastarannan kiiskelle se on uutta. Kansalaisten Nato-vastalauseita verkossa keräävä projekti pyrkii madaltamaan kannanottamisen kynnystä. Mitä Facebook-aktivismilla voidaan saavuttaa, JP Väisänen?
JP Väisänen ei myy taulujaan. Hän antaa niitä ilmaiseksi.
”Ihmiset usein suhtautuvat taulujen jakamiseen epäluuloisesti, he eivät usko että voisivat saada mitään ilmaiseksi. Itse en ajattele, että taulu jonka annan pois olisi niinkään lahja, vaan oikeus. Harvempi ihminen joka ohitseni kävelee kuitenkaan ajattelee että jaaha, tuossa on minun oikeuteni saada taidetta”, Väisänen kertoo.
Väisänen on töissään tutkinut taidekentän kaupallisuutta. Tauluja Väisänen maalaa vuodessa parisenkymmentä, mutta sen sijaan että hän vuokraisi galleriatilan ja yrittäisi myydä maalauksiaan, hän matkustaa jonnekin päin maailmaa ja lahjoittaa taulunsa satunnaisille ihmisille. Taulujen saajat hän kuvaa taulujensa kanssa ja esittelee ottamansa kuvat omina, erillisinä teoksinaan. Seuraava taulunjakomatka suuntautuu Intiaan.
PAND – Taiteilijat rauhan puolesta -järjestön puheenjohtajalle ja yleiselle vastarannankiiskelle taidekentän kummajainen, käsitetaide, sopii loistavasti. Siinä prosessi nähdään merkittävämpänä kuin itse esteettinen lopputulos.
20-vuotistaiteilijajuhlaa tänä vuonna viettävä JP Väisänen on uransa aikana ehtinyt vastustaa ja puolustaa monia eri asioita. Nyt hän kampanjoi kuvilla sotilasliitto Natoa vastaan. Facebookissa alkunsa saanut Nato – siinä on reikä -projekti kerää valokuvia ihmisistä liitutaulun kanssa, johon jokainen saa jättää henkilökohtaiset terveisensä Natoa vastaan.
”Facebook-ryhmä on alkupiste kaikelle”, Väisänen kertoo. ”Se on ilmainen ja siinä mielessä demokraattinen paikka, että kuka tahansa pystyy osallistumaan toimintaan. Vaikka kuvissa esiintyvät esimerkiksi tissit Natoa vastaan, emme halua olla mikään Facebook-vitsi, vaan inspiroida ihmisiä toimimaan aktiivisesti ja perustamaan omaa ruohonjuuritason toimintaa.”
Ryhmän ohjeistus on yksinkertainen: ”Kirjoita liitutaululle tai vaikka paperille kuka kuvassa on Natoa vastaan. Ota kuva.”
Väisänen kertoo Naton vastustamisen eroavan merkittävästi suurimmasta osasta projektejaan siinä, että enemmistö on tässä hänen kanssaan samaa mieltä.
”Vaikka enemmistö suomalaisista vastustaa Natoa, aiheesta ei juuri keskustella eikä se näy missään. Ollaan vaan yleisesti sitä mieltä, että tietenkään ei liitytä. Tällä projektilla haluamme vahvistaa sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta, että haluamme olla pois sotilasliitoista. Enemmistö saa tässä kerrankin kasvot”, Väisänen pohtii.
”Meidän sanomamme on yksinkertaisuudessaan, että rauhankulttuuri on ainoa vaihtoehto. Jos sitä sanomaa alkaisi monimutkaistamaan, meitä olisi vähemmän, eikä sitten voisi enää puhua kansanliikkeestä. Mitä vapaampaa ja monimuotoisempaa toimintaa Naton vastustamisen nimissä tehdään, sen parempi.”
Parempaa maailmaa ei Väisäsen mielestä rakenneta asevarustelulla ja sotilasliitoilla. Suomen puolustuspoliittinen selonteko nojaa ainoastaan asemäärärahojen nostamiseen Naton edellyttämälle tasolle.
Väisäsen mielestä puolustus ilman sivistyksen ja kulttuurin mukanaoloa on mahdotonta: ”Jos en tunne vaikkapa venäläistä tai ruotsalaista kulttuuria enkä näinollen pysty kommunikoimaan paikallisten kanssa, eihän siitä voi syntyä mitään muuta kuin konflikteja. Valtiojohdolla on todella primitiivinen käsitys puolustuksesta. Yhteiselo tällä planeetalla on mahdollista ainoastaan sitä kautta, että tunnemme toisemme.”
Taiteen Väisänen näkee hyvänä keinona vastustaa Natoa tai maailman epäkohtia yleensä, sillä taiteen keinoin toteutetuille tempauksille annetaan anteeksi enemmän kuin vaikkapa poliitikkojen puheille.
JP Väisänen, mitä on tehtävä?
”On otettava niitä Naton vastaisia kuvia ja jatkettava aktiivista toimintaa. Meiltä on joku kysynyt että miten tätä tehdään, kun emme ole antaneet kuvien ottamiseen tai Naton vastustamiseen sen suurempaa ohjeistusta. Rauhankulttuurin työssä ollaan turhan kilttejä: siitä vaan omia ryhmiä perustamaan ja kuvia ottamaan, ei voi odottaa että aina joku neuvoo mikä on ’oikea’ tapa tehdä asioita. On aina vaikea olla jotain mieltä, mutta jos ei itse uskalla olla mieltä, on ainakin kysyttävä kysymyksiä. On kysyttävä miksi tämä on näin, eikä luottaa siihen, että poliitikot tai muut konsultit tietäisivät asioista yhtään enempää kuin sinä.”