SAY eli Spämmääjien Ammattiyhdistys voi olla monelle tuttu netistä, kaupungilla nähdyistä tarroista tai tapahtumista. Harvempi kuitenkaan tietää mistä on kyse.
Yhteisö tunnetaan erityisesti SAYFM-nettiradiostaan, jota on pyöritetty vapaaehtoispohjalta kahdeksan vuoden ajan. Sen toiminnassa on mukana viitisenkymmentä henkilöä. Kanava lähettää ohjelmaa seitsemänä päivänä viikossa. Ohjelmisto nojaa marginaaleihin ja tarjoaa laajan repertoaarin musiikkia, jota harvemmin, mikäli ollenkaan, kuullaan FM-taajuuksilla.
Mika ”KesoilinKunkku” Väisänen on ollut mukana SAY:n toiminnassa siitä asti, kun yhteisö vasta alkoi muodostua Basson keskustelufoorumin sisällä. Väisänen muistelee 2010-luvun vaihdetta Basson kulta-aikana, jolloin hyviin toimitettuihin musiikin erikoisohjelmiin keskittynyt radiokanava niitti mainetta. Basson tarjoamat sisällöt puhuttelivat ihmisiä, ja sen verkkosivuilla toimi aktiivinen keskustelufoorumi. Parhaita paloja foorumilta nostettiin myös yhtiön julkaisemaan kulttuurilehteen.
Yhteisöllisyys synnytti yhteisöllisyyttä. Käyttäjien järjestämissä miiteissä eli tapaamisissa anonyymit nimimerkit saivat kasvot. Yhteisön sisällä alkoi muovautua oma yhteisönsä, joka alkoi julkaista itse tuottamaansa sisältöä Basson foorumin sisällä.
”Jossain vaiheessa nimimerkki haistavittu kirjoitti, että miksi te olette täällä, kun voisitte tehdä tätä itsekin,” Väisänen muistelee. Siitä lähti ajatus perustaa oma nettisivusto.
Yhteisöllisyys ja omaehtoisuus kuvaavat SAY:n toimintafilosofiaa. Toiminnassa on mukana monipuolinen ja ikähaitariltaan laaja ryhmä ihmisiä ympäri Suomea. Tekijöitä yhdistää tarve uida vastavirtaan. Kanavalla soi musiikkia doomista ja indiestä todella kokeelliseen kamaan.
Suomessa radiota tehdään varsin yksipuolisesti. Kaupallisia kanavia hallitsevat vahvasti soittolistat, joilla kiertävät samat biisit. Vain muutama kanava tarjoaa nykyisin toimittajavetoisia musiikkivalintoja. Suuremmassa määrin sellaisia tarjoavat ainoastaan Muusikoiden liiton omistama Radio Helsinki sekä YleX:n musiikin omat erikoisohjelmat.
SAYFM:ää ei pyöritetä liiketoimintamielessä vaan tee-se-itse -mentaliteetilla. Kanavan pyörittämisessä korostuu huolettomuus, joka mahdollistaa ohjelmien tekemisen omilla ehdoilla. Ohjelmat ovat tekijöidensä näköisiä. Moni haluaa olla mukana tarjoamassa kuulijoille listahittien sijaan uusia tärppejä.
”Meidän ei tarvitse varoa liikaa sitä, mistä puhuu tai mitä soittaa. Tärkeintä on, että on intoa tehdä omaa juttua, eikä tunkea itseään väkisin johonkin tiettyyn lokeroon”, Väisänen pohtii.
Kysymys SAY:n omasta journalistisesta linjasta saa Väisäsen mietteliääksi.
”Ei meillä ole tällä hetkellä tiukkaa linjaa. Vastuu on aikalailla siirtynyt kuulijoille. Yleensä puhutaan päivän uutisista, musiikista tai ikäänkuin blogimaisesti omista tekemisistä. Jos ohjelman ideana olisi poliittinen keskustelu, pitäisi olla hieman tarkempi siitä. Ihan kiltisti porukka on kuitenkin tähän asti ollut, eikä ole ollut ongelmia disinformaation levittämisen kanssa”, Väisänen sanoo.
Vapaaehtoistoimintaan saa kulumaan aikaa niin paljon kuin viitsii kuluttaa. Ja Väisänen viitsii. Hän nimittää itseään eräänlaiseksi toiminnanjohtajaksi, jonka rooli on tehdä asioita mahdolliseksi ja pitää kokonaiskuva hallussa. Vuoden alusta hän on pitänyt koulutuksia kuudelle tuottajalle, jotta kanavalle saataisiin joka viikonpäivälle oma vastuuhenkilö. Tähän asti hän on itse hoitanut sitä seitsemänä päivänä viikossa.
Vaikka nettiradion pyörittäminen on suhteellisen edullista, koronalla oli oma vaikutuksensa SAY:n talouteen. Perinteisesti yhteisön jäsenet ovat kattaneet kanavan kuukausittaisia menoja tekemällä DJ-keikkoja klubeilla ja baareissa. Baarien ollessa kiinni keikkapalkkioita ei tullut, joten tekijät alkoivat kerätä toisiltaan pientä jäsenmaksua. Maksulla pystyttiin kattamaan kiinteät kulut kuten studiotilojen vuokra, kirjanpito, Teosto-maksut sekä netti- ja puhelinliittymät.
”Oli fiksua alkaa pyytää muutaman kympin suuruista summaa, vaikka se vähän inhottavalta tuntuikin. Jengi kuitenkin ymmärsi, että miksi tässä kerätään kolehtia,” Väisänen sanoo.
Kolehtimaksu on halpa hinta siitä, että oman radio-ohjelman lisäksi on mahdollista käyttää Vantaan Myyrmäessä sijaitsevia studiotiloja omia projektejaan varten. Moni käy nauhoittamassa podcasteja tai harjoittelemassa levyjen soittoa.
Itse tekeminen opettaa paljon. Väisänen on oppinut asiat pitkälti yrityksen ja erehdyksen kautta. Vaikka tekniikan oppii nopeasti, suorien lähetysten tekemisessä joutuu keskittymään enemmän henkisiin puoliin, kuten itsensä ilmaisuun ja jännityksen kanssa painimiseen.
Tällä hetkellä Väisäsen pyörittää kahta lähetystä: phonk-genreen keskittynyttä Everything Cash -musiikkiohjelmaa sekä yhdessä kollegansa Prosentti-Jyrin kanssa yli seitsemän vuotta toimitettua Selvät Sävelet -keskusteluohjelmaa, jossa keskitytään ajankohtaisiin tapahtumiin ja ilmiöihin. Vaikka hän ei ole ehtinyt hankkia varsinaista radioalan koulutusta, media-assistentin opintoja lukuun ottamatta, vuosia kestänyt säännöllinen nettiradion pyörittäminen näkyy omassa radion kuuntelussa.
”Olen alkanut keskittyä enemmän siihen, mitä sieltä tulee, sen sijaan, että pitäisi radiota taustalla. Enimmäkseen kuuntelen nykyisin Yle Puhetta tai Radio Suomea. Hyvin tuotetut sisällöt kiinnostavat. Yritän itsekin satsata niihin”, KesoilinKunkku kuittaa.
