Kööpenhaminan elokuvakoulusta vuonna 1987 valmistunut Susanne Bier on vahvana elokuvamaana tunnetun Tanskan arvostetuimpia nykyohjaajia. Hänen tunnetuimpia töitään ovat Oscar- ja Golden Globen -palkittu Kosto (2010) ja Oscar-ehdokkaaksi noussut Häiden jälkeen (2006).

Bierin kansainvälisenä läpimurtoteoksena pidetään hänen viidettä pitkää elokuvaansa Rakastan sinua ikuisesti (2002). Se on tehty Dogma 95 -liikkeen hengessä pienellä budjetilla ja käsivarakameralla.

Dogma 95 oli tanskalaisten elokuvaohjaajien Lars von Trierin, Thomas Vinterbergin, Kristian Levringin ja Søren Kragh-Jacobsenin provosoiva manifesti yksikertaisemman elokuvailmaisun puolesta. Ryhmä rakensi yksityiskohtaisen elokuvan tekemisen ohjeistuksen, joissa muun muassa oltiin kieltävinään kokonaan rakennetut lavasteet, lisätyt äänet, jalustallisella kameralla kuvaaminen, erikoisvalaistus, optiset suodattimet ja niin edelleen. Ohjaajien nimiäkään ei ollut sopivaa lisätä lopputeksteihin.

Asiallisesti lienee kuitenkin ollut kyse nimenomaan siitä, että resurssipulan kanssa painivat nokkelat elokuvantekijät pyrkivät tekemään välttämättömyydestä hyveen: huomiota haluttiin siirtää tarinoihin ja yksinkertaisella kalustolla luonnollisissa ympäristöissä kuvattuun älykkääseen arkidraamaan.

Rakastan sinua ikuisesti oli myös Bierin ensimmäinen itse käsikirjoittama pitkä elokuva. Teos kuvaa hyvin tekijänsä tyyliä. Siinä onnellisen pariskunnan mies jää vieraan perheenäidin ajaman auton alle ja halvaantuu. Mies katkeroituu ja perheenäiti traumatisoituu, mutta Bierille tämäkään ei riitä. Kahden perheen tragedia siirtyy toiselle kertaluvulle, kun yliajajan lääkäriaviomiehen ja halvaantuneen hylkäämän rakastetun välille syntyy ristiriitainen ja syyllisyyden täyttämä suhde.

Veljesten (2004) tarinassa Afganistanin sodassa kuolleeksi luultu, mutta pitkään vankeudessa piinattu mies palaa kotiinsa. Isän menetystä surreen perheen lohduttajana on toiminut miehen pikkuveli. Ihmisten väliset suhteet menevät nytkin erittäin monimutkaisella tavalla solmuun. Aitojen yli ei mennä helpoimmasta kohdasta. Vereslihaa kaavitaan pintaan kaikilta.

Jim Sheridanin ohjasi Veljeksistä Bierin elokuvaa suoraan toistaneen amerikkalaisen version vuonna 2009.

Häiden jälkeen -elokuvassa Bier kuvaa, kuinka parikymmentä vuotta Intiassa katulasten auttamiseen omistautunut mies palaa vanhaan kotimaahansa neuvotellakseen rikkaan mesenaatin kanssa pelastaakseen konkurssin partaalla huojuvan orpokodin. Matka osoittautuu tietenkin mutkikkaaksi.

Entisen elämän ohella päähenkilön eteen kaatuu häkellyttävän runsas kudelma muiden ihmisten moninaisia elämänkriisejä. Globaalin epäoikeudenmukaisuuden ja luokkakantaisuuden ohella käsiteltäväksi tulevat ainakin itsekkyyden, solidaarisuuden, ylpeyden, nöyryyden, arvokkuuden, vanhemmuuden, kuolemanpelon, kuoleman, anteeksiannon, anteeksiantamattomuuden sekä sitoutumisen ja etääntymisen ikuiset probleemat.

Viime vuonna valmistuneen Koston etualalla taas on kahden pikkupojan ystävyys. Pojista toinen on koulukiusattu ja toinen äitinsä menettänyt ja maailmalle katkeroitunut. Toisen pojan vanhemmat ovat eroamassa ja isä toimii lääkärinä afrikkalaisessa kenttäsairaalassa. Leskeksi jäänyt toinen isä pinnistelee surutyönsä ja vanhemmuutensa välissä.

Kostossa Bier osoittaa hallitsevansa myös hyvin monitasoista kerrontaa vaativan lähestymistavan. Aikuisten ja lasten maailmojen sekä tanskalaisen ja afrikkalaisen arjen ristivalotukset toimivat nerokkaasti. Tanskalaiset ovat perinteisesti tehneet hienoja elokuvia lapsinäyttelijöiden kanssa, mutta Bier onnistuu häikäisemään tälläkin saralla.

Bierin elokuvissa voi havaita häpeämättömän epämuodikasta viehtymystä melodraamaan. Henkilöiden välillä kasvava jännite tuottaa Bierin elokuvissa myös usein sarjan syveneviä moraalisia haasteita. Töissä on vahva kirjallinen maku, mutta tämä ei erityisemmin haittaa, koska teksti on omintakeista ja laadukasta.

Tuntuu kuin tekijä haluaisi rakentaa eettisen pohdinnan kannalta äärimmäisiä tilanteita, joista katsojaparan pitäisi yrittää luovia jotenkin läpi ilman, että omaan sieluun jää pysyviä vaurioita. Lopputuloksena kuitenkin myötäeläjälle usein jää tunne siitä, että ymmärtää elämää jotenkin enemmän kuin elokuva alkaessa.

Susanne Bier! -elokuvasarja alkaa Helsingistä 19.9.–7.10. Oulussa elokuvia näytetään 10.–16.10. ja Jyväskylässä 22.–30.10. Turun ohjelma on vielä varmentamatta. www.walhalla.fi.