Keskiviikkona 10. marraskuuta yli 50 000 opiskelijaa marssi Lontoon keskustassa osoittaen mieltään yliopistojen rahoituksen leikkauksia ja lukukausimaksujen korotusta vastaan. Marssi kärjistyi mellakaksi konservatiivipuolueen päämajan luona, ja torstaina brittilehdistö esitteli toinen toistaan vaikuttavampia kuvia mellakkapoliiseista ja ikkunoita rikkovista mielenosoittajista.

Parhaillaan Soulissa G20-kokouksessa oleva pääministeri David Cameron vakuutti, ettei suunniteltuja lukukausimaksujen korotuksia peruta. Poliisia syytetään tiedustelun ja vartioinnin pettämisestä. Kansallisen opiskelijajärjestön NUS:in puheenjohtaja Aaron Porter kiirehti tuomitsemaan väkivallan jo keskiviikkoiltana, ja torstaina joukko muita yliopistovaikuttajia ja julkisuuden henkilöitä julkaisi tiedotteen, jossa he antoivat mellakoitsijoille täyden tukensa. Mutta mistä on oikein kysymys?

Britannian talous on huonossa kunnossa. Valtion velka vuonna 2010 oli 61,5 prosenttia bruttokansantuotteesta, 842,9 miljoonaa puntaa (994,6 milj. euroa), mikä on 155,4 miljoonaa puntaa (183,4 milj. euroa) enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Budjetin alijäämä on 13,2 miljoonaa puntaa (15,6 milj. euroa), mikä sekin on enemmän kuin viime vuonna. Viime keväänä valtaan astunut koalitiohallitus ei saanut käteensä helppoja kortteja: Britannia käy kahta kallista sotaa, ja koko maailman toipuminen taantumasta on odotettua hitaampaa.

Valtiovarainministeri George Osborne esitteli lokakuun lopulla ohjelman, jonka tarkoituksena on säästää 81 miljoonaa puntaa (95,5 milj. euroa) neljässä vuodessa. Säästöjen tarve on ilmeinen, mutta Osbornea on syytetty ylireagoinnista. Hän on verrannut Britannian taloutta Kreikkaan ja sanonut tarkoituksena olevan välttää samanlainen luottamuskriisi ja suvereniteetin menettäminen. Kreikalla on kuitenkin velkaa yli sata prosenttia BKT:sta eli kaksinkertaisesti Britanniaan nähden. Lokakuussa tuore talousnobelisti Christopher Pissarides totesikin pitävänsä Osbornen leikkauksia liioiteltuina, ja että maan tulisi ennemmin olla huolissaan työttömyyden kasvusta. Silti Osbornen suunnitelmaan kuuluu vähentää julkiselta sektorilta puoli miljoonaa työpaikkaa.

Kolme viikkoa sitten julkistettu säästöohjelma on tuonut monen mieleen Thatcherin kovat ajat. Leikkaukset koskevat lähes kaikkea peruskoulutusta, terveydenhuoltoa ja kehitysapua lukuunottamatta, mutta silti niiden on julkisen sektorin heikentämisenä arveltu koskevan kaikkein kovimmin köyhiin. Sekä lapsilisän että työttömyyskorvauksen hakemista aiotaan vaikeuttaa, ja eläkeikää suunnitellaan nostettavan jopa 66 vuoteen.?

Kaikkein eniten kaavailluista leikkauksista ovat kuitenkin suuttuneet yliopisto-opiskelijat, ja tämä olikin ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen kun NUS kutsui mielenosoituksen koolle. Eikä syyttä: korkeakouluopetuksen budjettia uhkaa 80% leikkaus. Puuttuva rahoitus on tarkoitus hankkia korottamalla yliopistojen lukukausimaksut jopa kolminkertaisiksi tämänhetkisestä 3290 punnasta vuodessa (noin 3700 euroa). Opetuksen budjettia on sanottu leikattavan etenkin humanistisista ja taideaineista.

Suunnitellut säästöt pohjaavat suurelta osin lokakuussa julkaistuun Brownen raporttiin. Siinä ehdotettiin lukukausimaksujen katon poistamista kokonaan, mikä olisi johtanut Yhdysvaltojen mallin mukaiseen vapaaseen kilpailuun ja siihen, että Oxfordin ja Cambridgen kaltaiset huippuyliopistot olisivat voineet laskuttaa opetuksestaan käytännössä miten paljon vain. Tämänhetkinen hallituksen esitys ei poistaisi kattoa kokonaan, mutta nostaisi sen 6000 (n. 7000), tai jopa 9000 puntaan (n. 10 600 euroon), jos yliopistolla on tarjota kaksivuotinen tutkinto tai opetuksen kustannukset ovat korkeat. Kolmivuotiselle alemmalle korkeakoulututkinnolle voisi siis tulla hintaa jopa 27 000 puntaa (lähes 32 000 euroa). NUS:in ja HSBC-pankin lokakuussa toteuttaman kyselyn mukaan 70 prosenttia tämänhetkisistä opiskelijoista ei olisi lähtenyt yliopistoon, jos lukukausimaksut olisivat olleet selvästi korkeammat.

Pienituloisista perheistä tulevien opiskelijoiden tukeen suunnitellaan korotusta, joka olisi vuositasolla noin 350 puntaa. Samaan aikaan tulorajaa aiotaan laskea niin että tuen piiriin kuuluisi tulevaisuudessa vähemmän opiskelijoita. ?

Opiskelijajärjestöt ovat kritisoineet sitä, että velanoton taakkaa ollaan siirtämässä valtiolta opiskelijoiden harteille. Sekä aiemmissa että tämän keskiviikon mielenosoituksessa moni kantoi kylttejä, joissa siteerattiin varapääministeri ja liberaalidemokraattien puheenjohtajan Nick Cleggin lausuntoja siitä, että kestävää tulevaisuutta ei rakenneta velanoton varaan. Clegg on muutenkin protestien ytimessä: liberaalidemokraatit nousivat keväällä vaalivoittoon profiloitumalla tavallisten ihmisten asiaa ajavaksi puolueeksi, ja yksi Cleggin vaalilupauksista oli nimenomaan se, että yliopistojen lukukausimaksuihin ei koskettaisi. Torstaina hän sanoi BBC:lle katuvansa lupaustaan.

Taistelumielialaa lietsoo myös se, että konservatiivit ovat hallituksessa ensi kertaa 13 vuoteen, joten mittavat julkisen sektorin leikkaukset nähdään enemmän poliittisina kuin välttämättöminä. Moni ei muista Thatcherin aikoja hyvällä, eikä liene ollut pelkästään vartioinnin puutteesta kiinni että mielenosoittajat tunkeutuivat konservatiivien eikä liberaalidemokraattien päämajaan. Seuraava suuri opiskelijamielenosoitus on kutsuttu koolle 24. marraskuuta, ja ”they say cutback, we say fight back” kaikuu taas Lontoon kaduilla.