Teksti Rami Kolehmainen
Mitä on odotettavissa keikalta, jossa yhden miehen yhdysvaltalainen yhtye soittaa vääristynyttä punk-tekno-blues-country-rokkia satiinihaalareissa sekä päässään kypärä, jossa on mikrofonina puhelin? Maailmankiertueella oleva Bob Log III kertoo siitä Fifille päivää ennen Suomen keikkoja.
Saan Bob Log III:n eli 35-vuotiaan Robert Reynoldsin kiinni sähköpostitse Tukholmasta juuri ennen, kun hän on astumassa Ruotsin-laivaan. Hänellä on kiire, mutta silti lupautuu vastaamaan kysymyksiini. Kiire ei ole ihme, sillä mies keikkailee kahdeksan kuukautta vuodesta ympäri maailmaa. Hän esiintyy jopa Ruotsin-laivalla matkalla Suomeen.
Sähköpostissani kerron tietäväni, että hän syntyi Chicagossa ja varttui Arizonassa. Että hänen musiikkiinsa ovat vaikuttaneet muun muassa AC/DC, Chuck Berry ja Screaming Jay Hawkins. Että hän aloitti Delta-bluesin soiton slide-kitaralla 16-vuotiaana, päätyi metalli-bluesbändi Mondo Guanon kautta thrash-bluesduetto Doo Ragsiin ja on soittanut soolouransa aikana lämppärinä muun muassa R. L. Burnsiden, Blues Explosionin ja Franz Ferdinandin keikoilla.
Kerron myös, että tiedän hänen saaneen huomiota artisteilta kuten Tom Waits, Ween ja Robert Plant. Ja että hänen viides levynsä My shit is perfect julkaistiin viime vuonna, ja että hän löysi kuuluisan kypäränsä autostaan matkalla ensimmäiselle soolokeikalleen.
Mutta kuka kypärän takana oleva mies todella on? Mistä nimi Bob Log III tulee? Onko nimellä yhteys Hank Williams III:een, joka on toinen yhdysvaltalainen country-blues-punkkia soittava artisti? Onko kyseinen musiikkisuuntaus, kuten Bob Log III:n oma kuvaus musiikistaan ”teknoblues”, vastaveto ylituotetulle studiomusiikille? Onko Bob Log III amerikkalaisen musiikinperinteen jatkaja vai sen raiskaaja, kuten punkmusiikki oli aikanaan?
En saa yhteenkään edellisistä kysymyksistä vastausta. Sen sijaan hän kertoo musiikkinsa filosofiasta. Ehkä Bob Log III haluaa näin suojella mysteerimies-imagoaan?
Mitä Bob Log III:n fanien ja hänen kypäräsirkustaan ensimmäistä kertaa katsomaan tulevien olisi tullut ottaa mukaan ja mitä jättää kotiin?
”Olen yhden miehen yhtye. Potkin rumpuja ja soitan kitaraa. Yritän soittaa kitaraa kuin rumpua, jotta soittaisin kuin kolmea rumpua, kahta kitaristia ja laulajaa. Laulajat ovat kusipäitä.” Tämän huomaa tarkastellessa miehen lyriikoiden asemaa ja arvoa hänen kappaleissaan.
”Soitan juhlakappaleita juhlijoille. Jotkut yhtyeet kirjoittavat surullisia kappaleita surullisista aiheista, ja toiset kirjoittavat lauluja vihasta. Minä teen kappaleita asioista, joista pidän. Teen lauluja, jotka saavat päivän näyttämään paremmalta. Toisinaan se saakin kuuntelijat hymyilemään niin, että kasvoihin sattuu”, Bob Log III kirjoittaa lyhyesti ja käyttämättä isoja kirjaimia.
”Minulle laulut ovat tapa leikkiä ajan kanssa. Yhden miehen yhtyeenä se tarkoittaa sitä, että voin tehdä ajalla mitä vaan ja koska vaan. Yritän vakuuttaa täydelle salilliselle ihmisiä, että 2 plus 2 on 5. Ja joskus se toimiikin. […] Musiikkini onkin suunniteltu sitä varten, että se saa kuulijan tanssimaan omassa hikilätäkössään. Tuon kitarani Suomeen, joten pistäkää juhlahousunne jalkaan”, Bob Log III vastaa viimein edes jotenkin sivuttaen kysymystäni.
Amerikkalaisen musiikkievoluution eräs suunta, vai sen pilkka ja tuho? Bob Log III ei tähän vastaa. Sen sijaan hän oikeutetusti haastaa kaikki tanssilattialle asiaa kokemaan musiikkinsa ilosanoman kautta.
Bob Log III & Black Magic Six: 12.3. Helsingin Bar Loosessa ja 13.3. Turun Dynamossa.
