Viime vuonna Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan yhteiskiertueella nähtiin lämppärinä esiintymässä nuori mies, joka lauloi rakkaudesta, ahdistuksesta ja nuoruudesta. Eturivissä oltiin kuulemma ihmetelty, mikä homo lavalla oikein vinkuu.

Vinkuja oli 24-vuotias muusikko Ville Ahonen.

Ahosen lauluissa juostaan niin kauan kunnes sydän pysähtyy, mennään metsään kuolemaan ja rakastetaan niin, että sattuu. Ahonen ei säästele sanojaan tai yleisöä, eikä viesti aina aukene kaikille.

”Joissain teksteissäni olen selkeästi kärjistänyt asioita, jotta ymmärrettäisiin, mistä on kyse eikä sisältö jäisi vain vihjailuksi. Joskus kärjistys on kai sitten koettu uhkana tai syytöksenä”, Ahonen pohtii.

Ahoselta ei ole vielä ilmestynyt edes esikoislevyä, mutta hän on jo ehtinyt nähdä suurimman osan Suomen keikkapaikoista ainakin vilaukselta. Musiikkia hän on tehnyt aktiivisesti viimeiset pari vuotta.

Yhteistyö Kauko Röyhkän kanssa alkoi sattumalta. Ahonen törmäsi Röyhkään baarissa pian sen jälkeen, kun oli saanut ensimmäisen demonsa valmiiksi. Ahonen kertoo Röyhkän olevan yksi hänelle tärkeistä suomalaisista lauluntekijöistä.

”Menin hänen luokseen ja kysyin, voisinko lähettää demoni hänelle.”

Röyhkä tykästyi biiseihin, ja siitä lähtien he ovat työstäneet Ahosen materiaalia yhdessä. Röyhkän ja Mattilan kiertueella tuore lauluntekijä pääsi mukaan esiintymään Suomen suurimpiin kaupunkeihin.

”Tulin lavalle suoraan puskista”, Ahonen toteaa.

Ahonen työskentelee jatkuvasti myös esitystaiteen parissa, ja joskus keikat saattavatkin muistuttaa performanssiesitystä. Lämppärinä on esiintynyt esimerkiksi yksi hänen omista drag-hahmoistaan.

”Haluan kuitenkin pitää nämä kaksi projektia erillään”, hän huomauttaa.

Kun kysyn, mikä Ahosta inspiroi, hän miettii pitkään ja hiljaa niin kuin monen muunkin kysymyksen jälkeen.

”Elämä inspiroi minua. Aiheita löytyy loputtomasti, jos ne vain näkee.”

”Väistämättä sitä tekee lauluja omasta ajastaan. Mutta pääasiassa lauluni kertovat rakkaudesta, ei siitä pääse mihinkään”, hän hymyilee.

Helsinki on Ahoselle tärkeä paikka. Hän muutti pääkaupunkiin viisi vuotta sitten Hyvinkäältä, ja se on Ahosen mielestä yksi hänen parhaita päätöksiään.

”Se ei ollut mun paikka.”

”En vain jotenkin kuulunut sinne. Täällä on paljon kannustavampi ilmapiiri ja ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä ja joiden kanssa voin tehdä musiikkia.”

Hyvinkäällä vietetyt vuodet voi myös kuulla hänen sanoituksissaan.

”Ei sitä pääse karkuun. Se on yksi merkittävimmistä aiheistani ja siinä riittää käsiteltävää.”

Ahonen kuitenkin toivoo, etteivät hänen laulunsa kertoisi ainoastaan ahdistuksesta.

”Olen yrittänyt tehdä myös iloisia lauluja, mutta toisaalta, mielenlaatuni on aika melankolinen”, hän myöntää.

”Olisi hienoa, jos jotkut lauluistani puhuttelisivat kaikenlaista jengiä. Myös sellaisia, jotka elävät ihan erilaista elämää kuin minä.”

Ahosen esikoislevyä on valmisteltu jo pitkään, mutta hän arvelee sen ilmestyvän vasta ensi syksynä.

”Olen perfektionisti eikä mikä tahansa mene läpi”, hän selittää.

Lopuksi kysyn Ahoselta, miten hän haluaisi itseään kuvailtavan artistina. Hän on taas hetken hiljaa ja kysyy vastakysymyksen:

”Miten sä kuvailisit mun musiikkia?”

Ville Ahonen, Shitty Listener ja Bat Tarbent Potlatch-klubilla KokoTeatterin baarissa 15.3. Liput 5 euroa.