12Karamazovia takoo kulttuuripääkaupungit yhteen

Teksti Mikko-Oskari Koski

Yksi Tallinnaa ja Turkua tänä vuonna voimakkaimmin yhdistävistä yksittäisistä kulttuuritapahtumista on varmasti eurooppalaisessa mittakaavassa suurimmassa nosteessa olevan teatteriohjaajamme Kristian Smedsin improvisaatiotyöpajan pohjalta esitykseksi rakentama 12Karamazovia.

Turku ja Tallinna nimettiin vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungeiksi jo ajat sitten, mutta lopulta melko niukat määrärahat ajoivat kumpaisenkin tilanteeseen, jossa kulttuuripääkaupunkiuden sisältö ja etenkin paikkakunnalle pysyvästi jäävä jälki erikoisvuodesta ovat melko vähäisiä. Värikkäät logot kyllä näkyvät, joten kummassakaan kulttuuripääkaupungissa kävijälle ei jää epäselväksi, mikä arvonimi kaupungin osaksi on tullut.

Ja ohjelmasisällössäkin on pieniä timantteja – vuoden teatteritapauksenakin voitaneen pitää kulttuuripääkaupunkien yhteistuotantoa, Kristian Smedsin 12Karamazovia-esitystä, joka pohjautuu Dostojevskiä enemmän improvisaatioon ja on voimakas fyysinen esitys.

Kaikki Suomeen tullut ulkomainen hapatus on aina ensin testattu Turussa, joka onkin Suomen eurooppalaisin kaupunki, mitä tuolla kliseellä sitten ikinä halutaankaan tarkoittaa. Ainakaan siellä ei suhtauduta suomalaisille ominaisella ennakkoluuloisuudella ihan kaikkeen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö sen eurooppalaisessa charmissakin olisi parantamisen varaa ja tätä olisi voitu hyvin toteuttaa esimerkiksi juuri kulttuuripääkaupungin arvolla ja nimellä.

Turun kulttuuri-ilmapiiri ei kuitenkaan ole mikään ihan yksiselitteinen juttu. Kaupungissa on alkuvoimaista ja moneen venyvää taiteen tekijää isommankin paikkakunnan ohjelmatarpeen täyttäjiksi, muttei kuitenkaan sellaista, pienen paikkakunnan ison jutun kohdalla tarpeellista yhteen hiileen puhaltamisen tuntua, jota Kulttuuripääkaupunki-nimikkeen pitäisi (ainakin teoriassa) olla edistämässä.

Turun kulttuuripääkaupunkihanke synnytti ainakin paperilla varsin monipuolisen ohjelmarungon ja olemassa olevien instituutioiden lisäksi rakennettiin VR:n entisille veturitalleille taidekeskus Logomo, joka viimeisimmän tiedon mukaan saisi jatkaa toimintaansa kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeenkin.

Logomon Turun paloa kuvaava installaatio Tuli on irti -näyttelyineen on sinällään varsin vaikuttava. Se, että kulttuuripääkaupunki hankki julkisuutta kesällä myös viidellä yleisellä saunalla, voidaan myös laskea tapahtuman positiiviseen antiin. Eri ikäisiä harrastajia on aktivoitu myös hippimusikaali Hairin ”vanhennetulla” versiolla, jossa roolituksessa suosittiin iäkkäämpiä esiintyjiä kuin alun perin.

Tallinna puolestaan on vuosisatojen mittaan ottanut vastaan vaikutteita niin hansaliittolaisilta, tanskalaisilta, ruotsalaisilta kuin venäläisiltäkin ja sulautunut Viron tasavallan erikoislaatuiseksi pääkaupungiksi, jossa viehättävä mennyt aika ja vastenmielinen bisnesurbaanius kohtaavat, rähjäisiä neuvostoaikojen rakenteita unohtamatta.

Tallinnassa kulttuuripääkaupunkivuoden sisältölinjauksissa kävi sikäli Turkua kehnommin, että määrärahat olivat loppumassa kesken ja johtaja Mikko Fritzekin jätti toimensa jo ennen viime vuodenvaihdetta.

Matkustajasatamasta Kalamajan suuntaan rakennettu, Kulttuurikilometriksi nimetty kevyen liikenteen tie on tehty pysyväksi muistomerkiksi ja sen varrella museoksi kehittyvän Patarein vankilan, entisen lentosataman tiloihin saneeratun merimuseon ja parin muunkin taidetiloiksi muuntuneen entisen varastorakennuksen myötä Tallinna on kuitenkin saamassa niin omia asukkaitaan kuin turistejakin kiinnostavan uuden vierailukohteen jo nähtyjen rinnalle.

Kummassakin kulttuuripääkaupungissa olisi niin paljon mahdollisuuksia melkein mihin tahansa, että vain liiallinen byrokratia voi sen pilata.

Mutta kulttuuripääkaupunkivuoden ydin ei kuitenkaan lopulta ole tiloissa vaan sisällössä. Tässä kohden on kummallakin sikäli haasteita, että molemmissa on totuttu monipuoliseen ohjelmatarjontaan niin kuvataiteen, musiikin, teatterin kuin muunkin ilmaisun sektoreilla. Aurajoessa kelluvat isot ankat eivät todellakaan vaatisi kulttuuripääkaupunkia ympärilleen, vaikka tuskin tästä tosiasiasta suoranaista haittaakaan on.

Yksi Tallinnaa ja Turkua tänä vuonna voimakkaimmin yhdistävistä yksittäisistä kulttuuritapahtumista on varmasti eurooppalaisessa mittakaavassa suurimmassa nosteessa olevan teatteriohjaajamme Kristian Smedsin improvisaatiotyöpajan pohjalta esitykseksi rakentama 12Karamazovia.

Esityksen alkusanat lausuttiin jo pari vuotta sitten Viljandissa, kun silloinen teatteriakatemian näyttelijäkurssi ryhtyi työstämään näkemyksiään Dostojevskin hahmoista. Tallinnan Von Krahlissa ja loka-marraskuussa myös Turun Aurinkobaletin tiloissa nähtävä, Smeds Ensemblen molempien kulttuuripääkaupunkien rahoituksella toteuttama esitys kokoaakin huiman määrän fyysistä alkuvoimaa, joka purkautuu niin energisenä näyttämötulkintana kuin varsin monisävyisenä musisointinakin.

Ihan vähällä Karamazovit eivät katsojaansa päästä, sillä esitys on yleisönsä mukaansa ottavaa ilmaisua sanan varsinaisimmassa merkityksessä. Dostojevskin tarinaa esitys ei suoranaisesti kerro, vaan se rakentaa Karamazovin veljesten henkilögallerian pohjalta sinällään toisiinsa liittymättömien kohtausten sarjan.

Esitysteknisesti Karamazovissa yhdistyy muistumia Smedsin aiemmista töistä: Kajaanin vimmaisen Woyzeckin rokkisyke ja Huutavan äänen korvessa kaiken kyseenalaistavuus, Takomon ikimuistoisen Vanja-enon viipyilevä samanismi, Kansallisen Tuntemattoman kyky rinnastaa eri aikakausien todellisuudet ja tässä ajassa elävien aggressiot. Kuten Smedsin aiemmissakin esityksissä, ei tässäkään oleteta katsojan tulevan viettämään viihteellistä parituntista ja sen jälkeen jatkavan keskustelua kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Dynaamisen näyttelijätiimin jäsenet Loore Martma, Madis Mäeorg, Jim Ashilevi, Kait Kall, Ott Kartau, Mari Pokinen, Liis Lindmaa, Ragne Veensalu, Marion Undusk, Tõnis Niinemets, Maili Metssalu ja Ivo Reinok tekevät lukemattoman määrän sekä erillisiä tyyppejä että tiimin osasia. Prosessin aikana he ovat muuttuneet opiskelijoista ammattinäyttelijöiksi, eikä tämä esitys varmasti ole kenenkään ansioluettelossa muu kuin huomattava suositus.

Ota tai jätä, voisi sanoa, kun virolainen ilmaisuenergia ojentaa kätensä juuri omaa paikkaani kohden. Miksi ihmeessä en ottaisi, kun kerran olen varta vasten tätä esitystä tullut katsomaan?

12Karamazovin Esitykset Tallinnan vanhan kaupungin Von Krahlissa Rataskaevu-kadulla jatkuvat marraskuussa, Turun Aurinkobalettiin tehtävän vierailun jälkeen. Joulukuussa esitys vierailee myös Saksassa ja Hollannissa.

Kommentoi Facebookissa
Querelle 2019
Route Couture