Kolmiulotteisuus tekee tuloaan elokuvateattereihin ja samalla kehitellään kuumeisesti uusia tuotteita kaupattavaksi. Tekniikan kehittämiskulut ja teatterien investoinnit pitää kuolettaa. Kotiteattereiden hemmottelemille kuluttajille täytyy keksiä uutta kulutettavaa. Tähän rakoon on tehty U2:n mahtipontinen konserttitaltiointi.
Konsertteja ei ole aiemmin liikaa valkokankailla näkynyt, mutta nyt sekin muuttuu. Uutta U2-konserttitaltiointia voisi villeissä markkinointipuheissa väittää äärimmäiseksi konserttikokemukseksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Vaikka U23D on visuaalisesti vaikuttava ja ajoittain jopa mukaansa tempaava ei sillä ole mitään tekemistä konserttielämyksen kanssa.
Todellinen konserttielämys on se, jossa vierustoveri seisoo nyrkki pystyssä ja haisee hielle. Takanasi joku hoilaa sydän pakahtuen kertosäettä väärin. Elokuvateatterin pehmustetulle penkillä – tai omalla kotisohvalla – istuen konsertin seuraaminen muuttuu joksikin ihan muuksi, kliiniseksi hifi-kokemukseksi. Konserttivideo on dokumentaatio konsertista, mutta konserttielämys se ei ole.
U2:n konsertin edetessä 3D-Bonosta kuoriutuu lavalla Jeesus. Ja herätystyö jatkuu. Rauha syntyy uskontojen syleillessä toisiaan, ikään kuin ongelmana ei olisi se, että uskontojen keulamiehet ja julistajat tekevät kaikkensa usuttaakseen uskontokuntaansa toisten kimppuun. Bono kuitenkin kaveeraa myös niiden pahimpien lietsojien kanssa. Metsä näkyy muttei puita. Toisaalla Bonon tuotteistettu maailmanparannus takoo enemmän tuloja yrityksille kuin autettaville. Tässä hyväntekeväisyydessäkin on feikki olo, hiki puuttuu.
Catherine Owens, Mark Pellington: U23D. Valikoiduissa elokuvateattereissa. Kolme tähteä.
