Yksi sika, yksi elämä & yksi levy

Lukuaika: 2 minuuttia

Yksi sika, yksi elämä & yksi levy

Maailman suurin eläinten oikeuksia puolustava järjestö PETA raivostui brittimuusikko Matthew Herbertille.

Elokuu 2009, anonyymiuttaan suojeleva, luomuksi luokiteltu maatila Englannissa. Emakko synnyttää kasan pieniä possuja. Ne kasvavat tavalliseen tapaansa maatilan kahdessa rakennuksessa. Yksi pikkupossuista kuolee ennen muita, kun emakko heittää sen seinää vasten. Possun leuka murtuu ja se nääntyy.

Loppujen kuolema tulee myöhemmin, totutummin.

24 viikon iässä siat ovat valmiit teurastettavaksi. Ne kohtaavat loppunsa teurastamossa ja alkavat matkan kohti jatkokäsittelyä.

Tarina on arkipäiväinen ja siksi huomaamaton. Tai olisi ollut ellei brittimuusikko Matthew Herbert olisi valinnut yhtä näistä sioista ja seurannut sen elämää mikrofonin kanssa.

Hän oli viikoittain paikalla synnytyksestä siihen, kun sika tuotiin hänelle kahtena kappaleena takaisin. Kuolemaa hän ei saanut nauhoittaa – säädösten takia ja hänen suureksi harmikseen.

Tämän yhden sian ruhosta Herbert pyysi valmistamaan suuren illallisen, jonka hän taltioi. Sian luista ja nahasta hän teki lyömäsoittimia ja sian verestä monimutkaisen puhallininstrumentin. Niidenkin ääniä hän taltioi.

Lopputuloksena on Herbertin vaikein ja kohutuin levy, One Pig.

Marraskuu 2011, Matthew Herbertin blogi. Puolitoista vuotta kestänyt riita Herbertin ja maailman suurimman eläinten oikeuksia puolustavan järjestön PETA:n kanssa jatkuu.

”Ettekö näe ironiaa lauseessa, jonka mukaan ’PETA:n tehtävänä on antaa eläinten oikeuksille ääni’? Olen muusikko, joka on tehnyt juuri niin: antanut eläimelle äänen. Silti te haluatte vaientaa minut”, Herbert vastaa Saksan PETA:n johtajalle Jobst Eggertille.

Kiistely on litteroitu blogiin, mutta kovenevat äänensävyt melkein kuulee. Asemista ei liikuta.

”Minusta on ironisempaa, että sinä vertaat levyäsi koskevaa arvostelua yrityksiin vaimentaa sinut. Sitä en ole yrittänyt. Ja et sinä anna ääntä eläimille, vaan puhut niistä tai niiden kautta. Me sen sijaan aina puhumme eläinten puolesta”, Eggert kontraa.

Riidan ydin on siinä, että PETA:n mukaan Herbert tekee taidetta (ja ruokaa) tuntevan eläimen kärsimyksestä. Artisti itse näkee olleensa paikalla vain todistajana, joka ikuisti taiteeseensa sen, mikä on eläimille arkipäivää ja sen, mitä halutaan pitää unohduksissa. Tavallaan siis jakaa aiheutuvaa todistustaakkaa levyn kuulijoillekin.

Sika olisi kuollut hänen mukaansa ilman häntäkin, mutta saamatta huomiota.

Yksi osasyy pitkään sanaharkkaan osapuolten välillä on tapa, jolla PETA ensimmäistä kertaa syytti Herbertiä. Silloin projekti oli vielä kesken, eikä PETA ottanut artistiin yhteyttä ennen julkista paheksuntaa.

Herbert puolustautui kertomalla, että kuka tahansa olisi saanut helposti selville, ettei hän kannata tehotuotantoa tai kulutuskulttuuria. Esimerkiksi hänen vuonna 2005 ilmestyneellä ruoka-aiheisella Plat Du Jour -levyllään kuullaan 30?000:n yhteen latoon ahdetun broilerin melua sekä se, miten yksi kana tapetaan sekä nyljetään. Biisinnimi Truncated Life of Modern Industrialized Chickens (suomeksi Nykyaikaisten teollisten kanojen typistetty elämä) kertoo paljon Herbertin kriittisestä asenteesta, tai ainakin yrityksestä kriittisyyteen.

Myöhempi marraskuu 2011, Herbertin levy-yhtiön toimisto. Levy kerää ylistäviä kritiikkejä, mikä tuntuu vähän oudolta. One Pigin kuunteleminen ei nimittäin ole miellyttävä kokemus. Kuukausien mukaan nimetyt kappaleet jakavat sian elämän ja sen syömisen jaksoihin, eikä mikään niistä kuulosta miellyttävältä.

Sikalan metalliset äänet ja röhkinä vaihtuvat veitsenteroituksiin ja sian ruhon käsittelyn soundeihin. Kun sikaa mässäillään, muistuttavat sen syömisen piilottelemattomat äänet eläimellistä ahmintaa.

”Jotta minulla olisi voinut olla jotain henkilökohtaisempaa suhdetta siihen sikaan, olisi sen tarvinnut olla kaksisuuntainen prosessi”, moitteettomasti artikuloiva Herbert korjaa puhelimessa.

”Ei se tainnut välittää paskaakaan minusta. Ei se ollut lemmikki, en vienyt sitä kävelylle tai antanut ruokaa. Mutta olihan se vähän surullista nähdä sen tulevan teurastamosta pää ja vartalo erillään.”

mainos

www.matthewherbert.com

Lue koko artkikkeli Fifistä.

Petri Rautiainen

  • 12.12.2011