Eka keikka koittaa.

Eka keikka on sovittu. Kun siihen on kolme päivää aikaa, treenaamme niin, että sormenpäät soi.

Laulaja saa melkein ahdistuskohtauksen ja ilmoittaa, ettei suostu lavalle. Vaaditaan jonkin verran suostuttelua ja yhteishengen valantaa, jotta treenit saadaan vietyä loppuun.

Kun keikkaan on tunti, soitamme setin läpi. Se menee hyvin. Muusikkoystäväni toimii äänitarkkailijana ja miksaajana. Mikään ei kuitenkaan voi valmistaa siihen tunteeseen, kun jalat tärisevät, koko keho on tunnoton ja silti pitäisi nousta lavalle.

Täydellinen epäusko ja hysteria valtaa kehon minuuttia ennen keikkaa. Onneksi yleisö on valittu siten, ettei kriittisiä katsojia ole vaan kaikki on menossa mukana.

Myöhemmin puhun ystäväni kanssa siitä, miten lavalla olemisen keskeinen ajatus on siinä, että on ihan okei päästää ääntä. Kaikki opetukset hiljaisuudesta ja nätisti olemisesta pitää unohtaa.

Sarjassa seurataan The Amazings -yhtyeen tietä ekalle keikalle pitserian nurkkaan.

Hannele Huhtala