Pienehkö punainen kirja

Lukuaika: < 1 minuutti

Pienehkö punainen kirja

Yu Dan, Kiinan Tommy Hellsten, on miljoonia myynyt elämäntaitospesialisti ja kotimaassaan kirjallinen supertähti.

Yu Dan, Kiinan Tommy Hellsten, on miljoonia myynyt elämäntaitospesialisti ja kotimaassaan kirjallinen supertähti. Leipälaji on Konfutsen ajatusten kansantajuistaminen, ja siitä on myös Kiinan viisauden sydämessä kyse.

Kuten painosmääristä voi päätellä, on päivitetylle Konfutselle kysyntää. Puhdasoppisen maolaisuuden vähitellen haivuttua on nyky-Kiinassa tilaa uskonnolle, miltei valtionuskonnolle, ainakin kun tämä keskittyy tavallisten markkinasosialistien arkisiin asioihin.

Kiinan viisauden sydän onkin Best of -valikoima hyvään elämään keskittyviä mietteitä, joskin maallikolle saattaa valittujen palojen relevanssi jäädä täsmentymättä. Konfutse kun tuntuu eri ajatusryppäissään lähestyvän aina samoja teemoja aina samasta kulmasta vain kielikuvien vaihdellessa.

”Sydämen ja sielun tie”, ”Maailman tie”, ”Ystävyyden tie” jne. vievät kaikki siihen, että kannattaa olla ystävällinen, kärsivällinen ja viisas.

Konfutsen propagoima eettinen superihminen ”junzi” on kuitenkin kiinnostava sikäli, että valtiouskollisuudessaan se on Yu Danille täysin käyttökelpoinen nykypäivän roolimalli. Liberaali uudistulkinta häivyttää sopivasti ”junzi”-ajattelun taustalla vaikuttavan rotuhierarkkisen mallin ja avoimen uskon valistuneeseen diktatuuriin.

Tässä onkin kirjan kaunein perversio: se noukkii konfutselaisuudesta käyttöön niitä sosialismin perusperiaatteiden vastaisia käytäntöjä, jotka samalla ovat 2000-luvun reaalisosialismille elinehto, tärkeimpänä valtiovallan sokea kunnioittaminen:

”Kuolema ei siis ole pahinta. Kaikkein pahinta on se romahdus, joka seuraa maan kansalaisten lakatessa uskomasta valtioonsa.”

Ei ole yllättävää, että autoritaarisen ajattelun peruspilarit ovat rakentuneet sisään myös yli 2000 vuotta vanhaan konfutselaisuuteen. Kuitenkin pistää silmään, jos näitä peruspilareita kehdataan 2000-luvulla käsitellä itsestään selvinä hyveinä.

Kiinan viisaudesta lukiessa on silti muistettava myös kirjallisten konventioiden merkitys. Kritiikin ja teoreettisen etäisyyden puute Yu Danin tekstissä puistattaa, mutta filosofisen esikuvan ihailu on sentään avointa.

Meidän kulttuurissamme, mitä se sitten onkin, joukkovoiman, esivallan ja etnisen ylemmyyden palvonta sattuvat olemaan tabuja – puheenaiheina.

Yu Dan: Kiinan viisauden sydän. BTJ Kustannus 2009. 176 s. Kaksi tähteä.

Tapani Möttönen

  • 1.6.2010