Aaron Swartz johti poliittista internetaktivismia.

Maanantaina 11. tammikuuta internet-aktivisti Aaron Swartz löydettiin kotoaan kuolleena. 27-vuotias Swartz oli hirttäytynyt.

Lähipiirin mukaan syynä tekoon olivat syyttäjän ajamat vakavat syytteet koskien Swartzin yritystä vapauttaa suuri joukko tieteellisiä artikkeleita JSTOR-verkkopalvelusta vapaaseen verkkojakeluun.
Internetin ja sen päällä toimivien sosiaalisten medioiden hyväksikäyttö on yksi politiikan megatrendeistä. Swartz oli ensimmäisiä alan toimijoita, joka käsitti tämän.

Swartzille politiikka oli muutakin kuin kerran neljässä vuodessa tapahtuva äänestystapahtuma.
Keskustelufoorumi Redditin myymisestä seurannut taloudellinen vapaus antoi Swartzille mahdollisuuden keskittyä täysipainoisesti hankkeisiin, jotka herättivät hänen mielenkiintonsa.

Swartz oli mukana perustamassa Progressive Change Campaign Committeeta, kampanjaa, joka tähtää poliittisen lobbauksen täydelliseen uudellenorganisoimiseen ja rakenteellisen korruption poistamiseen demokraattisen puolueen sisältä.

Yksi Swartzin keskeisimmistä tavoitteista oli yhteiskunnallisen läpinäkyvyyden lisääminen. Logiikka tämän taustalla oli, että ilman läpinäkyvyyttä ei voida tietää, miten järjestelmä toimii. Se taas tekee vaikuttamisesta merkittävästi hankalampaa tai jopa mahdotonta.

Swartz käytti työkalunaan Yhdysvaltain julkisuuslakiin pohjautuvia niin sanottuja FOIA-pyyntöjä, joilla voidaan vaatia viranomaisia toimittamaan tiettyä aihepiiriä koskevia aineistoja. Saadut tiedot Swartz julkaisi tähän erikoistuneella Muckrock-verkkosivustolla.

Swartzin taidot joutuivat varsinaiseen tulikokeeseen, kun USA:n sisältöteollisuus lähti ajamaan lainsäädäntöpakettia, jolla olisi asetettu internet-operaattoreille ja -palveluntarjoajille täysin uusia velvollisuuksia valvoa ja kontrolloida verkkoa.

Hollywood-studioita edustavan MPAA:n johtajan Chris Doddin suunnittelema hanke näytti olevan menossa väistämättä läpi. Sen takana oli laaja lista vaikutusvaltaisimpia senaattoreja molemmista puolueista, ja hankkeen vastustajat yrityspuolella, kuten Google, keskittyivät alussa lähinnä vahinkojen minimoimiseen.

Swartz ei kuitenkaan antanut periksi, vaan rakensi Demand Progress -verkkosivun, jolle sai nopeasti satojatuhansia seuraajia. Näiden tavallisten kansalaisten antama palaute riitti tällöin vielä CISPA-nimellä tunnetun lain käsittelyn siirtämiseen kongressin uudelle toimikaudelle.

Tällöin uudelleenimettyä PIPA/SOPA-pakettia vastassa oli kuitenkin oman äänensä löytänyt teknologiasektori. Sen merkittävimmät lipunkantajat, kuten Google, Wikipedia ja Reddit, oppivat käyttämään hyväksi suoraa suhdettaan kansalaisiin ja järjestivät 18. tammikuuta 2012 Internet Blackout Dayn, jolloin verkkosivujen etusivuilla vedottiin vaatimaan lakien kaatamista. Kampanjasta seuranneessa täysin ennennäkemättömässä palautemyrskyssä tuki lakihankkeille suli muutamassa päivässä.

Eurooppalaiset verkkoaktiivit pääsivät ratsastamaan samalla julkisuuden aallonharjalla, kohteenaan SOPA/PIPAa muistuttava ACTA-sopimus. Myös tämän sopimuksen läpimenoa oli pidetty etukäteen täysin varmana. Samoin kuin USA:ssa, verkkoyhteisön masinoima palautetulva riitti kuitenkin vakuuttamaan europarlamentaarikot siitä, että hanke ei nauti kansalaisten tukea.

Pelkkä verkkopalaute ei todennäköisesti olisi yksin riittänyt. Sen tukena oli kuitenkin IT-teollisuuden ja tutkijoiden tekemä perusteellisempi analyysi ongelmista. Toisaalta yritysten panos ei olisi ollut yksinään riittävä hankkeiden kaatamiseksi. Siihen tarvittiin oikeaa ja laajaa verkkoyhteisön huolta, jolle piti löytää koordinoitu purkautumiskanava – minkä Swartz tarjosi Demand Progressin kautta.

boldprogressives.org, demandprogress.org, mudrock.com.

Kirjoittaja on Aalto-ylipiston tutkija ja Effi ry:n varapuheenjohtaja.

Ville Oksanen