Ajatuksissamme villi luonto on usein edelleen ääretön ja ihmiselle vaarallinen. Tosiasiassa villiä koskematonta luontoa ei löydy enää juuri mistään.

Maailman nisäkkäistä vain neljä prosenttia on villieläimiä, mutta jopa 60 prosenttia on karjaa. Maailmassa on enemmän lehmiä kuin ihmisiä. Toisaalta kasvit ovat 82 prosenttia maapallon biomassasta, eli 7500 kertaa enemmän kuin ihmiset. Ihmiset ovat vaivaiset 0,01 prosenttia maailman biomassasta ja silti meillä on valtavat vaikutukset ympäristöön.

Elämme antroposeenista aikaa. Sillä viitataan usein nykyiseen aikakauteen, jolla ihmisen toiminnalla on ollut merkittävä ja jatkuvasti kasvava vaikutus maapallon ilmastoon ja ekosysteemeihin.

Toiminnallamme on liian usein luontoa, siis myös omaa elinympäristöämme ja elinehtoamme, tuhoava vaikutus. Ihminen on kuin ylikasvanut kolmevuotias, jolle on annettu vasara käteen – paukuttelee menemään vähän kaikkialle ja minne sattuu.

Maailmalla lajikato kiihtyy edelleen. Hallitustenvälisen luontopaneeli IPBES:in julkaiseman raportin mukaan jopa miljoonaa maailman kahdeksasta miljoonasta lajista uhkaa sukupuutto. Myöskään Suomi ei ole onnistunut saavuttamaan kansainvälisiä tavoitteita lajikadon pysäyttämiseksi, vaan se on jopa kiihtynyt. Suomen 48 000 eliölajista jopa joka yhdeksäs on uhanalainen.

Emme voi jatkaa luonnon tuhoamista. Tarvitsemme sitä selvitäksemme. Luonto tarjoaa meille puhtaan ilman, veden ja ravinnon. Se vaikuttaa myös hyvinvointimme tarjoten paikan rauhoittua ja liikkua.

Komissio julkaisi viime vuonna uuden biodiversiteettistrategian ja loppuvuodesta järjestetään Kunmigniin YK:n biodiversiteettikokous, jossa on tarkoituksena hyväksyä maailmanlaajuinen post-2020 biodiversiteettikehys.

Meidän on aika toimia. Maailman luonnon monimuotoisuus vähenee kiihtyvällä tahdilla huolimatta monista kansainvälisistä tavoitteista. Emme voi jatkaa kulkuamme moukarin kanssa posliinitalossa ja tuhota loppujakin posliineja.