Elokuussa valtaosa opiskelijoista siirtyi pois yleisen asumistuen piiristä pienempään opintotuen asumislisään. Muutos on suuri leikkaus suoraan opiskelijoiden toimeentuloon, sanoo Suomen ylioppilaskuntien liitto SYLin hallituksen jäsen Maria Saita.
”Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tuki pienenee jopa lähes sata euroa kuukausitasolla, vuositasolla lähes 2 000 euroa. Opiskelijalle määrä on huomattava etenkin, kun kohtuuhintaisia asuntoja ei ole tarjolla riittävästi”, Saita sanoo.
Merkittävä muutos on, että jatkossa opiskelija on oikeutettu asumisen tukeen vain opintokuukausien aikana. Jos sopivia kesäopintoja ei ole, eikä opiskelija saa kesätöitä, pahimmillaan opiskelija jää kesän ajaksi tyhjän päälle.
”Poliittista valtaa saa käyttää, mutta toki sitten voidaan kysyä, olemmeko ikään kuin siirtyneet siksak-politiikkaan, jossa kukin hallitus peruuttelee toisten päätöksiä”, sanoo valtiosääntöasiantuntija ja Itä-Suomen yliopiston sosiaalioikeuden yliopistonlehtori Pauli Rautiainen. Hän lisää, että tämänkaltainen päätöksenteko heikentää vakautta, jonka perusteella ihminen on ennen voinut tehdä luottamukseen perustuvia, asumiseen, opiskeluun ja työntekoon liittyviä ratkaisuja, joihin sisältyy myös riskejä.
Yhä useammalle opintolaina on välttämättömyys
Kun hallitus päätti opiskelijoiden siirtämisestä pois yleisen asumistuen piiristä vuonna 2024, SYL vastusti muutosta. SYLissä huolena on päätöksen vaikutus erityisesti pienituloisimpiin opiskelijoihin, Saita sanoo.
SYL on esittänyt useita konkreettisia keinoja opiskelijoiden tilanteen helpottamiseksi. Yksi keino olisi palauttaa opintorahaan indeksikorotus ja säätää myös asumislisään indeksikorotus, jotta opintotuen taso pysyy kustannustason nousun mukana. Toinen keino olisi lisätä opintotukikuukausien määrää nykyisestä.
Lisäksi opintolainasta tulisi tehdä Saitan mukaan ”turvallisempi” siten, että tarvittaessa korkojen takaisinmaksuun olisi mahdollista saada apua nykyistä helpommin. Tällä hetkellä lapseton henkilö voi saada korkoavustusta, jos hänen tulonsa ovat enintään 1 589 euroa kuukaudessa. Tätä tulorajaa SYL nostaisi.
Saitan mukaan moni opiskelija on huolissaan Suomen huonosta työllisyystilanteesta ja siitä, ettei töitä mahdollisesti löydy valmistumisen jälkeen. Silloin lainaa on vaikeaa maksaa takaisin. Yhä useammalle laina on kuitenkin välttämättömyys, ja ilman sitä opiskelijan ei ole mahdollista päästä edes perusturvan tasolle, Saita toteaa. Onko oikein, että yhä useampi joutuu kattamaan päivittäismenojaan lainalla, hän kysyy.
”SYLissä on huoli siitä, että tätä myötä Suomessa on kokonainen sukupolvi ihmisiä, jotka ikään kuin pakotetaan velkaantumaan.”
Rautiainen nostaa esille näkökulman siitä, että nyt keskustelussa painottuu muutosten vaikutus keskimääräisesti. Hän sanoo, että olisi tärkeää keskustella enemmän myös vähemmistövaikutuksista. Nykyinen julkinen keskustelu käsittelee opiskelijoita yhtenä ryhmänä, hän lisää. Opiskelijat kuitenkin ovat keskenään hyvin erilaisissa tilanteissa. Heidän joukossaan on esimerkiksi pitkäaikaissairaita, työttömiä ja maahanmuuttajia.
Osa opiskelijoista on erityisen haavoittuvassa asemassa, ja vähemmistöt jäävät Rautiaisen mukaan syrjään keskustelussa. ”Esimerkiksi hallituksen toteuttamat aikuisten vammaisetuuksien ja työkyvyttömyyseläkkeiden ikärajojen nostot leikkasivat merkittävästi etenkin vaikeasti aisti- ja liikuntavammaisten opiskelijoiden etuuksia. Tämän ryhmän työllisyysaste on Suomessa Euroopan alhaisimpia, jolloin he eivät kykene hankkimaan lisätuloja työmarkkinoilta edes siinä missä muut opiskelijat. Kun huomioidaan vielä leikkaukset vammaispalveluihin, juuri vammaisten opiskelijoiden kohdalla hallituksen säästötoimien yhteisvaikutus on valtaisa.”
Rautiainen sanoo, että vähemmistöt jäävät usein sivuun keskustelusta, koska suuret järjestelmämuutokset ovat muuttaneet rajusti kaikkien opiskelijoiden asemaa.
”Mutta aivan erityisesti tällaisina aikoina keskustelussa pitäisi kuljettaa myös toista tarinaa.”
