MusiikkiKirjoittanut voima

Levyarvioissa Local Alin kehorytmistä elektroa, Tuomas Toivosen ambientvaikutteista äänitaidetta ja Dazey and the Scoutsin feminististä indiepunkia

Lukuaika: 3 minuuttia

Levyarvioissa Local Alin kehorytmistä elektroa, Tuomas Toivosen ambientvaikutteista äänitaidetta ja Dazey and the Scoutsin feminististä indiepunkia

Dazey and the Scouts: Maggot

Get Better Records 2017

Kolme vuotta, yksi tuotettu levy, seitsemän kappaletta. Indie/punk/queercore-bändi Dazey and the Scouts julkaisi ensimmäisen ja ainokaisen albuminsa Maggot vuonna 2017 ja melko lailla hajosi heti sen jälkeen (ei pahasta syystä). Onneksi älppäri sisältää ainoastaan ensiluokkaista tavaraa alusta loppuun.

Tunnetuin kappale Wet leikittelee vulvapohjaisella runkkauksella iloisesti parkuen. Nimikkokappale Maggot taas kuvailee masennusta ja itsetuhoisuutta oksettavilla lauseenkäänteillä riisuen tyttöjen itsemurhista kaiken romantiikan.

Kappaleet Groan ja Nice Nice kommentoivat kumpikin systemaattista tapaa, jolla aikuiset miehet kommunikoivat nuorten tyttöjen kanssa tavoitteenaan mankua kohde panemaan. Pettymystä feministisiin miehiin harmittelee James Deen You let us down kommentoiden ”feministisen” pornotähti James Deenin paljastusta raiskaajaksi (tiedän tunteen – olen itse edelleen vihainen Justin Sanelle saatana).

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Levyn tärkeimmät biisit säästin lopuksi: Sad Boys pitäisi kuunteluttaa yläasteen terveystiedossa. Liian usein olen nähnyt niin ystäväpiirissäni kuin keskustelupalstoillakin, kuinka säälittävät miehet takertuvat kumppaniinsa hyödyntäen näitä taloudellisena ja emotionaalisena tukipilarina ilman todellista aikomusta muuttaa elämäänsä.

Pysäyttävin kappale on kuitenkin Sweet Cis Teen, hätähuuto muunsukupuolisten ja transihmisten oikeuksien puolesta. Kappaleen lopussa kuultava sotahuuto oikeuksien puolesta on pysäyttävä: transihmisten asiat eivät menneet hyvin vuonna 2017, mutta nyt ne ovat vielä pahemmassa jamassa. Ainakin meillä on Dazey and the Scouts antamassa voimaa.

Elli Kaunisto


Local Al: Subtempo Studies: Run now, Understand Later

All That Plazz 2025

Tuomas Toivonen: Nequiquam deus abscidit prudens oceano dissociabili terras, si tamen impiae non tangenda rates transiliunt vada

Kultainen leikkaus 2018/2025

Nykyihminen tuntuu usein ajattelevan, että kehollisuus on perustavalla tavalla erotettu mielestä. Tässä ajatuksessa mieli elää jossain korkeammassa ulottuvuudessa irrallaan, ja eläinruumis sitten touhuaa omaan täällä maallisessa.

Aleksi Pahkala on tullut tutuksi muun muassa The Duplon ja Gim Kordon -yhtyeiden rämisevästä kitararokista. Nyt keski-ikäänsä elävä Pahkala on löytänyt intohimon lenkkeilystä ja juostessa miettinyt, millainen musiikki moiseen yhteyteen sopii. Hän päätyi tekemään Local Al -taiteilijanimellä lokakuussa julkaistavan Subtempo Studies: Run now, Understand Later -levyn. Levyn ensimmäiset singlet, Hold Me – Pidän (mä pidän) ja Oon vaan (baby) sukeltavat mielentilaan, johon Pahkala pyrkii juostessaan.

Kehon rytmejä mukaileva ja pulputtava äänimaisema yhdistää tuttuja elektronisen musiikin koukkuja ja tekee samalla homman hieman uudella ja omalla tavallaan. Kappaleet toimivat erinomaisesti minkä tahansa pitkäkestoisen ja toisteisen urheilusuorituksen aikana, jolloin oma kehollisuus käy väistämättä hyvinkin selväksi.

Pahkala on myös puuhaillut taustalla, kun hänen All That Plazz -yhtiönsä otti jaeltavakseen Tuomas Toivosen napakasti nimetyn albumin Nequiquam deus abscidit prudens oceano dissociabili terras, si tamen impiae non tangenda rates transiliunt vada, eli suomeksi Turhaan erotti kaukonäköinen Jumala maat toisistaan merien avulla jos epäpyhät alukset halkovat tahrimattomiksi tarkoitettuja vesiä. Alkujaan vuonna 2018 ilman taiteilijan nimitietoja vinyylillä julkaistun levyn tekijän nimi paljastettiin teoksen päädyttyä myös suoratoistopalveluihin tänä vuonna.

Tarkkoja määritelmiä pakeneva äänitaideteos ammentaa ambientin, dronen ja klassisen maailmoista putoamatta itse niistä mihinkään. Levyllä Toivonen hoitaa sävellyksen ohella itse rumpukoneen, syntetisaattorin, kanteleen ja elektroniikan. Lisäksi kuullaan Jarno Tikan saksofonia, Lucas Growen kontrabassoa sekä Stiletti-Anan tuottamaa valkoista kohinaa.

Toivosen teos tarjoaa hyvän vastapainon Local Alin kehontahtiselle pulputukselle. Äärimmäisen hitaasti ja pienieleisesti etenevä levy rakentaa tunteita kaikessa rauhassa ja pakottaa kuulijan hidastamaan. Samalla tarjoutuu erinomainen mahdollisuus sukeltaa omaan sisäavaruuteen ja hetkesi päästää irti kehon kahleista.

Jari Tamminen

  • 18.6.2025
  • Kirjoittanut voima