Suomenkin satamissa näkee usein kuljetuskontteja, joissa lukee MAERSK. Ne ovat tanskalaisen, lähes kaikkea mahdollista kuljettavan A.P. Møller-Maersk -konsernin (lyh. Maersk) omistamia. Maersk on myös yksi Israelin Gazassa toteuttavan kansanmurhan taustatoimijoista. Yhtiö on kuljettanut sotilastarvikkeita Yhdysvalloista Israeliin senkin jälkeen, kun Israel aloitti hyökkäyksensä Gazaan lokakuussa 2023.
Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa toimivan The Palestinian Youth Movementin ja muiden ihmisoikeusjärjestöjen Mask Off Maersk –kampanjan marraskuussa 2024 julkaiseman raportin mukaan Maersk kuljetti syyskuun 2023 ja syyskuun 2024 välisenä aikana yli 2 100 sotilastarvikelähetystä Israeliin. Lähetykset ovat sisältäneet panssariajoneuvoja, tankkien ja lentokoneiden osia sekä tykistöjärjestelmiä.
Sotilastarvikkeita kuljetettiin pääasiassa Yhdysvalloista Espanjan kautta Israeliin. Yli 35 prosenttia lasteista oli kuvattu epämääräisesti, ja osa niistä oli merkitty ”diplomaattiseksi lastiksi”. Tämä herättää huolta mahdollisesta kansainvälisten merenkulkusäännösten väärinkäytöstä.
Espanja kielsi Maerskin alusten pääsyn satamiinsa.
Raportin mukaan Maersk-konserni tytäryhtiöineen on todennäköisesti jatkanut sotilastarvikevientiä vielä senkin jälkeen, kun YK:n erityiskomitea marraskuussa 2024 totesi Israelin toiminnan Gazassa täyttävän kansanmurhan tunnusmerkistön.
Vastustusta oikeusistuimissa ja kaduilla
Maaliskuussa 2024 neljä ihmisoikeusjärjestöä nosti kanteen Tanskan valtiota vastaan tanskalaisessa tuomiostuimessa. Amnesty International Danmark, Oxfam Danmark, Mellemfolkeligt Samvirke ja palestiinalainen Al-Haq syyttävät Tanskan hallitusta kansainvälisten asekaupan sääntöjen rikkomisesta ja osallisuudesta sotarikoksiin.
Oikeuskanne nostettiin tutkivan journalismin järjestön Danwatchin paljastettua, että Israelin Gazan pommittamiseen käyttämissä F-35-hävittäjissä on tanskalaisia, Maerskin kuljettamia komponentteja. Asiaa käsiteltiin ensimmäisen kerran oikeudessa helmikuussa 2025.
Marraskuussa 2024 ensimmäisenä Euroopan valtiona Espanja kielsi Maerskin alusten pääsyn satamiinsa, koska niiden epäiltiin kuljettavan aseita Israeliin. Espanjan päätöksen jälkeen Maersk muutti alustensa reittiä kulkemaan Marokon kautta, mitä vastustettiin mielenosoituksilla satamakaupunki Tangerissa.
Helmikuussa 2025 Mask Off Maersk -kampanjan aktivistit valtasivat Maerskin pääkonttorin edustan Kööpenhaminassa. Suoran toiminnan rauhanomaiseen aktioon osallistui lähes tuhat ihmistä. Aktivistit vaativat Maerskia lopettamaan sotilastarvikkeiden kuljettamisen Israeliin ja syyttivät yhtiötä Gazan kansanmurhalla rikastumisesta. Poliisi hajotti mielenosoituksen käyttämällä muun muassa pamppuja ja kyynelkaasua ja pidätti 20 mielenosoittajaa. Poliisi ilmoitti käyttämiensä voimakeinojen syyksi poistumiskäskyn noudattamatta jättämisen ja sen, etteivät Maerskin pääkonttorin työntekijät päässeet työpaikalleen.
Maersk on vastannut ihmisoikeusjärjestöjen syytöksiin vetoamalla siihen, että sen toiminta on laillista. Konsernin mukaan sen tytäryhtiöt eivät vie Israeliin aseita vaan sotilastarvikkeita. ”Sotilastarvikkeita” ovat myös komponentit, joista voidaan nopeasti koota valmiita asejärjestelmiä paikan päällä, sekä ammukset.
Maersk ilmoittaa vastuullisuusviestinnässään toimivansa ihmisarvoa kunnioittavasti ja korostaa toimittavansa apua kriisialueille.
Tanskan kansallisylpeys
Maersk on Møllerin perheen holdingyhtiöiden kautta hallitsema merenkulku- ja logistiikkakonserni, jonka liikevaihto vuonna 2024 oli 55,5 miljardia dollaria. Se on maailman toiseksi suurin rahtiyhtiö, jonka liiketoimintaan kuuluvat merenkulku, satamatoiminta, toimitusketjun hallinta ja varastointi. Yhtiön pääkonttori sijaitsee Kööpenhaminassa, ja sillä on tytäryhtiöitä ja toimistoja 130 maassa, myös Suomessa.
Maerskin vaikutus Tanskan kansantalouteen on merkittävä. Yhtiö työllistää maailmanlaajuisesti yli 100 000 työntekijää, joista noin 71 000 on tanskalaisia.
Konsernin kulttuurinen ja taloudellinen merkitys Tanskassa on suuri ja sen asemaa voi verrata siihen, mikä Suomessa oli aikanaan Nokialla tai ehkä metsäteollisuudella vielä nykyään. Yleisen mielipiteen mukaan Maersk on ”isänmaan asialla” ja siinä missä ”Suomi elää metsästä”, ”Tanska elää merenkulusta”. Konserni esiintyy mielellään hyväntekijänä, joka on muun muassa toimittanut apua Afrikkaan ja koronapandemian alkuvuosina Intiaan. Se on myös lahjoittanut suuria summia kulttuurin edistämiseen, esimerkiksi Kööpenhaminan oopperatalon rakentamiseen.
Monipuolista kritiikkiä
Maerskin haittavaikutus elonkehään on huomattava. Yksistään sen hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2023 julkaistun tutkimuksen mukaan viikoittain lähes 700 000 ekvivalenttitonnia, mikä ei jää paljoa jälkeen koko Suomen päästöistä. Konserni on ilmoittanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä.
Vaikka Maerskin vähähiilikartassa painotetaan sähköistämistä ja laivojen polttoaineen vaihtamista biodieseliin ja ”vihreään metanoliin”, konserni on todellisuudessa edelleen ja kauas tulevaisuuteen riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Biopolttoaineiden valmistus tuottaa myös itsessään kasvihuonepäästöjä, ja niitä poltettaessa vapautuu syöpäriskiä lisääviä aromaattisia hiilivetyjä. Osa yhtiön ympäristötoimia on maksaa päästöistä hieman korkeampia veroja rahastoon, joka kompensoi ja rahoittaa Tanskan valtion ilmastotoimia.
Ammattiliitot ja työoikeusjärjestöt ovat kritisoineet Maerskin tytäryhtiöiden työkäytäntöjä eri puolella maailmaa. Konsernia on syytetty muun muassa työntekijöiden kokoontumisvapauden estämisestä, huonoista palkoista, työaikarikkomuksista, palkanmaksun viivästymisestä ja palkkojen maksamatta jättämisestä.
Asekauppa syyniin kaikkialla
YK:n asiantuntijat ovat viime aikoina vaatineet maita lopettamaan sellaisen aseviennin, jossa on vaarana, että aseita voitaisiin käyttää Gazassa. Kansainvälinen tuomioistuin ICJ on pitänyt uskottavana, että Israel syyllistyy Gazassa kansanmurhaan ja on ryhtynyt väliaikaisiin toimiin estääkseen sen. Johtavat kansainvälisen oikeuden asiantuntijat katsovat, että Tanskan käytäntö käsitellä aseiden lupakirjoja rikkoo asekaupan kansainvälisiä sääntöjä, joita Tanska on velvollinen noudattamaan.
Israel testaa aseteknologioitaan miehittämillään palestiinalaisalueilla.
Maersk ei tietenkään ole ainoa kuljetusyhtiö, jolla on kytköksiä aseellisiin operaatioihin eikä Tanska ole ainoa asekaupan kansainvälisiä sääntöjä rikkova valtio. Esimerkiksi Alankomaiden vetoomustuomioistuin määräsi kolmen kansalaisjärjestön tekemän kantelun myötä helmikuussa 2024 maan hallituksen lopettamaan F-35-hävittäjäohjelman puitteissa tapahtuvat aseviennit Israeliin. Tuomioistuin totesi, että viennin jatkaminen rikkoo EU:n yhteisiä sääntöjä aseiden viennistä ja YK:n asekauppasopimusta.
Suomellakaan ei ole täysin puhtaat jauhot pussissaan. Suomalaisen SaferGlobe-ajatuspajan vuonna 2024 julkaisemasta asevalvontaraportista ilmenee, että Suomen asevienti on viime vuosina kasvanut ja asevientilupia myös Israeliin on myönnetty. Kansainvälistä asekauppaa seuraavat järjestöt ovat kritisoineet myös Suomen asevientiä Arabiemiirikuntiin, Saudi-Arabiaan ja Turkkiin. Nämä kaikki kolme valtiota ovat osallistuneet lähialueidensa sisällissotiin: Turkki Syyriassa sekä Arabiemiirikunnat ja Saudi-Arabia Jemenissä.
Aseiden viennin ohella huomiota tulee kiinnittää myös niiden tuontiin. Samalla kun Israel on jatkanut hyökkäystään Gazaan, Suomi on jatkanut aseiden ostamista Israelista. Marraskuussa 2023 maat allekirjoittivat sopimuksen Rafael-konsernin valmistaman, satojen miljoonien eurojen arvoisen Daavidin linko -ilmapuolustusjärjestelmän hankkimisesta. Samaan aikaan Israel testaa aseteknologioitaan miehittämillään palestiinalaisalueilla.
Israelin valtion omistama Rafael toimittaa aseita Israelin armeijalle ja yhtiö on kiinteä osa Israelin valtion väkivaltakoneistoa. Suomi on tehnyt Israelin kanssa sotilaallista yhteistyötä vuosikymmenien ajan, ja Suomen Israelista 2000-luvulla ostamien aseiden ja puolustustarvikkeiden arvo on yli miljardin euron.
Yhteiskuntien militarisoituessa ja valtioiden valmistautuessa sotaan aseteollisuuden osakkeenomistajat keräävät tuotot. Aseyhtiöiden ja aseviennin kritisointia vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt logistiikkayhtiöiden osuus kansanmurhissa, sodissa ja aseellisissa konflikteissa. Asekauppa kuitenkin vaatii toimiakseen aina myös kuljetusta.
