”Nyt ei ole 1984 vaan 2025. Olen lähempänä viittä kuin neljääkymmentä. Törmään taas seinään. Huomaan ajattelevani, että Dead Kennedys oli oikeassa suurin piirtein kaikessa.” Näin julistaa spoken wordia ja elektronista musiikkia yhdistävä Nykypost kappaleessaan Fresh Fruits. Kun vielä samalla kappaleella fiittaava Paleface julistaa Jello Biafraa lainaten ”Don’t hate the media, become the media”, on vastaanotin viritetty vastakulttuuriselle taajuudelle.
Toni Salmisen ja AV Muurmanin muodostama duo Nykypost on helmikuussa julkaissut toisen albuminsa Fuck Around and Find Out. Englanninkielisestä nimestä huolimatta levy sisältää 13 suomenkielistä kappaletta, joissa kuullaan Salmisen kirjoittamaa ja lausumaa väkevää lavarunoutta Muurmanin päällekäyvien elektronisten äänimaailmojen säestämänä. Herroilla on pitkä yhteinen menneisyys muun muassa punkbändi Lighthouse Projectista ja postpunkryhmä Kesästä.
Nykypostissa duo on jättänyt taakseen konventionaalisen bändisoundin, musiikilliset kahleet ja ahtaaseen muottiin pakotetun rocklyriikan. Sana on vapaa. Lausutut tekstit ovat kuin räppiä ilman rytmiä ja riimejä.
”Nykypost lähti liikkeelle siitä, että innostuin lavarunoudesta. Löysin itseni poetry slamin suomenmestaruuskisoista, joissa päädyin vuonna 2019 toiselle sijalle”, Salminen kertoo.
”Kesän ensimmäisen levyn myötä opettelin äänittämään ja miksaamaan. Olen soittanut pianoa ja kitaraa. Nykyään synajutut kiinnostavat paljon. Innostuin myös ääniteknologiasta”, täydentää Muurman.
Musiikillisella ilmaisulla ei ole rajoja. Taustat voivat olla vaikka äänimaisemia.
”Kappaleemme syntyvät sekä sattumanvaraisesti että harkitusti. Salminen tekee kaikki tekstit, ja minä teen kaikki musat. Sitten niitä yhdistellään. Sattumanvaraisuus on kiinnostavaa tekovaiheessa. Loppujen lopuksi kappaleet ovat kuitenkin hyvinkin mietittyjä”, Muurman kertoo.
Maailman tilanne radikalisoi
Nykypost syntyi tavallaan kavereiden pyynnöstä. Salminen oli siihen mennessä tehnyt jo jonkin verran spoken word -tekstejä, yhden myös Lighthouse Projectin levylle.
”Se oli ensimmäinen kimmoke. Vähän ajan päästä kaverit kysyivät keikalle turkulaiseen taidegalleriaan. He tiedustelivat, saisinko raavittua jonkinlaisen setin kasaan. Pyysin AV:ta tekemään sinne taustasuhinoita.”
Nykypostin kappaleissa pohditaan nuoruutta ja haetaan yksilön paikkaa yhteiskunnassa.
”Kun teimme ensimmäistä levyämme, elin kahdestaan teini-ikäisen poikani kanssa ja seurasin hänen kasvuaan. Aloin samalla pohtia omaakin teini-ikääni. Ruoppasin alitajunnastani, minkälaisia assosiaatioketjuja päässäni syntyi. Olen elänyt varhaisteinistä asti syvällä alakulttuureissa. Mietin myös sitä, mitä ajattelin 1990-luvun alussa yläasteella ja mitä ajattelen nyt.”
Salminen sanoo jossain vaiheessa olleensa sovittelevampi, mutta tätä nykyä sille ei ole tarvetta: ”Nykymaailman tilanne on radikalisoinut omaa ajatusmaailmaani. Jossain vaiheessa oli pakko tehdä sovinto maailman kanssa, koska tietty ikävaihe kävi niin raskaaksi. Maailman paino tuli päälleni. Nyt viisikybäsenä on ehkä kompetenssia myöntää se, että olemme kusessa. Tulen varmaankin lopun ikäni näyttämään keskisormea johonkin suuntaan.”
Kapinoikaa, ihmiset!
Tarinat sijoittuvat vahvasti suomalaiseen arkitodellisuuteen, ja mukana on tunnistettavia paikkoja muun muassa Jyväskylästä. Albumi on kuin suomalaisen yhteiskunnan kipukertomus lukuisilla amerikkalaisen populaarikulttuurin viitteillä maustettuna.
”Kyse on oman historian peilaamisesta. Se on koko levyn isoin viitekehys. Olen Jyväskylästä kotoisin, mutta olen muuttanut sieltä pois kolmekymmentä vuotta sitten. Minulla on ollut tarve kuvailla tuon aikaista ilmapiiriä”, Salminen sanoo.
Palefacen lisäksi levyllä kuullaan muitakin fiittaajia.
”Mukana ovat pitkän linjan rap-pioneeri ja tuottaja Joniveli ja Good Boysin MC Vatkain. Lisäksi levyllä laulaa Annihilaattori, joka tekee Nykypostin videot ja keikkojen taustavisualisoinnit. Mukana on myös indiefolkbändi Syringa, jossa myös itse soitan”, kertoo Muurman.
Vanhan polven guruja kunnioitetaan kappaleessa Salamalla on asiaa, jossa ääneen pääsee jumalanpilkan kotimainen pioneeri, kirjailija Hannu Salama. Hänellä on painavaa sanottavaa: ”Minä hyvin mielelläni kehottaisin nuorempaa sukupolvea, että kapinoikaa nyt hyvänen aika ihmiset.”
Vaikka levyn yleisilme on jopa saarnaava, kokonaisuutta keventää albumille ripoteltu huumori ja muutama Pirkka-Pekka Petelius -sample. Kappaleessa 07011989 muistellaan pikkuoravanopeudella lapsuuden joululomaa ja sitä, kuinka toisessa mummolassa tarjottiin syötäväksi papan itse ampumaa Oskari-porsasta.
”Huumori on meille tosi tärkeää. Ääneni sävy on helposti uutistenlukijamainen ja käskevä. Tuota soundia on ollut hyvä keventää huumorilla. Television huumoriohjelmat Tabu ja Velipuolikuu ovat olleet merkittäviä asioita siinä missä Dead Kennedys”, Salminen pohtii.
”Itse yhdistän huumorin tietynlaiseen viihdyttävyyteen. Tekemisissämme on mukana myös punk- ja tee se itse -eetos. Haluamme osoittaa, että asioita voi tehdä omalla tyylillä ja omilla vahvuuksilla”, Muurman sanoo.
Päätösbiisissä Kaivo seisotaan palaneen kaupungin raunioilla, havahdutaan unesta ja MC Vatkain lausuu: ”Kun pöly laskeutuu, mä ja mun ystävät lakataan vetämästä hirsiä ja aletaan kasaamaan niitä päällekkäin.” On siis olemassa toivoa.
”Nuoressa polvessa on toivoa. Vaikka levyllä tavallaan katsotaan taaksepäin, kyseessä on kuitenkin tyytyväinen hyväksyntä. Hyvinhän tässä kävi loppujen lopuksi. Kun olen seurannut, miten nuoriso kasvaa aikuiseksi, olen voinut todeta, että kyse on ihan fiksusta porukasta”, Salminen summaa.
