Poliittisten päättäjien jahkaillessa ympäristökriisien aikana yhä useampi turvautuu erilaisiin aktivismin muotoihin ja käyttää myös oikeuttaan mielensä osoittamiseen. Elokapina on tuonut kansalaistottelemattomuuden laajojen ihmisjoukkojen toimintamalliksi, mikä on johtanut myös useisiin aktivismiin liittyviin oikeusjuttuihin.

Nykyään ympäristöaktivismissa tyypillinen oikeusjuttu koskee niskoittelua poliisia vastaan katumielenosoituksen yhteydessä, kertoo aktivisteja vapaaehtoisesti avustava juristi Tommi Saarikivi. Jo sadat ovat myös saaneet tuomioita niskoittelusta käräjä- ja hovioikeuksista. 

Aktivistit sanovat usein mielellään harjoittavansa kansalaistottelemattomuutta. Saarikivi huomauttaa, että teon laittomuutta ei voi kuitenkaan määritellä tekijä itse, vaan sen tulee perustua lainsäädäntöön, jota oikeusistuin tulkitsee. Kokoontumislaki sallii katualueen mahdollisena mielenosoituspaikkana, mutta antaa poliisille mahdollisuuden osoittaa kokoontuminen siirrettäväksi, jos mielenosoitus häiritsee liikennettä ”kohtuuttomasti”.

Paljon riippuu ”kohtuuttoman” määrittelystä. 

Euroopan ihmisoikeussopimus suojaa mielenosoittamisoikeutta laajasti ja sallii vain rajoitukset, jotka ovat ”välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa” muun muassa turvallisuuden vuoksi tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi. Myös esimerkiksi eduskunnan hallintovaliokunta on todennut, että mielenosoittamiseen voi sen luonteesta johtuen kuulua jonkinasteinen kohtuullinen haitta muille. Samalla yhteiskunta sietää monenlaisia liikennehäiriöitä ja poikkeusreittejä esimerkiksi urheilu- ja kulttuuritapahtumien yhteydessä.

Lähtökohtaisesti katualueella järjestettävä mielenosoitus on laillinen ja sallittu, ja vasta sen aiheuttama haitta ja häiriö voivat antaa poliisille perusteen sen siirtämiseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on todennut, että mielenosoituksen siirtämisellä ei saa heikentää mielenosoituksen olennaista vaikutusta. Samainen tuomioistuin on myös todennut, että yksin liikenteelle aiheutettu häiriö ei tee mielenosoituksesta väkivaltaista, ja rauhanomaiseen mielenosoitukseen puuttumiselle on oltava pakottava yhteiskunnallinen tarve.

Elokapina on järjestänyt hyvin erilaisia mielenosoituksia, joissa haitan ja häiriön aste on vaihdellut paljon, Saarikivi sanoo. Ongelmia syntyy, kun poliisi tulkitsee kokoontumislakia arvioimatta mielenosoituksen aiheuttamaa todellista haittaa. Samalla se siirtyy käsittelemään mielenosoitusta poliisilain mukaisena väkijoukkona sivuuttaen kokoontumislain yleiselle kokoukselle takaaman suojan.

Se, mitä poliisi pitää kohtuuttomana haittana, on liian sattumanvaraista, Saarikivi sanoo. Korkeimman oikeuden edessä Helsingin Pohjoisesplanadilla järjestetty mielenosoitus sai jatkua lähes vuorokauden eikä siitä seurannut syytteitä, kun taas samantasoista haittaa aiheuttava kokous Etelärannassa sadan metrin päässä lopetettiin alle tunnissa, ja kaikki poistumiskäskyä tottelemattomat saivat tuomion. 

Mitä oikeudessa tapahtuu?

Elokapina järjesti toukokuussa 2022 mielenosoituksen Helsingin keskustassa Mannerheimintiellä Sokoksen ja Lasipalatsin välissä. Kaikki mielenosoituksessa poistumiskäskyä noudattamatta jättäneet saivat syytteet niskoittelusta.

Oikeudessa sitten katsottiin kuvia ja videoita siitä, miten liikenne sujui mielenosoituksen molemmissa päissä normaalisti, Saarikivi kertoo. Hän kritisoi voimakkaasti tapaa, jolla oikeus sivuutti aktivistien argumentit. 

”Tuomiossa ei näy keskeisiä argumenttejamme ollenkaan”, Saarikivi sanoo. Monen tunnin istunnosta tuomioon kirjattiin vastaajan vastauksena vain muutama virke, joissa esitetyt perusoikeusnäkökulmat sivuutettiin. 

”Siellä väitetään meidän vedonneen siihen, että ’autot ovat päässeet kulkemaan molempiin suuntiin ihan normaalisti jalankulkuväylällä, eikä pyöräilyä ole estetty’, mikä ei vastaa käyttämiämme argumentteja. Ja tämä on suora sitaatti tuomiosta, jossa määritellään laillisen mielenosoituksen rajoja”, Saarikivi sanoo ja jatkaa: ”Toisessa jutussa tuomari sanoi, että ’täällä ei sitten puhuta politiikkaa’, vaikka käsiteltiin nimenomaan poliittisia perusoikeuksia.”

Saarikivi sanoo, että tämä aiheuttaa suuren ongelman oikeusturvalle. Aktivistit ja heidän edustajansa eivät uskalla valittaa eteenpäin tuomioista, joihin heidän argumenttejaan ei ole kirjattu asianmukaisesti, sillä ylempi oikeusaste käsittelee tapauksen lähtökohtaisesti alemman tuomion argumenttien pohjalta. Olisi otettava riski, että Korkein oikeus antaisi ennakkopäätöksen puutteellisten perusteluiden pohjalta.

Esimerkiksi Helsingin hovioikeus on tuomiossaan määritellyt, että oikeutta mielenosoittamiseen saa rajoittaa, kunhan rajoitukset ovat ”kohtuullisia ja tarpeellisia”. Tämä on huomattava tiukennus Euroopan ihmisoikeussopimuksen ”demokraattisessa yhteiskunnassa välttämättömiin rajoituksiin” verrattuna, Saarikivi sanoo. Jos tällainen linjaus päätyisi Korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen, se rajoittaisi huomattavasti kokoontumis- ja sananvapautta Suomessa.

Pitääkö kaivoon hypätä, jos poliisi käskee?

Oikeudessa on myös tulkittu, että aktivistien jätettyä noudattamatta poistumiskäskyä niskoittelusta tuomittaessa ei ole tarkasteltava sitä, oliko poliisin käsky alunperinkään perusteltu. Kyseessä ei olisi poliisin toimivallan ylitys, vaikka jälkikäteen arvioituna käsky olisi perustunut väärään tilannearvioon. Tällöin syntyy malli, jossa jokaista poliisin käskyä on toteltava, vaikka se olisi perusteeton, Saarikivi sanoo. 

”Minusta se on aika hurja johtopäätös tilanteessa, jossa arvioidaan yksilöiden rikosvastuun täyttymistä poliittisen perusoikeuden käyttämisen yhteydessä.”

Rikoslaissa niskoitteluna poliisia vastaan pidetään poliisin ”toimivaltansa rajoissa antaman käskyn” noudattamatta jättämistä. Käräjäoikeus on nyt katsonut, että riittää, jos poliisi ”on voinut katsoa” mielenosoituksen aiheuttaman haitan kohtuuttomaksi – riippumatta arvion paikkaansapitävyydestä.

Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio tunnistaa Saarikiven esiin nostamat ongelmat. Hän ei ota kantaa tiettyihin tuomioihin tai oikeudenkäynteihin vaan tarkastelee tilannetta yleisellä tasolla.

”Meillä on ehkä vähän vajaakehittynyt kokoontumisvapauteen ja poliittisiin oikeuksiin liittyvä juridiikka, juuri tällaisiin kadunvaltaus-tyyppisiin juttuihin.”

Niskoittelu on rikoksena sinänsä vähäinen ja voi toteutua hyvin monenlaisissa tilanteissa. 

”Kiinnostavaa on, että tässä on toisella puolella kysymys kokoontumisvapaudesta ja poliittisesta vaikuttamisesta. Tilanne on hyvin perusoikeusherkkä, ja klassinen niskoittelu on jotain ihan muuta.”

Nuotio peräänkuuluttaa tilanteen tarkastelua sekä oikeudenkäytössä että tutkimuksessa. Poliisin antaman käskyn noudattamatta jättämisen takana olevat perusoikeuskysymykset pitäisi punnita. 

”Rauhanomainen poliittinen toiminta on erityisessä suojeluksessa moniarvoisessa demokratiassa, ja voi sanoa että vielä sittenkin, vaikka siihen tulee tällaisia kansalaistottelemattomuuden piirteitä.”

Nuotio huomauttaa, että Korkein oikeus ei ole käsitellyt aikoihin niskoitteluun liittyviä juttuja, eikä niistä ole saatu lainvoimaisia ennakkotapauksia. Ne antaisivat sekä alemmille tuomioistuimille että poliisille oikeuskäytäntöä, jonka pohjalta huomioida perusoikeusnäkökulmat.

”Nyt me mennään tavallaan vanhoilla opeilla, että niskoittelu on niskoittelua ja piste.”

Parasta olisi, että poliisi ottaisi perusoikeudet huomioon jo käskyjä antaessaan. 

”Tässä tullaan sitten siihen, että kuinka hyvin meidän poliisi osaa ihmisoikeusjuridiikkaa kokoontumisvapauteen liittyen”, Nuotio sanoo. ”Meidän tutkijoidenkin olisi pitänyt käsitellä tätä paljon enemmän.”

Usein pienet jutut, kuten sakot niskoittelusta, jäävät liian vähälle huomiolle, että nähtäisiin mitä kaikkea tapahtuneen takana oikeudellisessa mielessä on.

”Tässä on kaikilla oppimisen paikka”, Nuotio sanoo. 

Juridiikkaa ympäristökriisien aikaan

Kokonaan uusi juridinen tilanne voi aueta, kun ympäristökriisit kiihtyvät entisestään. Silloin kyseeseen voi tulla pakkotila, jossa hätä on niin suuri, että oikeudessakin todetaan, että mielenosoittamiseen laittomallakin tavalla on erityinen oikeus. Ruotsissa näin on jo käynyt, kun käräjäoikeus vapautti aktivisti-tutkijan poliisin käskyjen tottelematta jättämisestä seuranneessa oikeudenkäynnissä.

”Oikeus katsoi, että ympäristöasiantuntijana ja -osaajana hänellä oli suorastaan velvollisuus tuoda esille, että jonkinlainen hätätila on olemassa”, Nuotio sanoo.

Tuomio ei ole lainvoimainen.

Korkein oikeus Suomessa tulee ennen pitkää ottamaan kantaa niskoitteluun mielenosoituksen yhteydessä. Jos se katsoo, että poliisi on hajottaessaan mielenosoituksia ylittänyt toimivaltansa rajat, voi seurauksena olla suuri määrä purkuhakemuksia alempien oikeusasteiden tuomioihin. Rikostuomioista voi olla haittaa esimerkiksi työnhaussa.

”On aivan mahdollista että Korkein oikeus tunnistaa, ettei häiriön kynnys voi poliittisen perusoikeuden harjoittamisen yhteydessä olla tiukempi kuin vaikka Kallio Block Partyssa”, Tommi Saarikivi huomauttaa. Hänkin peräänkuuluttaa oikeuspoliittista keskustelua aiheesta ja toivoo tuomioistuimilta ryhtiliikettä.

”Oikeustieteellisessä minulle opetettiin, että oikeusvaltiossa on parempi jättää vaikka muutama syyllinen tuomitsematta, jotta emme tuomitsisi ainakaan syyttömiä.”

Artikkelin kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.