Politiikan konkari Ben Zyskowiczilla on maine ärhäkkänä antivasemmistolaisena ja suomettumisen ylilyöntien muistelijana. Vesa Vareksen kirjoittama nuoruuden aikojen elämäkerta kuvaa, miten köyhän yksinhuoltajaperheen esikoisesta kasvoi puolueensa sisäinen vastarannan kiiski.
Politiikan historiasta kiinnostuneelle erityisen kiinnostavaa materiaalia on kuvaus 1970-luvun nuorisopolitiikasta, missä Zyskowicz otti yhteen Teiniliiton ja Kokoomuksen Nuorten Liiton kahinoissa etenkin Ilkka Kanervan kanssa. Tämä edusti puoluejohdon kannattamaa linjaa, jossa kokoomuksesta oltiin tekemässä hallituskelpoista liehittelemällä Neuvostoliiton suurlähetystöä vähintään yhtä ahkerasti kuin keskustapuolue ja vasemmistopuolueet.
Vareksen mukaan Zyskowicz kyllä ymmärsi reaalipolitiikan reunaehdot, mutta katsoi, että kanervalaisten ”kumarruskulma” tässä suhdetoiminnassa oli liian syvä. Ylipäänsä teoksessa korostuu, miten suomettumisessa on käsitteenä enemmän kyse oikeiston ahkerasti harjoittamasta poliittisesta opportunismista kuin kommunistien aatteellisesta naiiviudesta. Tämä tosin ei ole estänyt Zyskowiczia sittemmin muistelemasta kärkevästi jälkimmäistäkin.
Kokoomuksen aina vuoteen 1987 kestänyt paitsio hallitusvastuusta saattoi kuin saattoikin johtua Neuvostoliiton ohjausta enemmän Kekkosen johtaman ”K-linjan” ja demareiden halusta ylitulkita ulkopoliittisia jännitteitä niin, että pysyivät itse tukevammin vallassa.
Vareksen kirjassa Zyskowiczista piirtyy kuva nokkelan sanavalmiista politiikan pragmaatikosta, joka jaksaa jumittaa periaatekysymyksissä loputtomiin. Kirjan suurimpana puutteena voi pitää sitä, että yksityisenä henkilönä kohde ja hänen arvomaailmansa jää melko tavoittamattomiin. Siinä olisi suonut myös nostettavan esiin enemmän esimerkkejä Zyskowiczin väitetystä aktiivisuudesta puolueensa sosiaali- ja talouspoliittisella vasemmalla laidalla.
Vesa Vares: Nuori Ben Zyskowicz. Suomettumisen vuodet
Otava, 2023, 458 sivua
